Mennyt aika

Aika mennyt ei koskaan palaa

Kesä on ollut sään puolesta todella lämmin, mutta poliittisesti suorastaan kuuma. Poliittista lämpömittarin asteita ovat nostattaneet etupäässä demarit. Kokoomuslaiset ovat hyvänä kakkosena. Mutta kokoomuslaiset yhdessä työantajien kanssa ovat ylivoimaisia. He ohjaavat ja asettavat sanat demareiden suuhun. Tästä ohjailusta saavat osansa muutkin hallituspuolueet eikä tuloksena ole kurjuutta kummempaa.

Valtionvarainministeri Jutta Urpilaisen uraputkea voidaan pitää suorastaan huimaavana. Se on ilman muuta vaatinut kovaa toverilobbausta. Siitä ovat kärsineet taloustieteen opinnot, vasemmiston aatemaailman omaksuminen, työväenluokan tarpeiden sisäistämisestä puhumattakaan. Niinpä oikeisto juoksuttaa VM ministeriä mielensä mukaan.

Tästä juoksutuksesta saatiin loistava näyttö elokuun alussa ministeriön budjettivalmistelujen aikana. Eräänä päivänä Urpilainen astui lehdistö eteen ja julisti, että olemme menettäneet seitsemän vuotta. Ilmeisesti tietämättään hänellä oli ketunhäntä kainalossa. Ilmeisesti hän ei tiennyt, että noina vuosina julkisen kulutuksen kasvu on pysäytetty lähes kokonaan. Myös investoinnit ovat jäissä ja kauppatase käännetty miinukselle, josta vain viennin supistuminen johtui ulkomaista, kaikki muu oli omia aikaansaannoksia.

o o o  

Valtionvarainministerinä Jutta Urpilaisen (sd) pitää tietää mitä viimeisen seitsemän vuoden aikana on oikeasti tapahtunut. Kokonaistuotanto kasvoi 30 ja työn tuottavuus 38 prosenttia. Siksi työ väheni 6 prosenttia, 154 tuhatta työvuoden työpaikkaa. Pätkätyöläisten määrä on pysynyt noin 1,3 miljoonassa, mutta heillä palkallinen työvuosi lyheni 14 prosenttia.

Ennakkotietojen mukaan palkkasumma näyttää kasvaneen samaan aikaan 32 prosenttia, mutta koko kasvu on valunut vakinaisten, ennen kaikkea korkeapalkkaisten pussiin. Voitot ovat kasvaneet 66 prosenttia. Kapitalistien voitot ja yritysmyynnit aiheuttivat epäisänmaallisuuden hyökyaallon, kun seitsemässä vuodessa pääomia vietiin maasta yhteensä 432 miljardia euroa. Samaan aikaan valtion vuosibudjetit olivat yhteensä 327 miljardia euroa.

Kun Katainen ja Urpilainen puhuvat kansalle isänmaallisuudesta, heillä on väärä osoite. Siitä pitää ihan huutaa aivan toiseen suuntaan, sinne missä kuurot rikkaat epäisänmaalliset riistäjät lymyävät.

Junaillessaan yrityksille komeaa verolahjaa Katainen-Urpilainen vakuuttivat, että sillä on monia dynaamisia, positiivisia vaikutuksia työllisyyteen. Nyt on toinen ääni kellossa. Rakenteelliset ”uudistukset tulevat kirpaisemaa jokaista”, mutta ennen muuta niitä, jotka joutuvat elämään kädestä suuhun. Kaiken tämän paskan Jutta Urpilainen kruunaa sanomalla, että ”aika mennyt ei koskaan enää palaa” – kurjuus lisääntyy!        

Suomessa on puuhasteltu sen hyväksi, että Suomi olisi Yhdysvaltojen tapaan palveluyhteiskunta. Tässä ollaan todella pitkällä. Tämän hallituksen aikana Yhdysvallat on jo saavutettu – Suomellakin on nyt karmea kaksoisvaje, kun valtion budjetti ja kauppatase ovat vajaita.

Vtt:n ylijohtaja Juhana Vartiainen (sd) sanoo syvällä rintaäänellä, että ”Ei palkansaajille voi mitään lahjoja tarjota.”, suomalaisten palkkojen on oltava kilpailukykyisiä ulkomaisten marjanpoimijoiden kanssa. Pätkätyöläisten määrä on jo pitkää pysynyt 1,3 miljoonassa. Se on lähes puolet työvoimasta. Heidän työtuntien määrä oli viimevuonna 863 tuntia, josta vuosipalkaksi tuli keskimäärin 9 605 euroa. Se on 141 euroa pienempi kuin seitsemän vuotta aiemmin. He ovat jo marjanpoimijoita!

Nyt ylijohtaja Vartiainen tavoittelee sitä, että myös vakinaisen kokopäivätyön palkkojen on alennuttava pätkätyöläisten palkkojen tapaan. Porvarilliseen taloustieteen vuoksi hän ei osaa, viitsi tai halua kertoa, kuinka suuri on työnarvo. Kapitalisteille olisi katastrofi tunnustaa, että työtunnin arvosta 59,00 euroa tavalliset palkansaajat pitävät 18,12 euroa ja armosta lahjoittavat pois 40,88 euroa. Jos Vartiainen tämän tietäisi, hän sanoisi: ”Ei kapitalisteille voi mitään lahjoja tarjota.”.  

Hesarissa Jutta Urpilaisella oli 15.8 artikkeli, jossa hän yritti näytellä viisasta. Siinä hän esitteli talouspoliittiset pilarit. Niissä ei ollut päätä ei häntää. Heti hänen perään 16.8 samalla paikalla Juhana Vartiainen esitteli ikioman talouspoliittisen teorian. Sen mukaan hallituksen on pitkitettävä lamaa niin kauan, että työläiset ovat kypsiä hyväksymään kurjaa kurjemmatkin palkkasopimukset.     

o o o

Hallitukselle joku on kertonut, että aika entinen ei koskaan enää palaa. Siinä totuuden siemen, sillä vapaakaupan, euron ja EU:n oloissa mennään koko ajan väärään suuntaan. Työttömyys lisääntyy vääjäämättä. Sitä ei oikeiston johtamilla kotikonsteille muuksi muuteta. Kaiken maailman sote-, kunta- ja muut rakenneuudistukset vain pahentavat tilannetta.

Kaikki ennusteet viittaavat siihen, että 2040 mennessä entistä nopeammin toistuvien lamakausien seurauksena tuotanto kasva keskimäärin vain 1,0–1,5 prosenttia vuodessa. Siitä voi laskea, että oikeat työpaikat vähenevät 270 000 työvuodella olemattoman tuottavuuden vuoksi, mutta vähänkin parempi tuottavuus nopeasti tuplaa työn vähenemisen.

Suomen sijainnin ja olosuhteiden vuoksi logistiikka on kohtuuton. Se tuhoaa kilpailukyvyn. Mutta sitäkin pahempaa on ylikansallisten suuryritysten ylituotanto. Sillä tuhotaan pienten maiden kaikki kilpailumahdollisuudet. Siksi EU on hajotettava, siitä on erottava ja rakennettava tuotannolle rajasuoja.

Kun kapitalismi on umpikujassa, niin olisiko jo aika miettiä sille vaihtoehtoa – se riippuu meistä, sinusta ja minusta!

Kai Kontturi

Ennustajaeukot

Olivatko asialla ennustajaeukot? 

Jatkuvasti väitetään, viimeksi Eläkevakuutusyhtiö Ilmarisen johtaja Jaakko Kiander (HS 19.8), että vuoteen 2030 mennessä huoltosuhde muuttuu merkittävästi, kun eläkeläisten määrä suhteessa työikäiseen väestöön kasvaa voimakkaasti. Tässä Kiander nojautuu Tilastokeskuksen ennusteeseen, jonka laskentakaavassa on merkittävä virhe.

Tilastokeskus on valtion laitos, joka tekee viralliset väestöennusteet. Niitä on tehty vuodesta 1934. Niissä on aina ollut selittämätöntä, sillä jokainen ennuste on totaalisesti epäonnistunut.

Aiemmin niillä ei ollut suurtakaan merkitystä. Vasta tällä uudella vuosituhannella, kun talous on EU:n ja globalisaation seurauksena ajautunut niin karikkoisille vesille, että valtiolaivaa uhkaa uppoaminen, väestöennusteiden arvo on noussut kirjaimellisesti elämääkin suuremmaksi. Niillä kun perustellaan suunnitelmat sote- ja kuntauudistuksesta, mutta myös paljon muuta.

Viimeisen ennusteen mukaan vuonna 2040 maassa on 65 vuotta täyttäneitä 1 567 511. Ennusteen mukaan näin käy, jos kaudella 1931–60 syntyneistä 2 512 216 on maasta poismuuton ja elinajan pidentymisen ansiosta elossa ja maassa 497 939, joka on ikäluokistaan 19,8 prosenttia (2010 osuus oli 10,2 %). Kaudella 1961–1975 syntyi 1 069 572 lasta. Heistä jokaisen on oltava silloin maassa ja elossa, että päästään ennustettuun määrään (497 939+1 069 572) 1 567 511.

Tästä herää kysymys, olivatko asialla ennustajaeukot, kun sokea Reettakin näkee, että ennuste on pelkkää pötyä. Ennusteessa on voimakas petoksellisuuden karvasmaku.

Tammikuussa 2010 Tilastokeskuksen yliaktuaari Markus Rapo kertoi, että 65 vuotta täyttäneiden suuri määrä johtuu maahanmuuttajista. Mutta kun he eivät ole vanhuksia vaan työikäisiä, heidät on vähennettävä ikääntyneiden ryhmästä. Sen jälkeen syntyvyyden, kuolleisuuden ja maastamuuton seurauksena vuonna 2010 maassa ja elossa oli 65 vuotta täyttäneitä 941 tuhatta, 17,5 prosenttia väestöstä, 2020 ikääntyneitä olisi 966 tuhatta, 17,2 prosenttia, 2030 olisi 990 tuhatta, 16,9 prosenttia ja 2040 on enää 779 tuhatta, 13,0 prosenttia väestöstä.  

Nyt jyrkästi alentuvasta kuolleisuudesta ja valtavasta, mutta alenevasta, maastamuutosta johtuen ikääntyneiden luvut näyttävät todelta jos Tilastokeskuksen muita lukuja pidetään oikeina. Maahan muuton seurauksena ikääntyneiden osuus laskee suorastaan jyrkästi ja vanhushuoltosuhde paranee merkittävästi. Jos kuitenkin maahanmuutto jää nollille, silloin 65 täyttäneiden osuus olisi vuonna 2030 korkein 18,5 prosenttia, josta se laskee vuoteen 2060 mennessä 16,3 prosenttiin.  

Viimevuoden marraskuussa sain pyynnöstä yliaktuaari Markus Rapo kirjallisen selityksen ikääntymisen ennusteesta. Siinä ei ollut päätä ei häntää vain yleistä löpinää kuolleisuudesta ja elinajanodotteesta. Sen jälkeen Markus Rapo lupasi uuden yksilöidyn, eritellyn selityksen viimeistään ennen joulua. Selitys on kahdeksan kuukautta myöhässä. On herännyt epäilys ja pelko, että selvitystä ei koskaan tulekaan.

Lienee kohtuullista odottaa, että mikäli Tilastokeskuksen ennuste perustuu johonkin yleisesti tuntemattomaan tietoon, se on kerrottava. Kuka on määrännyt, että ennusteen läpinäkyvyys peitetään ja sen osat pidetään salassa? Onko sillä muitakin tavoitteita kuin perustella sote- ja kuntauudistus? Onko se myös eläkevakuutusyhtiöiden projekti?

Kai Kontturi

Kuinka selvitään

Sixpackin dynamiikka meni Kankkulan kaivoon

YLE kysyi heinäkuun lopulla pankkien talousasiantuntijoilta pitääkö elvyttää vai kuinka Suomi selviää. Yksikään asiantuntija ei muistanut, että hallitus lahjoitti yrityksille verotukina miljardi euroa, jolla piti olla dynaamisia vaikutuksia talouteen ja työllisyyteen. Heillä oli vain hallitukselle suunnattuja vaatimuksia uusista tulonsiirroista yrityksille; palkkamalttia, rakenteellisia uudistuksia, eläkeiän pidentämistä ja ehkä täsmäelvytystä.

Keväällä hallitus antoi yrityksille miljardin euron verolahjan. Se selitti, että sillä on vahvoja dynaamisia vaikutuksista talouteen ja työllisyyteen. Asiantuntijat eivät sitä enää muistaneet. Nyt hekin tietävät hallituksen puhuneen puuta heinää. Katainen-Urpilaisen sixpack hallituksen veromiljardin dynamiikka talouteen ja työllisyyteen meni Kankkulan kaivoon.

Palkkamaltin puheissa näyttää olevan kyse siitä, että 2012 palkansaajista 33 prosenttia teki töitä keskimäärin 29,57 euron tuntipalkalla ja saivat koko palkkapotista 59 prosenttia. Heille lisä ei tee pahaa. Loput 67 prosenttia työläisistä on vain rupusakkia. Se sai palkkaa keskimäärin 15,97 euroa tunnissa ja palkkapotista 41 prosenttia. Asiantuntijat ajattelevat, että suurempi palkka synnyttää heissä vain ahneutta joten pieni palkka on riittävä. Siksi heiltä pitää vaatia palkkamalttia.  

Puheeseen rakenneuudistuksesta sisältyy julmaa raakuutta, jota kukaan ei halua avoimesti sanoa ja tunnustaa. Rakenneuudistus, kunta- ja soteuudistus, tarkoittaa valtion ja kuntien lasten- ja vanhustenhoidon, opetuksen ja koulutuksen, terveyden- ja sairaanhoidon sekä sosiaaliturvan ja sosiaalisten palvelujen radikaalia supistamista. Julkisen alan töistä on 607 300 työntekijää. Pääoma- ja yritysverohelpotuksista syntyneen 10 miljardin euron niin sanottu kestävyysvaje poistuisi, jos rakennemuutoksella vähennetään 200 000 työntekijää. Siinä olisi sitä rakennemuutosta!  

Eläkeiän pidentämisestä vaaditaan Tilastokeskuksen huijauksen perusteella. Se laskee, että vuonna 2040 suomalaisia 65 vuotta täyttäneitä on 779 000, johon on härskisti lisätty 788 000 työikäistä maahanmuuttajaa. Näin on saatu ikääntyneiden määräksi 1 567 000. Se on todella suurenluokan huijaus, jolla on myönteinen merkitys vain eläkevakuutusyhtiöille ja soteuudistajille, jotka hakevat säästöjä uusia pääoma- ja yritysverohelpotuksia varten.

Uskoisi, että asiantuntijat tietävät maan vajoavan hiljalleen sellaiseen suohon, josta pieni vientivetoinen talous ei vapaakaupan oloissa yksinkertaisesti voi selvitä. Kilpailussa globaaleilla suuryrityksillä on ylivertaiset kilpailuresurssit, joita ei ole kansallisilla yrityksillä. Kaiken lisäksi Suomessa on alhainen lämpösumma, valtava ja kaiken pitkään kattava lumikuorma, pitkät maan sisäiset matkat ja vielä pitkät matkat suurille EU- markkinoille. Yhteensä ne merkitsevät todella suuria poikkeuksellisia ja kilpailuun ylimääräisiä tuotanto- ja logistiikkakustannuksia.

Asiantuntijat eivät ole muka huomanneet, että suomalaisia pääomia on ulkomailla 700 miljardia euroa. Summa on lähes kaksinkertainen maassa olevaan tuotantopääomaan. Kapitalistit ovat sijoittaneet ne tavalla, josta ei ole sentinkään iloa suomalaisille. Nämä pääomat ovat syntyneet suomalaisten työllä ja olosuhteissa, joissa kilpailukyky turvattiin rajasuojalla, protektionismilla, jonka kapitalistit tukiverkostoineen ovat julistaneet kirosanaksi.  

Suomi selviää vain työllä, mutta se vaatii vahvaa rajasuojaa sekä pääomien kotiuttamista. Kaikki jo tietävät, että EU on suurpääoman pankkien projekti. Siitä on päästävä eroon.

Kai Kontturi