TYÖTTÖMYYSPOMMI
TIKITTÄÄ
Vuosi on alkanut valtamediassa puhumalla valeuutista, joita kaikki
muut tuottavat. Se itse on synnitön, rehellinen. Se toistaa itseään, kun se
uskoo keksineensä puhtaille valheille uuden ilmaisun, valeuutiset, joita tuottaa
ennen muuta Venäjä ja muut toisinajattelijat, pienet muka totuuden torvet. Porvarillinen,
kapitalistien omistama rikas valtamedia tuottaa valheita. Se on tuottanut niitä
aina ja iankaikkisesti.
Nyt,
sikäli kuin on vuoden mittaisilta Clinton-Trump vaalipropagandalta ehtinyt, se
on jauhanut suurella antaumuksella kuinka talous taas kasvaa, pahin on ohi!
Kansalle syötetään rauhoittavia valeuutisia, joista on maalattu kuva, että taas
elämä hymyilee. Kapitalisteja hyödyttävä valtamedia on valeuutisten tuottamisen
mestari, pääpukari. Se on kuin sen entinen varas, joka huutaa; ottakaa varas
kiinni!
Viimeksi
OKO julkisti ennusteensa, jossa kasvu on entistä räväkämpää. Sen mukaan (HS
23.1) tänä vuonna talous kasvaa 1,8 prosenttia, ensi vuonna hieman enemmän. Voi
varsin helposti osoittaa, että tähän sisältyy ainekset valeuutiseen. Oli miten
tahansa, kasvu on parhaassakin tapauksessa mitätöntä, täysin riittämätön.
Pääministeri
Juha Sipilä on touhunnut hiki
hatussa työn tuottavuuden parantamiseksi. 80-luvulla se oli keskimäärin 4,2 ja
90-luvulla 5,2 prosenttia, mutta seuraavalla vuosikymmenellä tuli romahdus 2,2
prosenttiin. Sen syynä on vapaakaupasta seurannut tuotantorakenteen muutos. Lopputuotteiden
tuonti on lähes kaksinkertaistunut. Se on ollut mahdollista, kun vapaakaupan
seurauksena kotimainen tuotanto romahti. Muutos on tehnyt Suomesta pysyvästi
matalan tuotannon ja kehnon työn tuottavuuden, kehnon työllisyyden maan.
Tänä
vuonna työn tuottavuus saattaa nousta 2,0 prosenttiin tai yli. Se saavutetaan
helposti, kun hankitaan muutama uusi entistä parempi vempain ja pannaan
porukkaan lisää vauhtia. Sillä lailla säästetään 7,5 miljoonaa työtuntia,
4 500 työvuotta. Niistä jää työantajille 225 miljoonaa euroa puhtaana
käteen, mutta leipäjonot ja julkisen talouden alijäämät kasvavat.
Kapitalistien
haaveet voitoista ovat pohjattomat. Kaikki ja kaikkien hallitusten toimet
perustuvat siihen, että jokaisen kapitalistin pitäisi saada tuloja ainakin
saman verran kuin Björn Wahlroos. Viimevuonna
hän sai pelkkiä osinkoja miljoonan euroa kuukaudessa. Ja vain piru tietää,
paljonko hän sai lisäksi palkkoja, palkkioita ja kartanonsa viljelmille
maataloustukea.
Protektionismi on
kirosana kuten, presidentti Sauli
Niinistö selitti valtiopäivien avajaisissa. Protektionismin kirousta on
ryyditetty populismilla, jota pidetään paskapuheena typerälle kansalle. Näinhän
nämä menevät, vaikka molemmat ovatkin totuuden vääristelyä.
Kapitalistinen maailma on elänyt ja kasvanut protektionismin
suojissa. Se on aina aikojen alusta lähtien raivostuttanut suuryrityksiä,
suurkapitalisteja. Protektionismi on ollut käytössä sen vuoksi, että tulleilla
valtiot ovat voineet tasata erilaisista olosuhteista johtuvia vienti- ja
tuontitavaroiden hintoja. Ne ovat suojanneet pk-yrityksiä.
Viimein vuonna 1947 perustettiin tulleja ja kaupankäyntiä koskeva yleissopimus GATT. Määräajoin
tehtiin niin sanottu GATT-kierros, jossa tarkistettiin aiemmin sovittu ja päätettiin
jatkosta. Näin kotimarkkinatuotannolla oli rajasuoja ylivoimaisia ulkomaisia
suuryrityksiä vastaan. Rajasuojan turvissa valtiot voivat huolehtia
mahdollisimman hyvästä omavaraisuudesta, osaamisesta, taloudellisesta
riippumattomuudestaan ja itsenäisyydestään. GATTin rajasuojan turvissa oli
mahdollista pitää työttömyys jonkinlaisessa kurissa ja luoda hyvinvointivaltio,
jota nyt vapakauppa pakottaa ajamaan alas.
Päätös suunnan muutoksesta tehtiin presidentti Mauno Koiviston aikana. Hänen
päätöksillään aloitettiin valmistelut liittymisestä Euroopan sisämarkkinoihin.
Sen ja EU:n ennakkoehtoihin kuului pääomien, tavaroiden ja ihmisten vapaa
liikkuminen. Ensimmäinen järisyttävä seuraus oli 1990-luvun alun pankkikriisi.
Samaan aikaan, kun Suomi liittyi Euroopan unioniin, lakkautettiin GATT ja
perustettiin ylikansallisten jättiyritysten Maailman
vapaakauppajärjestö WTO.
Uusi maailmanjärjestys oli luotu ja suurtyöttömyys tuotu. Suomi
monien muiden kanssa on ajettu pysyvän matalan tuotannon maaksi.
Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2050 meillä on työvoimaa noin 5 007,0
miljoonaa tuntia. Kun reaalitalous kasvaa kaudella 2015–50 keskimäärin 1,4 % ja
työntuottavuus 1,7 % vuodessa, niin 218,1 miljardin euron bkt:n tuotantoon käytetään
vain 2 679,2 miljoonaa tuntia, 53,5 %. Käyttämättä jää 46,5 %, joka on vaarallinen
työttömyyspommi.
Tilastokeskus kertoo,
että (2015) meillä oli noin 3,5 miljoonasta työikäisistä työvoimaa 75,5 %,
työllisyys aste oli 68,7 % ja työttömyysaste 9,0 %. Tosiasiassa meillä on
työvoimaa 81 % (sama kuin Tanskassa) siis 2,8 miljoonaa henkeä. Kun
työvoimatutkimuksen 3 925,6 miljoonasta työtunnista poistetaan tekemättömät
226 miljoonaa (5,8 %) työtuntia, saadaan tehtyjen täysien työvuosien määräksi 2,1
miljoonaa. Erotus on 709 tuhatta työvuotta ja työttömyysaste 25,3 %. Vapaakauppa
on virittänyt työttömyyspommin, josta ei uskalleta kertoa, ettei se räjähdä
ennen aikojaan.
Yleismaailmallisesti kapitalismi on ajautumassa täydelliseen
umpikujaan. Siksi kuten voi kuvitella, Yhdysvalloissa kytee kapinahenki.
Välttyäkseen umpikujalta meidän uusi presidenttimme Donald Trump saattaa
ajatella, että kun protektionismi parantaa maan työllisyyttä se poistaa
kapinahengen ja pelastaa kapitalismin – ainakin toistaiseksi. Olisiko näin,
ehkä mene ja tiedä.
Meillä ei haluta nähdä tulevaa umpikujaa. Sitä, että tunnelin
päässä ei ole valoa. Pahin on edessä ja se tekee vauhdilla tuloaan. Siksi
valtamediassa eletään valeuutisilla, valheilla.