Kreikan velka ja tukipaketit ennennäkemätön huijaus
Näyttää siltä, etteivät poliitikot
meillä enempää kuin muuallakaan, tiedä kansantaloudesta mitään tai jos tietää
niin eivät ainakaan välitä. Siksi he eivät huomaa, että globaali vapaakauppa
kiihdyttää pääomien ja tavaratuotannon keskittymistä, josta seuraa, että
maailmantalous kieroutuu.
Kaikkien maiden tuotanto
jakaantuu tavaratuotantoon ja palveluihin. Kun kokonaistuotannosta vähennetään
sen tavaravarastoihin sijoitettu pääoma, loppu on kansantuloa, jossa on palkat
ja tavaratuotannossa syntynyt lisäarvo. Palkat jakaantuvat tavaroiden ja palveluiden
tuottajille. Palkasta ja lisäarvosta julkinen talous saa osansa suoraan veroina
ja maksuina. Tuotannon infran kuluminen hoidetaan lisäarvolla.
Vientitavaroista suoraan
loppukäyttäjälle myytyjen (esim. laivat, koneet ja laitteet) tavaroiden koko
lisäarvo jää tuottajalle, mutta jälleenmyytävien vientitavaroissa lisäarvoa
siirtyy myyntipalkkioina ulkomaille ja päinvastoin, sillä tuonnin
kulutustavaroissa on myyntipalkkioita, jotka ovat muulla syntynyttä lisäarvoa.
Koko ongelma on siinä, että vapaakaupan
oloissa yhtä useammassa maassa tuotantorakenne muuttuu. Tavaratuotannon osuus
ja omat tuotot (lisäarvo) supistuvat ja palvelutuotannon osuus kasvaa. Lopulta,
kun omat tuotot eivät enää riitä tuonnin maksamiseen, otetaan velkaa.
Tavaratuotanto on siis kaiken
vaurauden lähde. Vapaakaupan oloissa kansallisvaltioiden tavaratuotanto
supistuu, kun pääomat ja tuotanto keskittyvät nopeasti. Kun tuotantorakenteessa
palveluiden osuus kasvaa, kansantaloudet köyhtyvät ja velkaantuminen lisääntyy.
Euroopassa ja Yhdysvalloissa velkaantuminen on ollut varsin nopeaa.
Venäjällä vanhojen NL
aikaisen saarron perintönä tavaratuotannon osuus on vielä 39, Suomenkin osuus
suhteellisen hyvä 33 prosenttia. Myös Saksan osuus 29 prosenttia on
kohtuullinen. Sen sijaan Yhdysvalloissa osuus on vain 23 ja Kreikassa olemattomat
20 prosenttia. Yhdysvaltojen ja Kreikan omat tuotot (lisäarvo) ovat vähentyneet.
Kehitys on mennyt väärään suuntaan. Siksi ne ovat velkaantuneet ja velkaantuvat.
Kreikalla on
ollut niin ”luovaa” kirjanpitoa, että se on voinut väärennöksillään pyörittää
suurpääoman huikeaa kuppausta ja mielettömiä asehankintoja. Maailmanpankin
lukujen mukaan kirjanpidon luovuudesta kertoo se, että 2000–2008 bkt kasvoi
keskimäärin 21,4 prosenttia velka 24,6 prosenttia vuodessa! 2009–2013 bkt supistui
31,7 prosenttia, mutta velka kasvoi
5,9 prosenttia. Näiden muutosten vuoksi 2013 velkaa oli 424,1 miljardia
dollaria, 175,1 prosenttia bkt:stä. Eurooppalaisten lähteiden mukaan (HS
3.7.15) Kreikka olisi velkaa yhteensä 313 miljardia euroa, josta EU:n
ulkopuolista on 75 miljardia euroa.
Kreikan tilastoissa lainansaannin
ehtona esitetty talouskasvu on ollut julmaa tietoista petosta, jonka todella
viisaat Brysselin asiantuntijat ja mm. Saksan ja Ranskan pankit sekä
aseteollisuus hyväksyivät. Vasta, kun 2009
pankkikriisin aikana Kreikan korot alkoivat todella pelottaa pankkeja,
nostettiin rähinä, vaikka suuret keinottelijat taisivat edelleen kääriä
taskuihinsa miljardivoittoja. Sen seurauksena velkarahalla pyörinyt julkinen
talous kääntyi jyrkkään laskuun.
Entä kreikkalaiset? Kreikassa
työviikko on 42 tuntinen. OECD:n tilaston mukaan vuonna 2013 Kreikassa työvuosi
oli 2 060 tuntia, vaikka työttömiä on 1,5 miljoonaa. Eurostatin mukaan
vuonna 2009 keskipalkka oli 803 euroa ja keskimääräinen eläke 750 euroa
kuukaudessa. Eläkkeelle kreikkalaiset jäivät 61,4 vuotiaina, kun EU:ssa jäätiin
61,1 vuotiaina. Kansainvälisen työjärjestö ILO:n
mukaan työvoimasta valtion työntekijöitä on Kreikan 22,3, Ranskassa 30 ja
Ruotsissa 34 prosenttia.
Tilastot osoittavat vääjäämättä, että tavallisilla
kreikkalaisilla ei ole mitään tekemistä, ei osaa ei arpaa, Kreikan
mielettömästä velkaantumisesta. Siitä huolimatta kansaa vaaditaan maksamaan
kreikkalaisen suurpääoman mm. mielettömät asehankinnat ja huijauksen. EU:n
ehtoina tukipaketeille ovat eläkeiän ja kaikkien verojen korottaminen, virkamiesten
vähentäminen, palkkojen jäädyttäminen jne..
Vaatimusten vauhdittamiseksi EKP lopetti ns. yön yli rahoituksen Kreikan
keskuspankille, joka vastaavasti lopetti sen muille kreikkalaisille pankeille.
Siksi ne panivat ovensa kiinni ja rajoittivat nostot pankkiautomaateilla.
EU:n niin sanotut tukipaketit eivät ole tukea kreikkalaisille. Ne ovat Kreikan
kautta kiertäviä miljardeja eurooppalaisten pankkien
pelastamiseksi. EU lainaa suunnitelmansa mukaan rahaa Kreikalle, joka
niillä maksaa suurten keinottelijoiden pankeilta ottamaa velkaa. On täysin
selvää, että vähäisen tuotannon ja onnettoman tuotantoranteensa vuoksi, se ei
pysty tuottamaa sellaista omaa lisäarvoa eikä alentamaan väestön elintasoa niin
paljoa, että niillä selväisi Kreikan nimiin otetuista veloista. Siksi ne
aikoinaan siirrettiin pois yksityisiltä pankeilta EU:lle ja lopulta
eurooppalaisten veronmaksajien niskoille.
Niinpä lopputulos on,
haluttiin tai ei, Euroopan pankkien sijasta EU kirjaa valtavat luottotappiot.
Siihen EU ei kuitenkaan suostu aivan helpolla. Sillä on jo valmiina todellisen
draaman ainekset. Kansa paitsi rajulla tavalla nöyryytetään, myös kurjistetaan.
Yritetään puhaltaa Kreikan valtion omaisuuksia halpamyyntinä, suoranaisina pakkolunastuksia
ja rahat säätiöidään Luxemburgiin.
Yhdysvaltojen
2014 velka on 18 556 miljardia dollaria. Kohta se ylittää 20 000 miljardia
dollaria. Velka on jo niin suuri, ettei se pysty niitä koskaan maksamaan. Sitä he
eivät kuitenkaan sure, sillä velkojilla ei ole keinoja, joilla voisivat periä
saatavansa. Lisäksi kauppatasekin on ollut alijäämäinen (velkainen) kohta 25
vuotta. Velanotossa Yhdysvaltoja on auttanut sen ”luova” kansantalouden
tilinpito, joka antaa väärän todellisuutta paremman, tulosta tuottavan suuren
ja mahtavan kuvan.
Yhdysvallat noudattavat niin
sanottua hedonista tilinpitomenetelmää, jonka mukaan tulevaisuuden nautinta
kirjataan jo nyt tuotannoksi. Tässä hedonismi on puhdasta väärentämistä. Yhdysvaltojen
todellisuudesta onkin lähes mahdotonta saada oikeaa kuvaa, sillä se ilmoittaa asioita
eri yhteyksissä eri tavoin. Bkt voi olla tarkoituksenmukaisesti dollareina tai
prosenttimuutoksena edellisestä vuodesta. Se on aitoa trollausta.
Vuonna 2005 Yhdysvaltojen
bkt:ssä oli ilmaa, hedonista lisää vain 7,3 prosenttia. Vuonna 2014 bkt:n kerrottaan
olevan 17 049 miljardia dollaria. Kymmenen vuoden kasvu olisi 47,4
prosenttia. Moinen kasvu on mahdoton. Tuona aikana teollisuutta ulkoistettiin hurjaa
vauhtia. Kriisien seurauksena lukematon määrä pankkeja kaatui ja jopa monia kaupunkejakin
(mm. Detroit!) menin konkurssiin. Niinpä vuosittain erikseen julkaistujen kasvuprosenttien
perusteella lähinnä oikea bkt olisi 12 950 miljardia dollaria. Siinä kymmenen
vuoden kasvu olisi 20,6 prosenttia.
Yhdysvaltojen virallisen ja oikeamman
tiedon erotus on väärennettyä hedonista lisää. Sen osuus on todella suuri – 4 099
miljardia dollaria, 31,7 prosenttia. Nyt velkataakka bkt:n verraten on 143
prosenttia.
Tämä kurjuus koskee jo
työssäkäyviä ja 36 miljoonaa työtöntä ja syrjäytettyä. Se ei kosketa pientä
hyvin toimeentulevaa vähemmistöä eikä suuromistajia, joita on prosentti
väestöstä, joka ulkomaille sijoituksistaan saa runsaasti tuloja. Velkarahalla
maksetut kotimaiset hankinnat antavat ainakin tilapäisesti yhteiskunnallista pelivaraa.
Suuromistajat kuvittelevat, että he eivät julkista velkaa maksa. Se on tietysti
tosi. Mutta kun näin mahtava velka osoittautuu aikanaan maksukyvyttömyyden
vuoksi puhkeavaksi kuplaksi, se synnyttää kaikkialle ulottuvan ennennäkemättömän
syvän ja pitkäaikaisen talouspulan. Se kirpaisee myös omistajiin.
Niinpä lopputulos on,
haluttiin tai ei, Euroopan pankkien sijasta EU kirjaa valtavat luottotappiot.
Siihen EU ei kuitenkaan suostu aivan helpolla. Sillä on jo valmiina todellisen
draaman ainekset. Kansa paitsi rajulla tavalla nöyryytetään, myös kurjistetaan.
Yritetään puhaltaa Kreikan valtion omaisuuksia halpamyyntinä, suoranaisina pakkolunastuksia
ja rahat säätiöidään Luxemburgiin.
Poliitikot eivät halua
tunnustaa, että EU:n sisämarkkinat ja globaali vapaakauppa ovat suurpääoman
projekti. Ne kiihdyttävät pääomien ja tavaratuotannon keskittymistä, josta
seuraa Euroopan ja koko maailmantalouden kieroutuminen. Ahdinko pahenee, työn
tarve vähenee ja työttömyys lisääntyvät. Lopulta edessä on umpikuja.
Yhteiskuntarauha häiriintyy, jonka vuoksi mellakkapoliisit resursseineen kasvaa
arvoon arvaamattomaan, kun hallitseva suurpääoma ei voi enää hallita entiseen
tapaan eivätkä hallitut palkkatyöläiset voi elää entiseen tapaan. Se kuinka
tässä lopulta käy, riippuu viimekädessä palkkatyöläisistä.
Kai Kontturi
14.7.2015