Luokista

Riistetystä luokasta – luokaksi itseään varten

Luokkasotaa on käyty myös kansainvälisellä mielipidetasolla jakamalla väkeä luokkiin sotkemalla siihen koulutuksen, sivistystason, ammatin ja ties mitä kaikkea, joista on saatu jonkinlainen yhteiskunnallinen sosioekonominen kartta. Niistä sitten väännetään väen väkisin jopa yksitoista luokkaa. Tällä temppuilulla halutaan väittää, että luokat ovat historiaa. Jotkut akateemiset viisastelijat ovat sitä mieltä, että luokat ovat kuolleet. Siihen mm. akatemiatutkija Jani Erola yhtyy, kun yhä harvempi on riippumaton työtuloista eikä turvattomuus enää jakaannu luokka-asemittain. Tämä meno on todella hurjaa.

Helsingin Sanomat teki viime kevään luokkakyselyyn. Siinä oli valmiita kysymyksiä, joita olivat laatimassa mm. toimittaja Saska Saarikoski ja professori Jani Erola. Kysymyksiin vastaamalla ihmiset itse pääosin itse lajittelivat itsensä kuuteen ennenkuulumattomaan luokkaan; eliitti, asiantuntijat, kipuajat, duunarit, leipätyöläiset ja vähäosaiset.   

Tässä siis toimii kuvitelma, että ihmiset voivat itse määritellä luokka-asemansa. Jo kaksisataa vuotta on tiedetty, että luokka-asema määräytyy konkreettisten tekijöiden perustella ihmisen tahdosta riippumatta. Siksi kapitalistinen yhteiskunta jakaantuu kahteen pääluokkaan kapitalisteihin ja työväenluokkaan, joiden välissä on joitakin jakautuvia erikoisryhmiä. Vuoden 2011 alussa Suomessa pääomaa sijoitettiin tuotantoon 596,1 miljardia euroa. Vaikka julkinen sektori omisti siitä osan, määräävän osan omistivat kapitalistit. Luokka-asema riippuukin ensisijaisesti siitä mikä on kunkin suhde pääomaan, tuotannon välineisiin eli onko niiden omistaja vai palkattu käyttäjä.

Nykyaika on tietojen salailun ja väärentämisen kulta-aikaa. Siksi on erittäin vaikea saada tietoa siitä kuinka paljon kukin omistaa tuotantopääomaa. Mutta kun tulot ovat suorassa suhteessa pääomaan – mitä suurempi omaisuus sitä suuremmat tulot – ovat verottajan tiedot tuloista hyvä osoittaja omistuksesta.

Kapitalistit

Vuonna 2012 tuotannossa syntyneestä lisäarvosta nettopääoma kasvoi 3 % prosenttia. Se on pääosin yksityisten kapitalistien omaisuuden kasvua, joka näkyy (ainakin pitäisi näkyä) yritysten pääomassa, mutta se ei omistajien tuloissa. Kansantalouden tilinpito korreloimaton bkt on alle puolet kokonaistuotannosta. Se ei kerro mitään lisäarvosta, jonka selvittäminen vaatii korreloivat tuloslaskelman koko kokonaistuotannosta. Tätä ei haluta viralliseen tilastojärjestelmään joten se jää yksityisten vastuulle.   

Pääomatulonsaajista 5 % (2,8 % kaikista tulonsaajista) sai pääomatuloa keskimäärin 2 948 euroa kuukaudessa, jolla olisi tullut toimeen ilma muita tuloja. Kapitalistien kovan ytimen muodostaa 0,1 % pääomatulonsaajista. Heillä pääoma- ja siihen verrattavia tuloja oli keskimäärin 40 070 euroa kuukaudessa. Suurkapitalisteja oli kaikista palkkaa saaneista 4,6 % (2,7 % tulonsaajista). He nostivat itselleen palkkaa keskimäärin 19 015 euroa kuukaudessa. Sen jälkeen 3 681 henkeä, 0,1 % tulonsaajista, ansaitsi keskimäärin 59 085 euroa kuukaudessa.

Toisin katsoen kovan ytimen kanssa kaikista tulonsaajista todellisia kapitalisteja oli vain 3,2 %. He saivat tuloja keskimäärin 10 534 euroa henkeä kohti kuukaudessa. Näiden lisäksi on vielä 4,9 % suurituloisia, joiden keskitulo on 5 403 euro kuukaudessa. Nämä yhteensä 8,1 % tulonsaajista muodostaa kapitalismin laajemman ytimen, he saivat tuloja keskimäärin 7 519 euroa kuukaudessa. Heillä on koko pääoman käyttöön määräävä asema. He päättävät kuinka pääomaa käytetään. He päättävät kuinka kansantalouden tuotantoa pyöritetään enimmäisvoittojen saamiseksi – paljonko ja minkälaista työtä tarjotaan.

Väliryhmät

Kapitalistien ja työväenluokan välissä on ryhmä, jonka muodostavat akateeminen, taiteellinen, median, armeijan, poliisin, vankilalaitoksen ja ammattiyhdistysten eliitti. Pääluokkien välissä ovat myös maatalous- ja pienyrittäjät, joiden tuotantopääomat ovat suhteellisen pienet sekä taiteentekijät. Suuri osa väliryhmistä on tuottavien työläisten kaltaisia palkkatyöläisiä. Väliryhmä on jakautuva, sillä osa voi nousta kapitalistiksi ja osa muuttuu pelkäksi työläiseksi.

Väliryhmät ovat kapitalistien kaltaisia. He ovat kapitalistien kannalta poliittisesti ja taloudellisesti luotettavia. Sen vuoksi heille on annettu paljon vaikutus- ja päätösvaltaa.  Heidän tulonsa (2012) ovat keskimäärin 4 031 euroa, jossa on pääomatuloja keskimäärin 275 euroa kuukaudessa. Tästä johtuen, eläkeläisiä lukuun ottamatta, ja vaikutusvallastaan huolimatta he ovat riippuvaisia palkkatulosta. Siksi ja koulutuksensa seurauksena sekä säilyttääkseen asemansa he ovat täysin kapitalistien kaltaisia ja toimivat sen mukaan. Väliryhmiin kuuluu 10,0 % tulosaajista joten heitä on enemmän kuin omistajakapitalisteja, mutta päätösvallassa pääoman omistajalla on aina viimeinen sana.

Työväenluokka

Työväenluokka on nykyään suurempi kuin koskaan. Poliittisilla päätöksillä pääomien keskittyminen on saanut vauhtia. Se on hävittänyt suuren määrän yrittäjiä. Veikko Vennamo totesi aikanaan, että Suomessa noudatetaan talonpojan tappolinjaa. Tähän mennessä (2012) heistä on hävinnyt kolme neljännestä. Nämä yhteensä ovat kasvattaneet työläisten määrää useilla sadoillatuhansilla.

Oleellista on se, että työläisten ammatit ovat muuttuneet. Vanhoja ammatteja on kokonaan hävinnyt tai muuten automaation ja pääomien keskittymisen seurauksena kadonnut. Suomessa erityisesti vapaakaupan seurauksena tapahtunut pääomien keskittyminen on vähentänyt tavaratuotannon ja yleensä ruumiillisen työn työpaikkoja. Sen ja automaation tarpeiden vuoksi on syntynyt uusia ammatteja. Suomen talous on muuttunut palveluyhteiskunnan suuntaan, kun kulutustavaroiden tuonti ulkomailta on kaksinkertaistunut ja kotimainen tuotanto on vastaavasti supistunut.

Kaikkien muutosten tuloksena työväenluokka on kasvanut. Tänään se on suurempi kuin koskaan. Jokainen, joka on palkkatyöstä riippuvainen, on koulutuksesta, ammatista, työpaikasta jne. työläinen halusi sitä tai ei. Sillä ei ole merkitystä vaatiiko työ akateemisen koulutuksen tai onko se muuta siistiä toimistotyötä.    

Työväenluokkaan kuuluvat ainakin kaikki tuotantopääomaa omistamattomat ja alle 40 000 euroa vuodessa palkkaa ja eläkettä saaneita oli kaikista tulonsaajista 81,8 %. He ansaitsivat vuonna 2012 keskimäärin 1 607 euroa kuukaudessa.

Sama tulonjaon mukaan palkkaa saaneista työväenluokkaan kuului 81,7 %. He saivat palkkaa keskimäärin 1 701 euroa kuukaudessa. Tilastokeskuksen tilastojen mukaan 30:ssä duunarien ammateissa säännöllisen työajan kuukausipalkka oli keskimäärin 3 005 euroa. Vastaavasti 30:ssä akateemisen koulutuksen vaativassa ammateissa palkka oli keskimäärin 2 904 euroa kuukaudessa. Duunarien palkka oli 3,5 prosenttia suurempi.  

Kapitalismin ristiriidat

Kaksisataa vuotta on tiedetty, että kapitalisti on kapitalistin pahin vihollinen. Kautta koko kapitalismin historian kapitalistien välisessä kilpailussa voittajakapitalisti kasvaa ja häviäjä kuihtuu pois kapitalistina. Siksi jokainen kapitalisti tekee kaikkensa voittaakseen kilpailussa. Tässä kapitalistien välisessä kilpailussa ensimmäinen häviäjä on kuitenkin palkkatyöntekijä, sillä jokaisen kapitalistin on saatava työläisistä koko ajan kasvavan hyödyn. Siksi palkan osuus työn arvosta jatkuvasti supistuu.  

Se, joka tässä työläisten kasvavan hyödyn tavoittelussa onnistuu parhaiten voittaa ja hävinnyt poistuu kapitalistien joukosta. Tätä kapitalistit eivät voi välttää. Siksi heistä jokainen kehittää tapoja, joilla hyöty olisi mahdollisimman suuri. Kaikki puheet kilpailukyvystä, tehokkuudesta ja tuottavuuden parantamisesta tarkoittavat sitä, että työtunnissa on saatava aikaa entistä enemmän ja entistä halvemmalla. Siitä johtuu, että työvoima, palkkatyöläiset, ovat jatkuvasti kovenevan riiston kohteena.

Kun 100 palkansaajaa, työntekijää, parantaa työn tuottavuutta 10 prosenttia, niin sen jälkeen saman määrän tuottamiseen tarvitaan enää 90 työntekijää joten 10 palkansaajaa saa lopputilin. Lisäksi lopputilien pelossa palkansaajat tinkivät palkka- ja muista eduistaan. Tämä rotaatio, ruletti pyörii kapitalistisessa taloudessa niin yksityisellä kuin julkisellakin sektorilla. Se on ihmisestä riippumaton kapitalistisen järjestelmän laki, jolle ei voi mitään. Siksi kapitalistien ja työläisten edut ovat sovittamattomassa ristiriidassa.

Yhteenveto  

Kapitalistisen yhteiskunnan ristiriitoja yritetään kaikin keinoin salata. Selitetään, että yhteiskunta on luokaton tai luokkia on milloin kymmenen, milloin kuusi, mutta aina niiden edut ovat yhdensuuntaiset, ei ristiriitaiset. Nyt vuonna 2014 koetellaan asiantuntijoiden huumorintajua, kun valtionhallinnon johdolla luterilaisen kirkon arkkipiispaa ja ortodoksisen kirkon metropoliittaa valjastetaan saarnaamaan kansalle eettistä markkinataloutta. Hätä on siis suuri. Valtionvarainministeri sanookin, että talousjärjestelmä on rikki!

Kapitalistisen järjestelmän talousongelmat sekä kapitalistien ja työläisten väliset ristiriidat ovat niin suuret, että kapitalistit ja sen järjestelmän ylläpitäjät näkevät painaisunia. He pelkäävät, että palkkatyöläiset jonain päivänä huomaavat pääluokkien syntyvän täydellisestä riippuvuudesta joko pääomasta tai palkkatyöstä. He pelkäävät, että ihmiset huomaavat luokka-aseman määräytyvän objektiivisesti riippumatta siitä kuuluuko hänen ammattinsa toimihenkilöihin tai ruumiillisen työntekijöihin.

Luokkajako 2012:

Työväenluokka  3 735 284 henkeä  81,8 % tulo keskimäärin  1 607 euroa kuukaudessa

Väliryhmät            457 071 henkeä  10,0 % tulo keskimäärin  4 031 euroa kuukaudessa

Kapitalistit            371 654 henkeä    8,1 % tulo keskimäärin  7 519 euroa kuukaudessa

Lähde: Verohallitus

Luokka-asema on ihmisen tahdosta riippumaton, siksi kapitalistit pelkäävät, että palkkatyöläiset jonain päivänä oivaltavat, että hajallaan he ovat koulutuksesta ja ammatista riippumatta häikäilemättä riistetty luokka, mutta yhdessä he voivat muuttua riistetystä luokasta luokaksi itseään varten.

Kai Kontturi