sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Pääomavaranto


Talous törmäsi vapaakaupan kiviseinään – nyt häämöttää katastrofi

Kansantalouden tilinpidon ja bruttokansantuote eivät kerro kansantalouden tilasta oikeastaan juuri mitään. Syynä on kansantaloustieteen rajaaminen yhteen uskomukseen, jonka nimeen kaikkien on vannottava. Rajaus opetetaan yliopistoissa. Kansantaloudessa se ei salli sen ulkopuolelle ulottuvaa tieteellistä tutkimusta. Siksi monet oleellisesti vaikuttavat asiat jäävät ilman huomiota ja poliittiset päätökset perustuvat puutteellisiin tietoihin.

Kansantalouden virallisia oppirakenteita kannattaa tarkastella paitsi kriittisesti myös vertaamalla niitä uudempiin oppeihin. Presidentti Urho Kekkosen kaudella talouden kehitykseen vaikutti vahva vasemmisto ja suhteellisen heikko ja siksi maltillinen oikeisto. 

Tuotannon määrän tarkastelu siitä saakka, kun Suomi 1980-luvulta aloitti lännettymisen ja EU:n ennakkoehtojen täyttämisen. Presidentti Mauno Koivisto (sd), pääministeri Harri Holkeri (kok) ja valtionvarainministeri Erkki Liikanen (sd) vapauttivat pääomaliikkeet. Sen seurauksena syntyi pankkikriisi, kun pääministeriksi Esko Aho ja valtionvarainministeriksi Iiro Viinanen toteuttivat tavaroiden ja palvelusten vapaan liikkumisen. Suomessa kapitalismi oli saavuttanut satavuotisen tavoitteensa, laajan vapaakaupan.

Kapitalististen maiden kansojen poliittisena ongelmana on, että porvarillinen kansantaloustiede. Se perustuu Adam Smithin vuonna 1776 julkaistuun vajavaiseen teoriaan. Siihen nojautuvat erilaiset sovellutukset juurrutetaan ainoina oikeina ja lähtemättömästi yliopisto-opiskelijoiden mieliin. Sen palvojat eivät vieläkään näe tavaravarastoja ja niihin sisältyvää omistajien sijoittamaa pääomaa.

Sata vuotta myöhemmin 1867 julkaistiin Karl Marxin uusi teoria. Se on pysynyt 1990-luvun lopulle saakka pelkkänä teoriana, kun tilastolaitokset ovat pitäneet osan tiedoista piilossa.. Siihen saakka ja edelleen kokonaistuotannoksi sanotaan bruttokansantuotetta, vaikka se on alle puolet todellisesta nykyään julkaistuista kokonaistuotannon luvuista.  

Kun vuonna 1998 ryhdyttiin julkaisemaan todellisia kokonaistuotannon lukuja, taloustieteilijät joutuivat hämilleen, sillä sen ja bruttoansantuotteen (BKT) välissä on hirmuinen määrä jotain ennen näkemätöntä. Lopulta joku keksi, että erotus olisi tuoteveroa, tuotetukipalkkioita ja välituotteita, välituotteita kolmansista yrityksistä. Missä nuo kolmannet yritykset ovat, sitä ei kukaan tiedä, kun niitä ei yksinkertaisesti ole olemassa.

Bruttokansantuote on kapitalismissa käyttökelpoinen kahdesta syystä. Ensinnäkin jokaisella kapitalistilla on oman yrityksensä kirjanpito. Se riittää heille. Toiseksi bruttokansantuote on vain toisistaan riippumattomien tilastojen kokoelma. Sen luvut eivät korreloi keskenään joten niitä on helppo manipuloida. BKT ei siis ole tuloslaskelma.

Kokonaistuotannosta voi helposti tehdä korreloivat tuloslaskelman. Sen jälkeen manipulointi on hankaa. Tuloslaskelman tulopuoli saadaan vähentämällä kokonaistuotannosta nettopalkat ja -voitot, välittömät ja välilliset verot sekä sosiaaliturvamaksut. Jäännös on tuotannon tavaravarastot. Tuotantoprosessissa niitä kulutetaan ja uusitaan joka hetki. Tuloslaskelman menopuoli saadaan, kun vähentämällä kokonaistuotannosta tavaravarastot, kulutus sekä viennin ja tuonnin erotus. Jäännös on sellaisen uuden kiinteänpääoman muodostusta, joka ei ole tuotannon välineitä.

Vuoden aikana varastot kulutetaan ja uusitaan niin monta kertaa, mutta aina vuoden lopussa on seuraavan vuoden aloittamista varten tarvittava tavaramäärä. Edelleen. Kokonaistuotannossa palkat muodostavat yhden osuuden, joten tavaravarastoissa on sitä vastaava osuus työtä. Se on työtä, josta ei ole maksettu palkkaa. Kun tämä ilmaisen työn osuus vähennetään tavaravarastoista, jäännös omistajien sijoittamaa pysyvää pääomaa.

Kokonaistuotannosta on vähennettävä varastoihin omistajien sijoittama uusittu pysyvä pääoma. Jäännös on kansantulo, kun siitä vähennetään kulutus, jäännös on pääomavaranto. Pääomavaranto sisältää tuotantovälineiden, kulumisen uusimisen ja lisäyksen tai vähennyksen. Siinä on myös muut kiinteän pääoman lisäykset, sekä tavaravarastojen lisäyksen tai vähennyksen. Loppu on vapaan pääoman, säästön lisäys/vähennys. Vapaa pääoma osoittaa onko talous tuottanut riittävästi, että sillä on voitu hoitaa vuoden aikana kaikki aineellisen pääoman kulumiset tai lisäykset – siis koko kansantalouden tuotannon lopputuloksen.  

Pääomavarannon säästöt ovat – yksityisten henkilöiden, yritysten, raha- ja vakuutuslaitosten sekä julkisen talouden ja yhteisöjen – koko kansantalouden kehityksen osoittimena todella merkittävä. Perinteisesti se on ollut ylijäämäinen. Kaudella 2000–2008 kansantulon 1 538,6 miljardista eurosta käytettiin kulutukseen 1 006,9 miljardia euroa. Pääomavarantoon jäi 531,7 miljardia euroa, 34,6 % kansantulosta. Pääomakorvausten ja lisäysten jälkeen säästöksi jäi 98,7 miljardia euroa, 18,6 % pääomavarannosta. Kaudella 2009–2014 tilanne muuttui radikaalisti. Pääomavaranto oli 350,1 miljardia euroa, 27,7 % ja säästö vain 4,8 miljardia euroa, 1,4 %. Säästöjen määrä romahti.

Tuotantorakenteen muutoksen, tavaratuotannon supistumisen ja tuonnin lisääntymisen seurauksena kansantalouden kannattavuus on romahtanut. Säästöjen alijäämän nopea toistuminen osoittaa tilanteen vakavuuden, sillä terveen kansantalouden pääomavaranto ei saisi koskaan olla alijäämäinen. Globaali vapaakauppa keskittää tuotantoa ja pääomia suuriin ylikansallisiin yrityksiin ja laitoksiin. Siitä syntyy ongelmia, jotka ajoittain tuntuvat erilaisina kriiseinä ja taantumina. Kapitalistisen järjestelmän syvin olemus, trendinomaisesti kasautuvat ongelmat, on vapaakaupan seurauksena tullut näkyväksi.

Kansantalouden tuloslaskelman jälkeen voidaan selvittää koko tuotantoprosessin tosi kannattavuus. Vielä on järjestelmällisesti tutkimatta kuinka pääomavarannon säästöt jakautuvat yksityisille ihmisille ja erilaisille instituutioille sekä koti- että ulkomaille.      

Vielä lopuksi. 1980-luvulla kokonaistuotannon määrä kasvoi 50,5 %, 1990-luvulla alkoi lasku. Silloin kasvu oli 34,7 %, sama meno jatkuin 2000-luvulla, kun kasvua oli enää 21,2 % ja nyt näyttää selvälle, että 2010 kasvua on enää 8,1 % ja 2020-luvulla olemattomat 1,7 %. Tuotannon kasvu on romahtanut.

Kun tuottavuuden kasvu on aina tuotannon kasvua nopeampaa, niin varovaisesti arvioiden vuonna 2030 työttömyys ylittää 900 tuhatta työvuotta, 35,0 % työvoimapotentiaalista. Tuotanto on törmännyt EU:n rajoitusten ja globaalin vapaakaupan kiviseinään. Todellisia, työllisyyttä parantavia kasvunäkymiä ei ole. Päinvastoin. Kasvavan sotahulluuden kanssa kuljemme kohti katastrofia.

Työväenliikkeen heikkoudesta johtuen kansantaloudessa ei sallita akateemisen maailman ulkopuolelle ulottuvaa tutkimusta. Suurpääomaan sitoutuneet ja elinkeinoelämän hallitsemat tutkimuslaitokset ja suuryritysten etujärjestöt, valtion virkakoneistosta puhumattakaan, osoittavat porvarillisille hallituksille tavoitteet ja toimintaohjeet. Siksi kaikki poliittiset päätökset perustuvat puutteellisiin tietoihin, yhteen totuuteen, joka palvelee vain yksityisen suurpääoman keinottelua, ei palkkatyöläisten eikä koko kansan etuja. Ei nähdä, että ensiapuna pelkän toimeentulon vuoksi on nopeasti päästävä eroon EU:sta, eurosta ja vapaakaupasta.

Puutteellisten, jopa väärien tietojen vuoksi ei nähdä, että kapitalismi kulkee kohti tuhoaan.

Kai Kontturi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.