Talous törmäsi
vapaakaupan kiviseinään – nyt häämöttää katastrofi
Kansantalouden tilinpidon ja
bruttokansantuote eivät kerro kansantalouden tilasta oikeastaan juuri mitään.
Syynä on kansantaloustieteen rajaaminen yhteen uskomukseen, jonka nimeen
kaikkien on vannottava. Rajaus opetetaan yliopistoissa. Kansantaloudessa se ei
salli sen ulkopuolelle ulottuvaa tieteellistä tutkimusta. Siksi monet
oleellisesti vaikuttavat asiat jäävät ilman huomiota ja poliittiset päätökset
perustuvat puutteellisiin tietoihin.
Kansantalouden virallisia
oppirakenteita kannattaa tarkastella paitsi kriittisesti myös vertaamalla niitä
uudempiin oppeihin. Presidentti Urho Kekkosen kaudella talouden kehitykseen
vaikutti vahva vasemmisto ja suhteellisen heikko ja siksi maltillinen
oikeisto.
Tuotannon määrän tarkastelu
siitä saakka, kun Suomi 1980-luvulta aloitti lännettymisen ja EU:n ennakkoehtojen
täyttämisen. Presidentti Mauno Koivisto (sd), pääministeri Harri Holkeri (kok)
ja valtionvarainministeri Erkki Liikanen (sd) vapauttivat pääomaliikkeet. Sen seurauksena
syntyi pankkikriisi, kun pääministeriksi Esko Aho ja valtionvarainministeriksi
Iiro Viinanen toteuttivat tavaroiden ja palvelusten vapaan liikkumisen. Suomessa
kapitalismi oli saavuttanut satavuotisen tavoitteensa, laajan vapaakaupan.
Kapitalististen maiden kansojen
poliittisena ongelmana on, että porvarillinen kansantaloustiede. Se perustuu Adam
Smithin vuonna 1776 julkaistuun vajavaiseen teoriaan. Siihen nojautuvat
erilaiset sovellutukset juurrutetaan ainoina oikeina ja lähtemättömästi yliopisto-opiskelijoiden
mieliin. Sen palvojat eivät vieläkään näe tavaravarastoja ja niihin sisältyvää omistajien
sijoittamaa pääomaa.
Sata vuotta myöhemmin 1867
julkaistiin Karl Marxin uusi teoria. Se on pysynyt 1990-luvun lopulle saakka pelkkänä
teoriana, kun tilastolaitokset ovat pitäneet osan tiedoista piilossa.. Siihen
saakka ja edelleen kokonaistuotannoksi sanotaan bruttokansantuotetta, vaikka se
on alle puolet todellisesta nykyään julkaistuista kokonaistuotannon luvuista.
Kun vuonna 1998 ryhdyttiin
julkaisemaan todellisia kokonaistuotannon lukuja, taloustieteilijät joutuivat
hämilleen, sillä sen ja bruttoansantuotteen (BKT) välissä on hirmuinen määrä jotain
ennen näkemätöntä. Lopulta joku keksi, että erotus olisi tuoteveroa,
tuotetukipalkkioita ja välituotteita, välituotteita kolmansista yrityksistä.
Missä nuo kolmannet yritykset ovat, sitä ei kukaan tiedä, kun niitä ei
yksinkertaisesti ole olemassa.
Bruttokansantuote on
kapitalismissa käyttökelpoinen kahdesta syystä. Ensinnäkin jokaisella
kapitalistilla on oman yrityksensä kirjanpito. Se riittää heille. Toiseksi
bruttokansantuote on vain toisistaan riippumattomien tilastojen kokoelma. Sen
luvut eivät korreloi keskenään joten niitä on helppo manipuloida. BKT ei siis
ole tuloslaskelma.
Kokonaistuotannosta voi helposti
tehdä korreloivat tuloslaskelman. Sen jälkeen manipulointi on hankaa.
Tuloslaskelman tulopuoli saadaan
vähentämällä kokonaistuotannosta nettopalkat ja -voitot, välittömät ja
välilliset verot sekä sosiaaliturvamaksut. Jäännös on tuotannon tavaravarastot.
Tuotantoprosessissa niitä kulutetaan ja uusitaan joka hetki. Tuloslaskelman menopuoli saadaan, kun vähentämällä
kokonaistuotannosta tavaravarastot, kulutus sekä viennin ja tuonnin erotus.
Jäännös on sellaisen uuden kiinteänpääoman muodostusta, joka ei ole tuotannon välineitä.
Vuoden aikana varastot
kulutetaan ja uusitaan niin monta kertaa, mutta aina vuoden lopussa on
seuraavan vuoden aloittamista varten tarvittava tavaramäärä. Edelleen. Kokonaistuotannossa
palkat muodostavat yhden osuuden, joten tavaravarastoissa on sitä vastaava
osuus työtä. Se on työtä, josta ei ole maksettu palkkaa. Kun tämä ilmaisen työn
osuus vähennetään tavaravarastoista, jäännös omistajien sijoittamaa pysyvää pääomaa.
Kokonaistuotannosta on
vähennettävä varastoihin omistajien sijoittama uusittu pysyvä pääoma. Jäännös
on kansantulo, kun siitä vähennetään
kulutus, jäännös on pääomavaranto. Pääomavaranto sisältää
tuotantovälineiden, kulumisen uusimisen ja lisäyksen tai vähennyksen. Siinä on
myös muut kiinteän pääoman lisäykset, sekä tavaravarastojen lisäyksen tai vähennyksen.
Loppu on vapaan pääoman, säästön lisäys/vähennys. Vapaa pääoma osoittaa onko talous
tuottanut riittävästi, että sillä on voitu hoitaa vuoden aikana kaikki aineellisen
pääoman kulumiset tai lisäykset – siis koko
kansantalouden tuotannon lopputuloksen.
Pääomavarannon säästöt ovat –
yksityisten henkilöiden, yritysten, raha- ja vakuutuslaitosten sekä julkisen talouden
ja yhteisöjen – koko kansantalouden kehityksen osoittimena todella merkittävä. Perinteisesti
se on ollut ylijäämäinen. Kaudella 2000–2008 kansantulon 1 538,6 miljardista
eurosta käytettiin kulutukseen 1 006,9 miljardia euroa. Pääomavarantoon jäi
531,7 miljardia euroa, 34,6 % kansantulosta. Pääomakorvausten ja lisäysten
jälkeen säästöksi jäi 98,7 miljardia euroa, 18,6 % pääomavarannosta. Kaudella
2009–2014 tilanne muuttui radikaalisti. Pääomavaranto oli 350,1 miljardia
euroa, 27,7 % ja säästö vain 4,8 miljardia euroa, 1,4 %. Säästöjen määrä
romahti.
Tuotantorakenteen muutoksen,
tavaratuotannon supistumisen ja tuonnin lisääntymisen seurauksena
kansantalouden kannattavuus on romahtanut. Säästöjen alijäämän nopea
toistuminen osoittaa tilanteen vakavuuden, sillä terveen kansantalouden pääomavaranto
ei saisi koskaan olla alijäämäinen. Globaali vapaakauppa keskittää
tuotantoa ja pääomia suuriin ylikansallisiin yrityksiin ja laitoksiin. Siitä
syntyy ongelmia, jotka ajoittain tuntuvat erilaisina kriiseinä ja taantumina. Kapitalistisen
järjestelmän syvin olemus, trendinomaisesti kasautuvat ongelmat, on vapaakaupan
seurauksena tullut näkyväksi.
Kansantalouden tuloslaskelman
jälkeen voidaan selvittää koko tuotantoprosessin tosi kannattavuus. Vielä on
järjestelmällisesti tutkimatta kuinka pääomavarannon säästöt jakautuvat yksityisille
ihmisille ja erilaisille instituutioille sekä koti- että ulkomaille.
Vielä lopuksi. 1980-luvulla kokonaistuotannon
määrä kasvoi 50,5 %, 1990-luvulla alkoi lasku. Silloin kasvu oli 34,7 %, sama
meno jatkuin 2000-luvulla, kun kasvua oli enää 21,2 % ja nyt näyttää selvälle,
että 2010 kasvua on enää 8,1 % ja 2020-luvulla olemattomat 1,7 %. Tuotannon kasvu on romahtanut.
Kun tuottavuuden kasvu on
aina tuotannon kasvua nopeampaa, niin varovaisesti arvioiden vuonna 2030
työttömyys ylittää 900 tuhatta työvuotta, 35,0 % työvoimapotentiaalista. Tuotanto on törmännyt EU:n rajoitusten ja globaalin vapaakaupan
kiviseinään. Todellisia, työllisyyttä parantavia kasvunäkymiä ei ole. Päinvastoin.
Kasvavan sotahulluuden kanssa kuljemme kohti katastrofia.
Työväenliikkeen heikkoudesta
johtuen kansantaloudessa ei sallita akateemisen maailman ulkopuolelle ulottuvaa
tutkimusta. Suurpääomaan sitoutuneet ja elinkeinoelämän hallitsemat tutkimuslaitokset
ja suuryritysten etujärjestöt, valtion virkakoneistosta puhumattakaan,
osoittavat porvarillisille hallituksille tavoitteet ja toimintaohjeet. Siksi kaikki
poliittiset päätökset perustuvat puutteellisiin tietoihin, yhteen totuuteen,
joka palvelee vain yksityisen suurpääoman keinottelua, ei palkkatyöläisten eikä
koko kansan etuja. Ei nähdä, että ensiapuna pelkän toimeentulon vuoksi on nopeasti
päästävä eroon EU:sta, eurosta ja vapaakaupasta.
Puutteellisten, jopa väärien
tietojen vuoksi ei nähdä, että kapitalismi kulkee kohti tuhoaan.
Kai Kontturi