Härskiä peliä

HÄRSKIÄ PELIÄ

SAK:lla on koko sodanjälkeisen ajan ollut kaiken ylittävä valta ja voima. Halutessaan se on voinut sanoa missä nurkassa maan kaappi seisoo. Kaiken omistavalle herrasväelle se on ollut kauhistus siitä huolimatta, että SAK:n johto on ollut täysin hampaaton. Siksi työnantajien EK edeltäjineen on voinut pyörittää sitä lähes mielensä mukaan ja niin ovat myös tehneet. 

Kapitalistit ovat osaavaa väkeä. He eivät alistu pelkään suunsoittoon. Tekoja, tekoja he odottavat ja vaativat. Kun katselee aikaa taaksepäin näyttää selvältä, että EK on päättänyt ja todennäköisesti myös sopinut SAK:n ajamisesta sivuraiteille. Se tapahtui varsin fiksusti. EK vain ilmoitti, että keskitettyjen työehtosopimusten aika on ohi ja SAK nosti kädet ylös.

Samalla ay-liikkeessä alkoi tapahtua. Metallityöväen liitto, Teollisuusalojen ammattiliitto TEAM ja Puutyöväen liitto ovat yhdistyneet yhdeksi suurliitoksi. Paperityöläisten liitto on vasta ovella. Perusteluna on, että siten teollisuuteen saadaan oikea voimatekijä. Suurliitolle annettiin nimeksi Teollisuusliitto ry. Nimi on väärä, sillä kaiken järjen mukaa sen pitäisi olla Teollisuustyöväenliitto ry.. Kun nimestä on jätetty pois sana työväen, niin siinä on jotain pahan enteellistä. 

Niinpä ensimmäisenä tuli sen työehtosopimus, joka palkkojen osalta on suorastaan olematon, keskimäärin 1,6 % vuosi. Sen olemattomuutta korostaa liiton puheenjohtajan Riku Aalto, joka sai 5000 euron, yli 60 prosentin palkankorotuksen. Lisäksi edellytetään, että muidenkin alojen on noudatettava heidän maltillista tes-linjaa, vaikka EK nimenomaan vaati keskitetyistä luopumista ja siirtymistä liittokohtaisiin sopimuksiin. On tämä härskiä peliä.

Eikä tämä riitä. Teollisuusliiton sopimuksessa korostetaan paikallista sopimista ikään kuin uutena asiana. Kuitenkin ja aina työpaikoilla on voitu paikallisesti sopia tes:iä paremmista pakka- ja työehdoista. Nyt se on käännetty päälaelle, kun paikallinen sopiminen antaa työnantajille mahdollisuuden paikallisesti työ- ja palkkaehtojen heikentämiseen.

Työläiset ovat näin jätetty heitteille. Pääluottamusmiehellä pitäisi olla kaksi erityisvahvuutta, erityisosaamista. Ensiksi hänen olisi suvereenisti hallittava yrityksen talous sekä koti- että ulkomainen toimintaympäristö, toiseksi työläisten etujen ajaminen vaatii vankkaa luokkatietoisuutta ja lujaa tahtoa. Ellei näitä hallitse, niin paikallinen sopiminen muuttuu todella härkiksi duunareiden kusetukseksi.

Riittääkö sekään? Ihan äsken Teknologiateollisuuden Eeva-Liisa Inkeroinen ja Teollisuusliiton Riku Aalto kirjoittivat Hesarin (29.11) mielipidesivulla yksituumaisen jutun. Lyhyessä jutussa työläisten heitteillejätön sana paikallinen toistui peräti yksitoista kertaa. Hurjimmillaan voikin kuvitella, että pariskunta Eeva-Liisa ja Riku haaveilevat liittojensa hynttyiden yhtyeenlyömistä, kun yhteisymmärrys on vahvaa ja kun asiat voi hoitaa paikallisesti.        

 

Kuten tiedetään kaikki rakennukset, rakennelmat ja tavarat yleensä ovat pelkkää työn tulosta. Jos tavarasta poistettaisiin kaikki siihen käytetty työ, jäljelle jäisi vain aineet sellaisina kuin ne tavataan luonnossa. Näin ollen pelkästään omistamalla pääomia, määrästä riippumatta, ei synny yhtään mitään. Vasta sitten kun pääomia omistamattomat palkkatyöläiset työstää erilaisissa muodoissa olevia pääomia, syntyy uusia tavaroita ja rikkauksia.

Tilastokeskus bruttokansantuotteineen ei tiedä mitään tästä todellisuudesta, eikä se haluakaan tietää, sillä jos se tietäisi ja kertoisi tietonsa, yhteiskuntarauha olisi mennyttä kalua. Siksi se ei missään nimessä välitä reaalisesta todellisuudesta, sillä sen tehtävä on sen salaaminen. Se jopa luo haamuja, pelkkiä tulesta temmattuja fantasioita. Joskus se tapahtuu EU:n aloitteesta ja opastuksella kuten on tapahtunut työvoimatutkimuksen (työttömyysaste) ja väestöennusteiden (väestö ikääntyy) kanssa.

Meille tuputetaan jatkuvasti, että kapitalismissa on monia erilaisia yhteiskuntaluokkia. Kuitenkin vain pääomien omistus määrittelee ihmisen luokka-aseman. Siksi nykyajassa omistukset on (EU:n vaatimuksesta?) piilotettu. Kapitalistinen järjestelmä jakaantuu kahteen pääluokkaan; kapitalisteihin ja työväenluokkaan. Kun pääomat ovat piilossa, luokkajaon selvittämiseksi on pakko turvautua tuloihin, sillä niiden suuruus kertoo saajan suhteen pääomaan ja siten likimäärin itse kunkin luokka-aseman.

Suomessa työväenluokkaan (mukaan lukien suurin osa väliryhmistä) kuuluu 2,4 miljoonaa 86,3 % palkansaajista. He saivat palkkoina keskimäärin 1 861 euroa kuukaudessa, enintään 4 583 euroa. Kapitalisteja ja heidän kaltaisia (osa väliryhmistä) on 0,4 miljoonaa, 13,7 %. He saivat palkkaa keskimäärin 5 779 euroa, vähintään 4 584 euroa kuukaudessa ilman ylärajaa.

Kapitalistien ydinryhmän muodostaa 6 584 tulonsaajaa, 0,1 % kaikista tulonsaajista. Heillä keskimääräinen palkka- ja pääomatulo oli 59 376 euroa kuukaudessa.

Viime vuonna kansantulo, tehdyn työn arvo oli 234,3 miljardia euroa. Julkisen talouden menoihin käytettiin 65,9 miljardia euroa. Sotuun verojen ja maksujen jälkeen käytettiin nettona 27,8 miljardia. Uutta arvoa tuottamattomien (ylittävät työn arvon 63,50 €/h) palkkojen jälkeen, palkkasumman netto oli 39,7 miljardia euroa. Näin jäännös 100,9 miljardia euroa on Marxia mukaillen kapitalistien työläisten työn tuloksesta anastama lisäarvo.   

Hampaaton työväen poliittinen ja ay-liike ovat pieni kivi työantajien EK:n kengässä. Mutta kun kapitalisteille ei mikään riitä, on paikallisesti pienikin haitta saatava pois. Se on härskiä meininkiä, se on yksipuolista luokkataistelua, taistelua palkoista ja lisäarvosta, josta palkkatyöläiset eivät ole tietävinään tai eivät tiedä mitään. Siihen on saatava muutos.

 
Kai Kontturi