21.6.15

Pääomavaranto


Talous törmäsi vapaakaupan kiviseinään – nyt häämöttää katastrofi

Kansantalouden tilinpidon ja bruttokansantuote eivät kerro kansantalouden tilasta oikeastaan juuri mitään. Syynä on kansantaloustieteen rajaaminen yhteen uskomukseen, jonka nimeen kaikkien on vannottava. Rajaus opetetaan yliopistoissa. Kansantaloudessa se ei salli sen ulkopuolelle ulottuvaa tieteellistä tutkimusta. Siksi monet oleellisesti vaikuttavat asiat jäävät ilman huomiota ja poliittiset päätökset perustuvat puutteellisiin tietoihin.

Kansantalouden virallisia oppirakenteita kannattaa tarkastella paitsi kriittisesti myös vertaamalla niitä uudempiin oppeihin. Presidentti Urho Kekkosen kaudella talouden kehitykseen vaikutti vahva vasemmisto ja suhteellisen heikko ja siksi maltillinen oikeisto. 

Tuotannon määrän tarkastelu siitä saakka, kun Suomi 1980-luvulta aloitti lännettymisen ja EU:n ennakkoehtojen täyttämisen. Presidentti Mauno Koivisto (sd), pääministeri Harri Holkeri (kok) ja valtionvarainministeri Erkki Liikanen (sd) vapauttivat pääomaliikkeet. Sen seurauksena syntyi pankkikriisi, kun pääministeriksi Esko Aho ja valtionvarainministeriksi Iiro Viinanen toteuttivat tavaroiden ja palvelusten vapaan liikkumisen. Suomessa kapitalismi oli saavuttanut satavuotisen tavoitteensa, laajan vapaakaupan.

Kapitalististen maiden kansojen poliittisena ongelmana on, että porvarillinen kansantaloustiede. Se perustuu Adam Smithin vuonna 1776 julkaistuun vajavaiseen teoriaan. Siihen nojautuvat erilaiset sovellutukset juurrutetaan ainoina oikeina ja lähtemättömästi yliopisto-opiskelijoiden mieliin. Sen palvojat eivät vieläkään näe tavaravarastoja ja niihin sisältyvää omistajien sijoittamaa pääomaa.

Sata vuotta myöhemmin 1867 julkaistiin Karl Marxin uusi teoria. Se on pysynyt 1990-luvun lopulle saakka pelkkänä teoriana, kun tilastolaitokset ovat pitäneet osan tiedoista piilossa.. Siihen saakka ja edelleen kokonaistuotannoksi sanotaan bruttokansantuotetta, vaikka se on alle puolet todellisesta nykyään julkaistuista kokonaistuotannon luvuista.  

Kun vuonna 1998 ryhdyttiin julkaisemaan todellisia kokonaistuotannon lukuja, taloustieteilijät joutuivat hämilleen, sillä sen ja bruttoansantuotteen (BKT) välissä on hirmuinen määrä jotain ennen näkemätöntä. Lopulta joku keksi, että erotus olisi tuoteveroa, tuotetukipalkkioita ja välituotteita, välituotteita kolmansista yrityksistä. Missä nuo kolmannet yritykset ovat, sitä ei kukaan tiedä, kun niitä ei yksinkertaisesti ole olemassa.

Bruttokansantuote on kapitalismissa käyttökelpoinen kahdesta syystä. Ensinnäkin jokaisella kapitalistilla on oman yrityksensä kirjanpito. Se riittää heille. Toiseksi bruttokansantuote on vain toisistaan riippumattomien tilastojen kokoelma. Sen luvut eivät korreloi keskenään joten niitä on helppo manipuloida. BKT ei siis ole tuloslaskelma.

Kokonaistuotannosta voi helposti tehdä korreloivat tuloslaskelman. Sen jälkeen manipulointi on hankaa. Tuloslaskelman tulopuoli saadaan vähentämällä kokonaistuotannosta nettopalkat ja -voitot, välittömät ja välilliset verot sekä sosiaaliturvamaksut. Jäännös on tuotannon tavaravarastot. Tuotantoprosessissa niitä kulutetaan ja uusitaan joka hetki. Tuloslaskelman menopuoli saadaan, kun vähentämällä kokonaistuotannosta tavaravarastot, kulutus sekä viennin ja tuonnin erotus. Jäännös on sellaisen uuden kiinteänpääoman muodostusta, joka ei ole tuotannon välineitä.

Vuoden aikana varastot kulutetaan ja uusitaan niin monta kertaa, mutta aina vuoden lopussa on seuraavan vuoden aloittamista varten tarvittava tavaramäärä. Edelleen. Kokonaistuotannossa palkat muodostavat yhden osuuden, joten tavaravarastoissa on sitä vastaava osuus työtä. Se on työtä, josta ei ole maksettu palkkaa. Kun tämä ilmaisen työn osuus vähennetään tavaravarastoista, jäännös omistajien sijoittamaa pysyvää pääomaa.

Kokonaistuotannosta on vähennettävä varastoihin omistajien sijoittama uusittu pysyvä pääoma. Jäännös on kansantulo, kun siitä vähennetään kulutus, jäännös on pääomavaranto. Pääomavaranto sisältää tuotantovälineiden, kulumisen uusimisen ja lisäyksen tai vähennyksen. Siinä on myös muut kiinteän pääoman lisäykset, sekä tavaravarastojen lisäyksen tai vähennyksen. Loppu on vapaan pääoman, säästön lisäys/vähennys. Vapaa pääoma osoittaa onko talous tuottanut riittävästi, että sillä on voitu hoitaa vuoden aikana kaikki aineellisen pääoman kulumiset tai lisäykset – siis koko kansantalouden tuotannon lopputuloksen.  

Pääomavarannon säästöt ovat – yksityisten henkilöiden, yritysten, raha- ja vakuutuslaitosten sekä julkisen talouden ja yhteisöjen – koko kansantalouden kehityksen osoittimena todella merkittävä. Perinteisesti se on ollut ylijäämäinen. Kaudella 2000–2008 kansantulon 1 538,6 miljardista eurosta käytettiin kulutukseen 1 006,9 miljardia euroa. Pääomavarantoon jäi 531,7 miljardia euroa, 34,6 % kansantulosta. Pääomakorvausten ja lisäysten jälkeen säästöksi jäi 98,7 miljardia euroa, 18,6 % pääomavarannosta. Kaudella 2009–2014 tilanne muuttui radikaalisti. Pääomavaranto oli 350,1 miljardia euroa, 27,7 % ja säästö vain 4,8 miljardia euroa, 1,4 %. Säästöjen määrä romahti.

Tuotantorakenteen muutoksen, tavaratuotannon supistumisen ja tuonnin lisääntymisen seurauksena kansantalouden kannattavuus on romahtanut. Säästöjen alijäämän nopea toistuminen osoittaa tilanteen vakavuuden, sillä terveen kansantalouden pääomavaranto ei saisi koskaan olla alijäämäinen. Globaali vapaakauppa keskittää tuotantoa ja pääomia suuriin ylikansallisiin yrityksiin ja laitoksiin. Siitä syntyy ongelmia, jotka ajoittain tuntuvat erilaisina kriiseinä ja taantumina. Kapitalistisen järjestelmän syvin olemus, trendinomaisesti kasautuvat ongelmat, on vapaakaupan seurauksena tullut näkyväksi.

Kansantalouden tuloslaskelman jälkeen voidaan selvittää koko tuotantoprosessin tosi kannattavuus. Vielä on järjestelmällisesti tutkimatta kuinka pääomavarannon säästöt jakautuvat yksityisille ihmisille ja erilaisille instituutioille sekä koti- että ulkomaille.      

Vielä lopuksi. 1980-luvulla kokonaistuotannon määrä kasvoi 50,5 %, 1990-luvulla alkoi lasku. Silloin kasvu oli 34,7 %, sama meno jatkuin 2000-luvulla, kun kasvua oli enää 21,2 % ja nyt näyttää selvälle, että 2010 kasvua on enää 8,1 % ja 2020-luvulla olemattomat 1,7 %. Tuotannon kasvu on romahtanut.

Kun tuottavuuden kasvu on aina tuotannon kasvua nopeampaa, niin varovaisesti arvioiden vuonna 2030 työttömyys ylittää 900 tuhatta työvuotta, 35,0 % työvoimapotentiaalista. Tuotanto on törmännyt EU:n rajoitusten ja globaalin vapaakaupan kiviseinään. Todellisia, työllisyyttä parantavia kasvunäkymiä ei ole. Päinvastoin. Kasvavan sotahulluuden kanssa kuljemme kohti katastrofia.

Työväenliikkeen heikkoudesta johtuen kansantaloudessa ei sallita akateemisen maailman ulkopuolelle ulottuvaa tutkimusta. Suurpääomaan sitoutuneet ja elinkeinoelämän hallitsemat tutkimuslaitokset ja suuryritysten etujärjestöt, valtion virkakoneistosta puhumattakaan, osoittavat porvarillisille hallituksille tavoitteet ja toimintaohjeet. Siksi kaikki poliittiset päätökset perustuvat puutteellisiin tietoihin, yhteen totuuteen, joka palvelee vain yksityisen suurpääoman keinottelua, ei palkkatyöläisten eikä koko kansan etuja. Ei nähdä, että ensiapuna pelkän toimeentulon vuoksi on nopeasti päästävä eroon EU:sta, eurosta ja vapaakaupasta.

Puutteellisten, jopa väärien tietojen vuoksi ei nähdä, että kapitalismi kulkee kohti tuhoaan.

Kai Kontturi

13.6.15

Leikkauksia, leikkauksia


Ensin leikataan kestävyysvaje – sitten Hornetit

Hallituksen ainoa huoli on suuryritysten voitot. Pääministeri Sipilä on vaatinut koko tarmollaan viiden prosentin tuottavuushyppyä. Mitä hän tuottavuudella tarkoittaa se on jäänyt hämäräksi. Sadan tunnin vuosityöajan pidennys merkitsisi runsasta viittä prosenttia. Se ei kuitenkaan lisää työn tuottavuutta. Siinä käy päinvastoin. Väsynyt ihminen tekee vähemmän kuin virkeä.

Valtionvarain ministeri Stubb sanoikin eräässä TV-haastattelussa, että tuottavuus tarkoittaa nimienomaan työn tuottavuutta. Luultavasti hänelle oli kerrottu, että virallisista tunneista laskien viimevuonna (2014) töihin olisi tarvittu 106 740 vähemmän täysiä työvuosia ja että vähintään sillä määrällä työttömyysjono olisi pidentynyt.

Mutta ja mikä tärkeintä tuottavuuden kasvun ansiosta yritykset olisivat säästäneet henkilökuluina vähintään 3,5 miljardia euroa, joka olisi näkynyt puhtaana voittona. On turha luulla, että joku uhraisi moisen riskittömän voiton epävarmoille markkinoille talouskasvun ja työllisyyden toivossa. Varsinkin kun jokainen tietää, että kaikkialla kysyntä jatkuvasti hiipuu ja työllisyys heikkenee. Senkin jokainen tietää, että yritysten ainoa tehtävä on tuottaa voittoa ja että sen pitää jatkuvasti kasvaa.

Tässä yhteydessä pitää korostaa, että tuottavuuden selvittäminen on nykyisten järjestelmien perusteella mahdotonta. Syynä on se, että EU:n määräyksestä oli luovuttava todellisten työtuntien keräämisestä. Sen tilalle piti ottaa Työvoimatutkimus. Siinä tehdään joka kuukausi 12 000 puhelinhaastattelua. Tutkimus on tyypillisesti menetelmä, jolla saadaan haluttu lopputulos. Sillä voidaan helposti pitää huoli siitä, että koskaan ei saada ehdoksi asetettua tuottavuushyppyä joten menoleikkauksia on jatkettava – on leikattava 10 miljardin euron kestävyysvaje.

Hallituksen huolia suuryritysten voittojen turvaamisessa lisää asevarustelu. Ilmavoimat poistavat palveluksesta Hornetit ja hankkivat tilalle torjuntahävittäjät. On mielenkiintoista nähdä, millä ne rahoitetaan. Mistä köyhä ja jatkuvasti köyhtyvä valtio leikkaa seuraavat 10 miljardia, jonka uudet hävittäjät maksavat. Ehkä kansan mieliin istutettu Venäjän pelko on sitä laatua, että kansa tyytyy uusiin leikkauksiin, kunhan vain saa vettä ja leipää – vaikka sirkushuvit pitääkin unohtaa…

Kai Kontturi

3.6.15

Hallituspolitiikkaa


Verenimijät

Joka kevät ja kesä synnyttävät hyttyset, nuo verenimijät. Nyt syntyi myös hallitus.

Suurten rahojensa turvin rikkaat pystyvät huolehtimaan eduistaan. Rahoillaan he hallitsevat koko laajaa valtamediaa. Siksi he voivat puhua puuta heinää ja kansa näyttää kaiken uskovan. Vaalien jälkeen Keskustan Sipilä kasasi hallituksen. Se tekee enshätiin 4,7 miljardin euron menoleikkaukset. Sen jatkoksi Keskusta ja Sipilä asettivat vaatimuksen yhteiskuntasopimuksesta.

Se oli syötti, jonka teräväkoukku oli näkyvissä. Siksi ay-liike ei sitä nielaisut. Sipilä pitää sitä kuitenkin niin hyvänä aseena, että sitä kannatta tavoitella edelleen. Sopimuksen juoni on aivan mallikas. Siinä hallitus edellyttää tuottavuuden viiden prosentin kasvua. Normaaliin työvuoteen verraten sata ilmaista lisätuntia on 5 %. Hallitus ei kuitenkaan kertonut sitäkö hallitus tarkoitti?

Porvarillisessa talouspolitiikassa tuottavuudella on niin monta merkitystä, että päätä huimaa. EUssa se tarkoitta työtunteja henkeä kohden. Se on kuitenkin täysin älytöntä, kun 63 % työvoimasta tekee täydet 12 kuukautta työvuodessa, mutta 37 % tekee vain alle 6 kuukautta. Työkuukausista laskien tulos on aina väärä, mutta se antaa loistavat mahdollisuudet tulkita asiaa hallitukselle sopivaksi.

Jos sopimusta ei synny, tehdään lisäleikkaukset. Vaikka sopimus syntyisi, hallitus voi osoittaa, että tuottavuus ei kasvanutkaan joten tehdään 1,5 miljardin euron lisäleikkaukset. Siis kävi miten kävi, niin hallitus tavoittelee 6,2 miljardin leikkauksia. Kävi miten tahansa yhteiskuntasopimus antaa mahdollisuuden lykätä lisäleikkausten syyn ay-liikkeelle ja hallitus saa propagandavoiton.

Hallitus siis osoittautuu todelliseksi verenimijäksi!  

o o o  

Hallituksen muodostaja Sipilä ilmoitti heti kärkeen, että häntä ei kiinnosta tulot vaan menot. Hallitus onkin herttaisen yksimielinen siitä, että kansan on pakko osallistua julkisten palvelujen alasajoon ja turvaverkkojen purkamistalkoisiin. Suurituloisille mitään pakkoa ei aseteta. Heille esitetään vain hurskas toive ahneuden hillitsemiseksi.

Sipilä luultavasti tiesi, että uusimalla henkilöverotus saataisiin helposti jättipotti. Laskemalla kaikki tulot yhteen ja panemalla veroprogressio uusiksi niiden tulonsaajien osalta, joiden tulot ylittävät 55 000 euroa vuodessa, olisi saatu lisää verotuloja runsaat 7 miljardia euroa. Se ei olisi aiheuttanut kenellekään mitään kipua eikä särkyä. Veromuutoksen jälkeenkin näiden suurten tulot olisivat olleet huimasti suuremmat kuin heitä vähemmän ansainneilla.

Mielenkiintoista on havaita, että 400 tuhatta suurituloista saa jäädä säästötalkoiden ulkopuolelle. Siihen joukkoon kuuluvat myös pääministerin Minna-Maria vaimo, jonka vuositulot olivat 354 784 euroa. Ja pääomatuloa ja ilmeisesti verokin jäi ihan olemattomaksi. Siihen kuuluvat myös Ässä-kolmikko Sipilä-Soini-Stubb ja koko hallitus.

Iät ja ajat meille on toitotettu, että kilpailukykyä ja tuottavuutta on parannettava ja yritysten veroja laskettava. Siten saadaan investointeja ja uusia työpaikkoja. Hokema kuitenkin ontuu molemmilla jaloilla. Investoinnit ovat karanneet muille maille, eivätkä yritysverot vaikuta kilpailukykyyn, sillä vero kannetaan lopputuloksesta, kapitalistien voittoista. Jos yritykset pakotettaisiin muka talkoisiin, vero voitaisiin nostaa 50 %:iin, jossa se oli 1992. Siitä tulisi lisää tuloja 5 miljardia euroa.

o o o

Suomi on kapitalistinen maa, jossa on pääomat omistava pieni kapitalistien luokka, mutta suurin osa ei omista vain työvoimaansa. Kapitalismin oloissa poliitikot toimivat, halusivat tai ei, kapitalistien ehdoilla. Siksi kapitalistien ja väestön enemmistön välillä on ikuinen ristiriita.

Miltä tuo ristiriita näyttää?

Kaikkien vuoden 2013 tulojen perusteella lähes 4,2 miljoonaa henkeä, 91 %, on opiskelijoita ja eläkeläisiä sekä pienyrittäjiä, haalari- ja valkokaulustyöläisiä. Heillä tulot olivat bruttona enintään 4 583 euroa kuukaudessa, keskimäärin 1 899 euroa ja verojen jälkeen nettotulo oli 1 549 euroa kuukaudessa. Tämä joukko on elinolojensa vuoksi lähinnä työväenluokkaista.

Kapitalistien luokan ydinjoukon koko on noin 400 tuhatta henkeä, 9 % kaikista tulonsaajista. Heidän tulonsa olivat ilman ylärajaa bruttona vähintään 4 583 euroa kuukaudessa, keskimäärin 7 716 euroa. Tähän joukkoon kuuluu kapitalistien luja ydin 4 100 henkeä 0,1 % tulonsaajista. Heidän omaisuuteensa perustuvat tulot olivat keskimäärin 73 378 euroa kuukaudessa. Jos tältä joukolta olisi otettu 7 miljardia lisää veroja niin heillä, tuloluokasta riippuen, nettotulot olisivat olleet 3 460–14 680 euroon kuukaudessa.

Omistuksensa turvin tämä joukko määrää suoran tai välillisesti tuotanto- ja pankkipääomista, sekä investoinneista. Kapitalistisessa maassa kapitalistien edut ovat aina etusijalla, vaikka muut tekevät työt ja luovat kaikki uudet rikkaudet.

Oltakoon mitä meiltä tahansa hallituksen teoista näkyy, että näiden kahden väestöryhmän edut ovat sovittamattomassa ja ikuisessa ristiriidassa keskenään. Porvarihallitus on kapitalistien asialla, siksi se toimii kuin verenimijä.

Suurten rahojensa turvin kapitalistit hallitsevat koko laajaa valtamediaa. Lisäksi sen näppien lujassa otteessa on itse asiassa kaikki koulutuksen, tutkimus- ja kulttuurilaitokset, sekä poliisi ja armeija. Ja lisäksi asialla ovat yhdysvaltalaisten lobbari- ja konsulttiyhtiöt sekä mainostoimistojen jättimäinen suurkapitalistien verkosto, globaalit verenimijät.

Rahojensa turvin kapitalistit ovat kyenneet ostamaan tuekseen haalari- ja valkokaulusduunareita, jotka ymmärtämättä asemaansa toimivat vastoin omia etujaan. Olisi jo aika katsoa totuutta silmiin, vaikka valtamedia ei sitä salli!

Kai Kontturi