3.6.15

Hallituspolitiikkaa


Verenimijät

Joka kevät ja kesä synnyttävät hyttyset, nuo verenimijät. Nyt syntyi myös hallitus.

Suurten rahojensa turvin rikkaat pystyvät huolehtimaan eduistaan. Rahoillaan he hallitsevat koko laajaa valtamediaa. Siksi he voivat puhua puuta heinää ja kansa näyttää kaiken uskovan. Vaalien jälkeen Keskustan Sipilä kasasi hallituksen. Se tekee enshätiin 4,7 miljardin euron menoleikkaukset. Sen jatkoksi Keskusta ja Sipilä asettivat vaatimuksen yhteiskuntasopimuksesta.

Se oli syötti, jonka teräväkoukku oli näkyvissä. Siksi ay-liike ei sitä nielaisut. Sipilä pitää sitä kuitenkin niin hyvänä aseena, että sitä kannatta tavoitella edelleen. Sopimuksen juoni on aivan mallikas. Siinä hallitus edellyttää tuottavuuden viiden prosentin kasvua. Normaaliin työvuoteen verraten sata ilmaista lisätuntia on 5 %. Hallitus ei kuitenkaan kertonut sitäkö hallitus tarkoitti?

Porvarillisessa talouspolitiikassa tuottavuudella on niin monta merkitystä, että päätä huimaa. EUssa se tarkoitta työtunteja henkeä kohden. Se on kuitenkin täysin älytöntä, kun 63 % työvoimasta tekee täydet 12 kuukautta työvuodessa, mutta 37 % tekee vain alle 6 kuukautta. Työkuukausista laskien tulos on aina väärä, mutta se antaa loistavat mahdollisuudet tulkita asiaa hallitukselle sopivaksi.

Jos sopimusta ei synny, tehdään lisäleikkaukset. Vaikka sopimus syntyisi, hallitus voi osoittaa, että tuottavuus ei kasvanutkaan joten tehdään 1,5 miljardin euron lisäleikkaukset. Siis kävi miten kävi, niin hallitus tavoittelee 6,2 miljardin leikkauksia. Kävi miten tahansa yhteiskuntasopimus antaa mahdollisuuden lykätä lisäleikkausten syyn ay-liikkeelle ja hallitus saa propagandavoiton.

Hallitus siis osoittautuu todelliseksi verenimijäksi!  

o o o  

Hallituksen muodostaja Sipilä ilmoitti heti kärkeen, että häntä ei kiinnosta tulot vaan menot. Hallitus onkin herttaisen yksimielinen siitä, että kansan on pakko osallistua julkisten palvelujen alasajoon ja turvaverkkojen purkamistalkoisiin. Suurituloisille mitään pakkoa ei aseteta. Heille esitetään vain hurskas toive ahneuden hillitsemiseksi.

Sipilä luultavasti tiesi, että uusimalla henkilöverotus saataisiin helposti jättipotti. Laskemalla kaikki tulot yhteen ja panemalla veroprogressio uusiksi niiden tulonsaajien osalta, joiden tulot ylittävät 55 000 euroa vuodessa, olisi saatu lisää verotuloja runsaat 7 miljardia euroa. Se ei olisi aiheuttanut kenellekään mitään kipua eikä särkyä. Veromuutoksen jälkeenkin näiden suurten tulot olisivat olleet huimasti suuremmat kuin heitä vähemmän ansainneilla.

Mielenkiintoista on havaita, että 400 tuhatta suurituloista saa jäädä säästötalkoiden ulkopuolelle. Siihen joukkoon kuuluvat myös pääministerin Minna-Maria vaimo, jonka vuositulot olivat 354 784 euroa. Ja pääomatuloa ja ilmeisesti verokin jäi ihan olemattomaksi. Siihen kuuluvat myös Ässä-kolmikko Sipilä-Soini-Stubb ja koko hallitus.

Iät ja ajat meille on toitotettu, että kilpailukykyä ja tuottavuutta on parannettava ja yritysten veroja laskettava. Siten saadaan investointeja ja uusia työpaikkoja. Hokema kuitenkin ontuu molemmilla jaloilla. Investoinnit ovat karanneet muille maille, eivätkä yritysverot vaikuta kilpailukykyyn, sillä vero kannetaan lopputuloksesta, kapitalistien voittoista. Jos yritykset pakotettaisiin muka talkoisiin, vero voitaisiin nostaa 50 %:iin, jossa se oli 1992. Siitä tulisi lisää tuloja 5 miljardia euroa.

o o o

Suomi on kapitalistinen maa, jossa on pääomat omistava pieni kapitalistien luokka, mutta suurin osa ei omista vain työvoimaansa. Kapitalismin oloissa poliitikot toimivat, halusivat tai ei, kapitalistien ehdoilla. Siksi kapitalistien ja väestön enemmistön välillä on ikuinen ristiriita.

Miltä tuo ristiriita näyttää?

Kaikkien vuoden 2013 tulojen perusteella lähes 4,2 miljoonaa henkeä, 91 %, on opiskelijoita ja eläkeläisiä sekä pienyrittäjiä, haalari- ja valkokaulustyöläisiä. Heillä tulot olivat bruttona enintään 4 583 euroa kuukaudessa, keskimäärin 1 899 euroa ja verojen jälkeen nettotulo oli 1 549 euroa kuukaudessa. Tämä joukko on elinolojensa vuoksi lähinnä työväenluokkaista.

Kapitalistien luokan ydinjoukon koko on noin 400 tuhatta henkeä, 9 % kaikista tulonsaajista. Heidän tulonsa olivat ilman ylärajaa bruttona vähintään 4 583 euroa kuukaudessa, keskimäärin 7 716 euroa. Tähän joukkoon kuuluu kapitalistien luja ydin 4 100 henkeä 0,1 % tulonsaajista. Heidän omaisuuteensa perustuvat tulot olivat keskimäärin 73 378 euroa kuukaudessa. Jos tältä joukolta olisi otettu 7 miljardia lisää veroja niin heillä, tuloluokasta riippuen, nettotulot olisivat olleet 3 460–14 680 euroon kuukaudessa.

Omistuksensa turvin tämä joukko määrää suoran tai välillisesti tuotanto- ja pankkipääomista, sekä investoinneista. Kapitalistisessa maassa kapitalistien edut ovat aina etusijalla, vaikka muut tekevät työt ja luovat kaikki uudet rikkaudet.

Oltakoon mitä meiltä tahansa hallituksen teoista näkyy, että näiden kahden väestöryhmän edut ovat sovittamattomassa ja ikuisessa ristiriidassa keskenään. Porvarihallitus on kapitalistien asialla, siksi se toimii kuin verenimijä.

Suurten rahojensa turvin kapitalistit hallitsevat koko laajaa valtamediaa. Lisäksi sen näppien lujassa otteessa on itse asiassa kaikki koulutuksen, tutkimus- ja kulttuurilaitokset, sekä poliisi ja armeija. Ja lisäksi asialla ovat yhdysvaltalaisten lobbari- ja konsulttiyhtiöt sekä mainostoimistojen jättimäinen suurkapitalistien verkosto, globaalit verenimijät.

Rahojensa turvin kapitalistit ovat kyenneet ostamaan tuekseen haalari- ja valkokaulusduunareita, jotka ymmärtämättä asemaansa toimivat vastoin omia etujaan. Olisi jo aika katsoa totuutta silmiin, vaikka valtamedia ei sitä salli!

Kai Kontturi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.