Onko
se sitä miltä näyttää?
Kapitalismia vaivaa jatkuvat ja ikuiset kriisit. Niistä
on seurannut tavallisten palkkatyöläisten toimeentulon vaikeutuminen ja työn
jatkuva väheneminen. Työn vähenemistä ei suurin surminkaan haluta tunnustaa,
eikä tehdä siitä numeroa. Päinvastoin. Kaikin keinoin vakuutetaan, että
työllisyys on ihan ok.
Aina heinäkuussa Tilastokeskus tekee vuoden
”tilinpäätöksen”. Tilinpidon taulukoiden mukaan viimevuonna kokonaistuotanto
kasvoi edellisvuodesta 2,9 ja bruttokansantuote, bkt 2,7 prosenttia. Luvut ovat
uudelleen käsiteltyjä. Edellisestä vuodesta leikattiin hurjat 1,3 prosenttia.
Ilman sitä bkt kasvoi vain 1,4 prosenttia, eikä niin miltä näyttää.
o
o o
EU:n
käskystä meillä siirryttiin 1998 työvoimatutkimukseen. Sen ansiosta työmarkkinoille
ilmestyi haamuja. Uuden tilastoinnin ensimmäisen
vuotena työllisyystilastoihin ilmestyi haamuja kuusi prosenttia. Joustavuutensa
ansiosta viimevuonna haamuja oli yli kymmenen prosenttia ja työllisyys näytti todellisuutta
paremmalta.
Tilastokeskuksen
bkt:n mukaan viimevuonna työn tuottavuus parani vain 0,1 prosenttia, kun töitä
tehtiin 4 217,6 miljoonaa tuntia. Luvussa on 390,1 miljoonaa haamujen
tekemää tuntia. Sen ansiosta työttömyysaste jäi 9,5 prosenttiin.
Kun
tuottavuuden kasvu on kapitalisteille suorastaan elinehto, niin poistamalla
tuotannosta haamut työtunneiksi jää 3 826,9 miljoonaa tuntia. Sen
perusteella työn tuottavuuden kasvuksi tulee 0,6 prosenttia. Nyt työttömyyteen
haaskattiin 883,1 miljoonaa työtuntia, josta tulee työttömyysasteeksi 17,9
prosenttia.
Viimeisen
verotilaston mukaan palkkaa sai 2 777 118 henkeä. Jos viimevuonna
palkkaa saaneita oli saman verran, niin haamujen kanssa työvuoden pituus on
1 634 ja ilman haamuja 1 378 tuntia. Tämän matematiikan perusteella suomalaiset
ovat laiskaa, suorastaan patalaiskaa porukkaa. Siltä näyttää, mutta totuus on
toinen.
o
o o
Jo
edellisvuonna palkkaerot olivat kasvaneet suorastaan älyttömiin mittoihin. Kun
kaikista palkkaa saaneista lähes miljoona yhdeksänsataatuhatta (66,7 %) sai
keskimäärin 1 364 euroa kuukaudessa, niin neljätoistatuhattakolmesataa (0,5 %)
sai lähes kymmenkertaisen palkan – keskimäärin 12 150 euroa kuukaudessa.
Tässä
suhteessa tuskin mikään on muuttunut. Tilastokeskuksen mukaan viimevuonna
palkkoja maksettiin noin 78,3 miljardia euroa. Siitä voidaan varovasti laskea,
että yli 35 000 ansainneita oli hieman aikaisempaa vähemmän, noin 31,1
prosenttia kaikista palkansaajista. Loput 68,9 prosenttia sai palkkaa 1 423
euroa kuukaudessa. Mutta tässä piilee varsinainen työllisyyden ja toimeentulon
juju, sillä myös tämä joukko jakaantuu kahtia – vakinaisiin ja pätkätyöläisiin.
Vakinaisia oli 22,9 prosenttia kaikista palkansaajista. Heidän palkkansa oli 2
833 euroa kuukaudessa.
Vakinaiset
tekivät täyden työvuoden, mutta miljoona kolmesataatuhatta (46,0 %) pätkätyöläistä,
teki töitä vain osan vuotta – virallisesti 1230 työtuntia, mutta ilman haamuja
924 tuntia, joista tulee 5,8 täyttä työkuukautta. Virallisten tuntien mukaan heillä
keskituntipalkka oli 7 euroa ja 4 senttiä, mutta todellisten tuntien mukaan 9
euroa ja 36 senttiä. Ihan riippumatta siitä montako työtuntia tekivät, joka
tapauksessa heidän vuosipalkkana oli vain 8 658 euroa, keskimäärin 721
euroa vuoden jokaisena kuukautena.
o
o o
Kansantaloudessa
sijoitetun pääoman tuottoprosentti oli 90-luvun lopulle saakka 14–16 prosentin
tasolla, niin 2001 se oli 27,4 prosenttia. Voitto oli kivunnut huikealla nopeudella
uudelle huikealle tasolle. Sen jälkeen se laski muutaman vuoden kunnes 2007
saavutti uuden ennätyksen 28,6 prosenttia. Viimevuonna sijoitetun pääoman
tuotto oli edelleen huikeat 26,8 prosenttia.
Katsottakoon
asiaa miltä kantilta tahansa, niin EU, vapaakauppa ja euro osoittautuvat aina
yksin omistajakapitalistien ikiomaksi projektiksi. Sen seurauksena työllisyys
on heikentynyt ja ennen EU:ta ja vapaakauppaa tuntemattomasta pätkätyöstä on tullut
arkipäivää. Samalla tuloerot ovat kasvaneet räjähdysmäisesti.
Pätkätyöt
ja pienet palkkatulot ovat ensisijaisesti nuorimpien riesa, mutta siltä eivät
välty muutkaan. Pätkätyöläistenkin on elettävä. Siksi onnekkaammat joutuvat
heitä tavalla tai toisella avustamaan jos suinkin mahdollista. Kun yleinen
palkkatason on heikko se vääjäämättä aiheuttaa avuttomuutta, turhautumista,
tuskastumista, masennusta ja lopulta työkyvyttömyyttä.
o
o o
Valtionvarain
ministeri Urpilaisen hallituksen solidaarisuusvero tarkoittaa, että yli
satatuhatta ansainneiden ja vuoden 2010 mukaan keskimääräisestä 14 789
euron kuukausitulosta rokotetaan verona entisen 35 prosentin sijasta 36,5
prosenttia. Siten vero kasvaa 5 181 eurosta 5 398 euroon, jonka
jälkeen käteen jää nettona 9 391 euroa kuukaudessa. Se on julmasti enemmän
kuin pätkätyöläisten koko vuoden bruttotulo. Solidaarisuusvero ei siis ole
lähimaillakaan sitä miltä sen halutaan näyttävän ja kuulostavan.
Kun
tavallisten palkkaveroihin ei tehdä indeksitarkistuksia ja kun alv nousee
kautta linjan, niin se todella tuntuu pienituloisten kukkarossa, mutta
suurituloisten solidaarisuusvero on heille yks hailee. Tällaista on kokoomus-demari-vasemmistoliiton
solidaarisuus!
Kapitalismia
vaivaa jatkuvat ja ikuiset kriisit. Niistä seuraa tavallisten palkkatyöläisten jatkuva
toimeentulon vaikeutuminen ja työn väheneminen. Lopettamalla Euroopan
elättäminen, eroamalla EU:sta, eurosta ja vapaakaupasta, sekä suojaamalla kotimarkkinatuotanto
ulkomaista halpatuontia vastaan saadaan ainakin tilapäinen helpotus.
Kai
Kontturi