KUKA PÄÄTTÄÄ PORTUGALIN TUESTA?
Vaalikauden lopussa vanhan eduskunta hajosi ja sen mukana myös hallitus, joka jatkaa pelkkänä toimitusministeriönä. Sen ministereillä ole poliittisia oikeuksia eikä po0liittista valtaa. Toimitusministeriö voi hoitaa vain rutiiniasioita.
Nyt näyttää siltä, että perustuslaki on taas vaarassa. Perustuslain mukaan asia kun asia on pantava vireille eduskunnassa. Vireille pantua asia lähetetään valmisteltavaksi asianomaiseen valiokuntaan ja vasta valiokunnan valmistelun jälkeen eduskunta tekee päätöksen, jonka hallitus panee toimeen.
Mutta nyt, kun ei saada lain mukaan vireille ennen tukipaketin takarajaa 16.5, Jyrki Katainen aikoo panna mutkat suoriksi. Hänen sanoo, että Portugalin miljardivelat pankeille Suomen osalta hoidetaan sopimalla juttu kolmen eduskuntaryhmän kesken. Päätöksen sopimuksesta tekee suuri valiokunta, joka antaa valtakirjan Jyrki Kataiselle (hän sanoi minulle!).
Myöhemmin asia annetaan eduskunnalle hallituksen luottamusta mittaavana tiedonantona.
Jos näin todella tapahtuu, se on vähintään kummallista. Lain mukaan valiokunta ei voi tehdä ja vielä vähemmän panna toimeen jonkun päätöksen ohi hallituksen ja eduskunnan. Kummallista olisi sekin, jos uusi hallitus antaisi tiedonannon ja mittaisi luottamuksensa asiassa, johon sillä ei ole osaa eikä arpaa.
Toistuuko tässä samantapainen järkyttävä perustuslain rikkominen kuin vuonna 1994 EU:n ja euroon liittymisen yhteydessä, se jää nähtäväksi. Toistuuko tässä sekin, että perustuslaki pannaan myöhemmin uusiksi niin, että sen mukaan mitään rikkomusta ei olisi tapahtunut. Sekin jää nähtäväksi. Jos niin tehdään, eduskunnasta tulee pelkkä kumileimasin.
Kai Kontturi
26.4.11
22.4.11
EU artiklat
EI SÄÄLIÄ, EI ARMOA
Kun pankit antavat lainaa sinulle tai minulle vaikkapa asunnon ostamiseen tai yrityksen perustamiseen, ne vaativat vakuuksia, joiden arvosta ne hyväksyvät vain osan. Kun sitten joudut työttömäksi tai yrityksesi ajautuu syystä tai toisesta konkurssiin, pankit ulosmittaavat vakuutesi. Yleensä se on asuntosi ja pahimmassa tapauksessa isäsi ja äitisi asunto. Siinä pankit eivät tunne enempää sääliä kuin armoakaan.
Portugali oli aina 1950-luvulle saakka siirtomaista rikkautta riistävä mahtava isäntä. Niinpä suuren menneisyyden unohtaen Espanjan, Saksan, Ranskan ja Britannian mutta myös monien muiden maiden pankit äyskäröivät sinne 171 miljardia euroa. Pankit havittelivat sen siirtomaa-ajan olemattomia rikkauksia.
Pankkien piti tietää, että velka sellaisenaan ei ole älyttömän suuri, vain 20 % Suomen velkaa suurempi. Mutta Portugalin tuotanto on mitättömän pieni, vain 46 % Suomen tuotannosta, joten siitä ei synny sellaista tuloa, jolla voi hoitaa moiset velat. Pankit ottivat siis tietoisen riskin ja hävisivät!
Mutta ei hätää, ajattelivat pankit, sillä ne tunsivat Portugalista kotoisin oleva vuonna 1956 Lissabonissa syntyneen EU:n hallitsijan José Manuel Barroson. Sieltä se apu lähtee. EU perustuslain artiklat 122, 123 ja 125 kieltävät unionin, EKP:n ja jäsenmaiden vastuun toisten maiden veloista ja yhteisvastuun. Kuten me ja kaikkivaltiaat tietävät, niin laki ei ole kuin se kirjoitetaan vaan siten kuin se luetaan. Siksi Barroso lukee sitä niin, ettei pankeille saa tulla tappioita, siksi euro-maiden kansat joutuvat ne maksamaan. Samalla Portugalin ennestäänkin kovilla olevaa kansaa kuristetaan julmasti leikkauksilla ja säästöillä henkihieveriin ja monen monet hengiltä.
Vaikka pankit eivät tunne enempää sääliä kuin armoakaan, niin sinun ja minun on säälittävä niitä ja maksettava niiden ahneudesta syntyneet tappiot. Siinä sitä on naurussa pitelemistä – vai kansallistetaanko koko suurpääoman pankkilaitos!?
Kai Kontturi
Kun pankit antavat lainaa sinulle tai minulle vaikkapa asunnon ostamiseen tai yrityksen perustamiseen, ne vaativat vakuuksia, joiden arvosta ne hyväksyvät vain osan. Kun sitten joudut työttömäksi tai yrityksesi ajautuu syystä tai toisesta konkurssiin, pankit ulosmittaavat vakuutesi. Yleensä se on asuntosi ja pahimmassa tapauksessa isäsi ja äitisi asunto. Siinä pankit eivät tunne enempää sääliä kuin armoakaan.
Portugali oli aina 1950-luvulle saakka siirtomaista rikkautta riistävä mahtava isäntä. Niinpä suuren menneisyyden unohtaen Espanjan, Saksan, Ranskan ja Britannian mutta myös monien muiden maiden pankit äyskäröivät sinne 171 miljardia euroa. Pankit havittelivat sen siirtomaa-ajan olemattomia rikkauksia.
Pankkien piti tietää, että velka sellaisenaan ei ole älyttömän suuri, vain 20 % Suomen velkaa suurempi. Mutta Portugalin tuotanto on mitättömän pieni, vain 46 % Suomen tuotannosta, joten siitä ei synny sellaista tuloa, jolla voi hoitaa moiset velat. Pankit ottivat siis tietoisen riskin ja hävisivät!
Mutta ei hätää, ajattelivat pankit, sillä ne tunsivat Portugalista kotoisin oleva vuonna 1956 Lissabonissa syntyneen EU:n hallitsijan José Manuel Barroson. Sieltä se apu lähtee. EU perustuslain artiklat 122, 123 ja 125 kieltävät unionin, EKP:n ja jäsenmaiden vastuun toisten maiden veloista ja yhteisvastuun. Kuten me ja kaikkivaltiaat tietävät, niin laki ei ole kuin se kirjoitetaan vaan siten kuin se luetaan. Siksi Barroso lukee sitä niin, ettei pankeille saa tulla tappioita, siksi euro-maiden kansat joutuvat ne maksamaan. Samalla Portugalin ennestäänkin kovilla olevaa kansaa kuristetaan julmasti leikkauksilla ja säästöillä henkihieveriin ja monen monet hengiltä.
Vaikka pankit eivät tunne enempää sääliä kuin armoakaan, niin sinun ja minun on säälittävä niitä ja maksettava niiden ahneudesta syntyneet tappiot. Siinä sitä on naurussa pitelemistä – vai kansallistetaanko koko suurpääoman pankkilaitos!?
Kai Kontturi
18.4.11
Kriisi
KAPITALISMIN YLEINENKRIISI
On arveltu, että Perussuomalaisten vaalivoiton perustana oli Suomen identiteettikriisin. Siitä ei ole kysymys. Kysymys on kapitalismin yleisestä kriisistä, jossa kaikkialla vaikuttavat lähes samat ongelmat, seuraavat "top 10".
1. Itsenäisyys on menetetty, kun EU päättää 60–70 % laeista.
2. Pääomien, tavaroiden, palvelusten ja ihmisten vapaa liikkuminen toteutettiin EU:n vaatimuksesta.
3. Kotimarkkinoiden alkutuotannosta (maatalous) ja jalostuksesta (teollisuus) hävisi noin 50 tuhatta yritystä ja lisäksi suuri määrä maatiloja.
4. Kotimarkkinatuotannon supistuminen 1990–2008 on korvattu tuonnilla, joka kasvoi €58,1 miljardia. Sillä menetettiin 400 tuhatta työvuotta ja työttömyys kasvoi 600 tuhanteen henkilötyövuoteen, eikä parempaa ole näköpirissä.
5. Pankit ja suuryritykset ja niiden päätösvalta on myyty ulkomaille.
6. Pääomien maasta vienti on kasvanut vuoden 1990 €27,5 miljardista vuoden 2010 €535 miljardiin, kun koko tuotantopääoman arvo on €394,7 miljardia yritysten ja pankkien myynnistä on saatu muhkea voitto.
7. Pääomien ja tuotannon globaalin keskittymisen vuoksi telakat, metalli-, metsä- ja paperiteollisuus sekä nyt vielä puhelinjätti Nokia hiipuvat.
8. Globaaleilla markkinoilla työn tuottavuus kasvaa tuotantoa nopeammin ja työvoiman tarve vähenee, työttömyys lisääntyy.
9. Globaalit markkinat tuottavat tavaroita kysyntää enemmän, joka jatkuvasti aiheuttaa liikatuotannon ongelman ja vaikeuttaa teollisen tuotannon voittojen kasvua.
10. Globaaleilla rahamarkkinoilla on 750 tuhatta miljardia dollaria, josta termiineinä, futuureina ja johdannais-sopimuksissa on keinottelupääomaa (virtuaalirahaa) yli 633 tuhatta miljardia dollaria. Siitä syntyvät yhä nopeammin toistuvat finanssikriisit, joiden tappiot maksetaan eläke- ja verovaroista.
Näistä johtuvia suotuisia näköaloja ei kukaan ole osoittanut. Toistetaan vain mantroja talouskasvun ja työllisyyden turvaamisesta, vaikka väestön omat, läheisten tai muiden kokemukset kertovat turvattomuuden ja pahoinvoinnin lisääntymisestä.
Maailma on kapitalistisen yleisen kriisin kourissa. Siitä se ei enää selviä, mutta se tekee voitavansa tullakseen sen kanssa toimeen vakuusrahastoineen mahdollisimman pitkään. Kapitalismin yleinen kriisi on kuin ruutitynnyri – sen sytytyslangan pituutta, sen sytyttäjää ja syttymisen hetkeä ei kukaan tiedä.
Kai Kontturi
On arveltu, että Perussuomalaisten vaalivoiton perustana oli Suomen identiteettikriisin. Siitä ei ole kysymys. Kysymys on kapitalismin yleisestä kriisistä, jossa kaikkialla vaikuttavat lähes samat ongelmat, seuraavat "top 10".
1. Itsenäisyys on menetetty, kun EU päättää 60–70 % laeista.
2. Pääomien, tavaroiden, palvelusten ja ihmisten vapaa liikkuminen toteutettiin EU:n vaatimuksesta.
3. Kotimarkkinoiden alkutuotannosta (maatalous) ja jalostuksesta (teollisuus) hävisi noin 50 tuhatta yritystä ja lisäksi suuri määrä maatiloja.
4. Kotimarkkinatuotannon supistuminen 1990–2008 on korvattu tuonnilla, joka kasvoi €58,1 miljardia. Sillä menetettiin 400 tuhatta työvuotta ja työttömyys kasvoi 600 tuhanteen henkilötyövuoteen, eikä parempaa ole näköpirissä.
5. Pankit ja suuryritykset ja niiden päätösvalta on myyty ulkomaille.
6. Pääomien maasta vienti on kasvanut vuoden 1990 €27,5 miljardista vuoden 2010 €535 miljardiin, kun koko tuotantopääoman arvo on €394,7 miljardia yritysten ja pankkien myynnistä on saatu muhkea voitto.
7. Pääomien ja tuotannon globaalin keskittymisen vuoksi telakat, metalli-, metsä- ja paperiteollisuus sekä nyt vielä puhelinjätti Nokia hiipuvat.
8. Globaaleilla markkinoilla työn tuottavuus kasvaa tuotantoa nopeammin ja työvoiman tarve vähenee, työttömyys lisääntyy.
9. Globaalit markkinat tuottavat tavaroita kysyntää enemmän, joka jatkuvasti aiheuttaa liikatuotannon ongelman ja vaikeuttaa teollisen tuotannon voittojen kasvua.
10. Globaaleilla rahamarkkinoilla on 750 tuhatta miljardia dollaria, josta termiineinä, futuureina ja johdannais-sopimuksissa on keinottelupääomaa (virtuaalirahaa) yli 633 tuhatta miljardia dollaria. Siitä syntyvät yhä nopeammin toistuvat finanssikriisit, joiden tappiot maksetaan eläke- ja verovaroista.
Näistä johtuvia suotuisia näköaloja ei kukaan ole osoittanut. Toistetaan vain mantroja talouskasvun ja työllisyyden turvaamisesta, vaikka väestön omat, läheisten tai muiden kokemukset kertovat turvattomuuden ja pahoinvoinnin lisääntymisestä.
Maailma on kapitalistisen yleisen kriisin kourissa. Siitä se ei enää selviä, mutta se tekee voitavansa tullakseen sen kanssa toimeen vakuusrahastoineen mahdollisimman pitkään. Kapitalismin yleinen kriisi on kuin ruutitynnyri – sen sytytyslangan pituutta, sen sytyttäjää ja syttymisen hetkeä ei kukaan tiedä.
Kai Kontturi
11.4.11
Pankkitukea
Irtiottoja
Vaalit tulee ja menee. Muutokset eduskunnassa eivät lupaa muutoksia mihinkään muuhun. Sama meno kuin ennekin jatkuu. Palkkatyöläisiä ja eläkeläisiä kyykytetään jatkossa kuten ennenkin. Roikkumalla olemattoman pienellä painolla EU:n ja euron takin liepeissä, on alistuttava isoisten pöydiltä putoaviin pieniin murusiin.
Suuret määräävät talouden tahdin. Se jarruttaa paitsi talouden kasvua myös sen sisällön muuttumista. Suomen talous pienuudestaan huolimatta tuottaa paremmin kuin koskaan ennen. Mutta tuottavuus ei näy eikä tunnut palkkatyöläisten kukkarossa. Pari vuotta sitten tuotettiin uutta arvoa joka ikisen työtunnin aikana 50,56 euroa. Siitä palkkatyöläisille jäi verojen ja sotumaksujen jälkeen nettona 9,04 euroa, mutta kapitalistit saivat 19,60 euroa – 117 prosenttia enemmän. Näiden erotus jäi niin sanotulle julkiselle taloudelle.
Kaikki tietävät eläkkeiden pienuuden ja eläkeläisten kurjuuden. Mutta kuinka moni tietää, että eläkerahastot kasvavat niin kovalla vauhdilla, että eläkeyhtiöiden ranteita pakottaa. Eläkerahasto ovat kasvaneet vauhdilla. Niiden perustamisesta lähtien keskimäärin 2,7 miljardia euroa vuodessa ja viimeisen kymmenen vuoden aikana vauhti on kiihtynyt lähes kolminkertaiseksi.
Yksin eläkevakuutusyhtiöt Varma ja Ilmarinen palauttivat suuryhtiöille 160 miljoonaa eli 162 euroa jokaista vanhuuseläkeläistä kohden. Siis – eläkeläisten rahoja lahjoitettiin yrityksille. Se oli eläkeläisten sammon ryöstö! Niillä ei ole mitään tekemistä yritysten kanssa, sillä palkkatyöläiset maksavat itse eläkkeensä. Ne ovat kaikki osa palkkaa, jonka työantajat vain tilittävät eläkerahastoihin ja Kelalle. Puheet työantajamaksuista ovat pelkkää pötyä.
Näistä kaikesta syntyy tulojen sietämätön ero. Tulonjako voisi olla myös päinvastainen, jolloin palkat olisivat kaksikertaiset lisäarvoon verraten. Mutta työväenjärjestöjen heikkouden ja porvareille annetun vallan vuoksi tässä ollaan eikä parempaa ole tiedossa. Päinvastoin. Siksi tulevaisuus vaatii palkkatyöläisiltä sosiaalista oivallusta; irtiottoa kapitalistien ylivallasta!
o o o
Harvoin tulee ajatelleeksi, että virallisen tiedon mukaan maailman bkt on noin 8 306 dollaria asukasta kohden. Se on käsittämättömän pieni. Meillä se on yli viisinkertainen. Lienee selvää, että sen vuoksi sadat miljoonat elävät pelkällä pyhällä hengellä lyhyen elämän. Näin siitä riippumatta, että maapallo on täynnä rikkauksia, joita hallitsevat tai peräti omistaa ani harva.
Jo syntynyttä rikkautta on pilvin pimein. Siitä huolimatta pari vuotta sitten EU-valtiot tukivat omien maidensa yksityisiä pankkeja 3 800 miljardilla eurolla, 5 000 miljardia dollaria. Sen jälkeen on tuotannon ulkopuolella keinotteluun sijoitettuna hirvittävä määrä – 692 tuhatta miljardia dollaria. Se ylittää ihmisen käsityskyvyn, mutta hahmottuu, kun todetaan, että se on 98 900 dollaria maailman väestön henkeä kohden.
Tuon hirvittävän pääoman omistavat harvat todelliset suuryritykset, -pankit ja -säätiöt. Niiden takana on aina ihmisiä, jotka omistavat niistä vähintään määräävän osan. Nuo suunnattomat varat on sijoitettu kaikennäköisiin arvopapereihin ja erilaisten tavaroiden tulevaisuuden hintaodotuksiin - termiineihin, futuureihin ja niiden monenkirjaviin johdannaissopimuksiin, fiktiivisen rahan johdannaismarkkinoille.
Kapitalisti tietävät muita paremmin, että näillä fiktiivisen rahan markkinoilla on omat vaaransa. He tietävät, että niille syötetään aina myös vahvasti vääriä tuotto-odotuksia, ilmaa. Heidän ongelmana on tietämättömyys – he eivät tiedä kuinka paljon ilmaa jo on eivätkä sitä, paljonko ilmaa voi vielä kertyä ennekuin kupla alkaa vuotaa. Sen jokainen pölvästikin pankkimies tietää, että kun vuoto alkaa siinä aina jollekin käy köpölisti.
o o o
Jos kuvitellaan, että jo nyt johdannaismarkkinoilla on ilmaa vain pari-kolme prosenttia, niin kuplan suuruus on 14 000 – 21 000 miljardia dollaria. Sen kerralla purkautumista kapitalistinen talous rahajärjestelmineen ei kestäisi. Mikäli tai kun se purkautuu vain osittain, silloin nykyinen viidentoista vuoden lamasykli lyhenee merkittävästi ja lama seuraa toistaan entistä nopeammin.
Tämän kaiken tietäen EU rakentaa puskureita, joilla maksetaan suurkapitalistien pankkien laman laskut, luottotappiot. Ensin rakennetaan väliaikainen 440 miljardin ja sen jälkeen vakinainen 700 miljardin euron vakuusrahasto joten puskuriksi tulee 1 140 miljardia euroa, 1 550 miljardia dollaria. Riittääkö se EU:n pankeille, sitä ei tiedä kukaan, mutta arvata voi – ei riitä!
Kaikki tämä vakuusraha otetaan veronmaksajilta. Asiaa hämmennetään selittämällä, että ei siihen rahaa tarvita kuin muutama sata miljoona. Loput ovat pelkkiä vakuuksia. 1990-luvulla lukemattomat suomalaiset saivat käytännön kokemusta siitä, mitä takaus tarkoittaa. Jos velallinen ei maksa, takaaja maksaa!
EU:n vakuusrahastot kerätään vain 17 euromaan veronmaksajilta. Esimerkiksi Ruotsi ei ole euromaa, joten se ei ole maksumieskään. Ruotsalaisilla on taas oivallinen mahdollisuus pilkata suomalaisten typeryyttä, sisäänrakennettua idiotismia.
o o o
Maailman rahamarkkinoilla on todella suuria ja monenlaisia onnenonkijoita. Valtiot ovat suurpankkien kuppauksen tosi kiitollisia kohteita. Kun valtiot joutuvat maksuvaikeuksiin, EU:n vakuusrahastot tulevat apuun, euromaat maksavat. Se on EU:n perustuslain vastaista sillä sen artikla 122 kieltää unionin avun, 123 kieltää keskuspankin avun ja 125 kieltää jäsenmaiden yhteisvastuun.
EU tekee irtiottoa omasta perustuslaistaan. Siksi meidän, sinun ja minun, on oman etumme ja turvallisuutemme vuoksi syyttä tehdä irtiottoa tuhoisasta eurosta ja EU:sta sekä tuhoisasta tavaroiden ja pääomien vapaasta liikkumisesta, globalisaatiosta.
Kai Kontturi
Vaalit tulee ja menee. Muutokset eduskunnassa eivät lupaa muutoksia mihinkään muuhun. Sama meno kuin ennekin jatkuu. Palkkatyöläisiä ja eläkeläisiä kyykytetään jatkossa kuten ennenkin. Roikkumalla olemattoman pienellä painolla EU:n ja euron takin liepeissä, on alistuttava isoisten pöydiltä putoaviin pieniin murusiin.
Suuret määräävät talouden tahdin. Se jarruttaa paitsi talouden kasvua myös sen sisällön muuttumista. Suomen talous pienuudestaan huolimatta tuottaa paremmin kuin koskaan ennen. Mutta tuottavuus ei näy eikä tunnut palkkatyöläisten kukkarossa. Pari vuotta sitten tuotettiin uutta arvoa joka ikisen työtunnin aikana 50,56 euroa. Siitä palkkatyöläisille jäi verojen ja sotumaksujen jälkeen nettona 9,04 euroa, mutta kapitalistit saivat 19,60 euroa – 117 prosenttia enemmän. Näiden erotus jäi niin sanotulle julkiselle taloudelle.
Kaikki tietävät eläkkeiden pienuuden ja eläkeläisten kurjuuden. Mutta kuinka moni tietää, että eläkerahastot kasvavat niin kovalla vauhdilla, että eläkeyhtiöiden ranteita pakottaa. Eläkerahasto ovat kasvaneet vauhdilla. Niiden perustamisesta lähtien keskimäärin 2,7 miljardia euroa vuodessa ja viimeisen kymmenen vuoden aikana vauhti on kiihtynyt lähes kolminkertaiseksi.
Yksin eläkevakuutusyhtiöt Varma ja Ilmarinen palauttivat suuryhtiöille 160 miljoonaa eli 162 euroa jokaista vanhuuseläkeläistä kohden. Siis – eläkeläisten rahoja lahjoitettiin yrityksille. Se oli eläkeläisten sammon ryöstö! Niillä ei ole mitään tekemistä yritysten kanssa, sillä palkkatyöläiset maksavat itse eläkkeensä. Ne ovat kaikki osa palkkaa, jonka työantajat vain tilittävät eläkerahastoihin ja Kelalle. Puheet työantajamaksuista ovat pelkkää pötyä.
Näistä kaikesta syntyy tulojen sietämätön ero. Tulonjako voisi olla myös päinvastainen, jolloin palkat olisivat kaksikertaiset lisäarvoon verraten. Mutta työväenjärjestöjen heikkouden ja porvareille annetun vallan vuoksi tässä ollaan eikä parempaa ole tiedossa. Päinvastoin. Siksi tulevaisuus vaatii palkkatyöläisiltä sosiaalista oivallusta; irtiottoa kapitalistien ylivallasta!
o o o
Harvoin tulee ajatelleeksi, että virallisen tiedon mukaan maailman bkt on noin 8 306 dollaria asukasta kohden. Se on käsittämättömän pieni. Meillä se on yli viisinkertainen. Lienee selvää, että sen vuoksi sadat miljoonat elävät pelkällä pyhällä hengellä lyhyen elämän. Näin siitä riippumatta, että maapallo on täynnä rikkauksia, joita hallitsevat tai peräti omistaa ani harva.
Jo syntynyttä rikkautta on pilvin pimein. Siitä huolimatta pari vuotta sitten EU-valtiot tukivat omien maidensa yksityisiä pankkeja 3 800 miljardilla eurolla, 5 000 miljardia dollaria. Sen jälkeen on tuotannon ulkopuolella keinotteluun sijoitettuna hirvittävä määrä – 692 tuhatta miljardia dollaria. Se ylittää ihmisen käsityskyvyn, mutta hahmottuu, kun todetaan, että se on 98 900 dollaria maailman väestön henkeä kohden.
Tuon hirvittävän pääoman omistavat harvat todelliset suuryritykset, -pankit ja -säätiöt. Niiden takana on aina ihmisiä, jotka omistavat niistä vähintään määräävän osan. Nuo suunnattomat varat on sijoitettu kaikennäköisiin arvopapereihin ja erilaisten tavaroiden tulevaisuuden hintaodotuksiin - termiineihin, futuureihin ja niiden monenkirjaviin johdannaissopimuksiin, fiktiivisen rahan johdannaismarkkinoille.
Kapitalisti tietävät muita paremmin, että näillä fiktiivisen rahan markkinoilla on omat vaaransa. He tietävät, että niille syötetään aina myös vahvasti vääriä tuotto-odotuksia, ilmaa. Heidän ongelmana on tietämättömyys – he eivät tiedä kuinka paljon ilmaa jo on eivätkä sitä, paljonko ilmaa voi vielä kertyä ennekuin kupla alkaa vuotaa. Sen jokainen pölvästikin pankkimies tietää, että kun vuoto alkaa siinä aina jollekin käy köpölisti.
o o o
Jos kuvitellaan, että jo nyt johdannaismarkkinoilla on ilmaa vain pari-kolme prosenttia, niin kuplan suuruus on 14 000 – 21 000 miljardia dollaria. Sen kerralla purkautumista kapitalistinen talous rahajärjestelmineen ei kestäisi. Mikäli tai kun se purkautuu vain osittain, silloin nykyinen viidentoista vuoden lamasykli lyhenee merkittävästi ja lama seuraa toistaan entistä nopeammin.
Tämän kaiken tietäen EU rakentaa puskureita, joilla maksetaan suurkapitalistien pankkien laman laskut, luottotappiot. Ensin rakennetaan väliaikainen 440 miljardin ja sen jälkeen vakinainen 700 miljardin euron vakuusrahasto joten puskuriksi tulee 1 140 miljardia euroa, 1 550 miljardia dollaria. Riittääkö se EU:n pankeille, sitä ei tiedä kukaan, mutta arvata voi – ei riitä!
Kaikki tämä vakuusraha otetaan veronmaksajilta. Asiaa hämmennetään selittämällä, että ei siihen rahaa tarvita kuin muutama sata miljoona. Loput ovat pelkkiä vakuuksia. 1990-luvulla lukemattomat suomalaiset saivat käytännön kokemusta siitä, mitä takaus tarkoittaa. Jos velallinen ei maksa, takaaja maksaa!
EU:n vakuusrahastot kerätään vain 17 euromaan veronmaksajilta. Esimerkiksi Ruotsi ei ole euromaa, joten se ei ole maksumieskään. Ruotsalaisilla on taas oivallinen mahdollisuus pilkata suomalaisten typeryyttä, sisäänrakennettua idiotismia.
o o o
Maailman rahamarkkinoilla on todella suuria ja monenlaisia onnenonkijoita. Valtiot ovat suurpankkien kuppauksen tosi kiitollisia kohteita. Kun valtiot joutuvat maksuvaikeuksiin, EU:n vakuusrahastot tulevat apuun, euromaat maksavat. Se on EU:n perustuslain vastaista sillä sen artikla 122 kieltää unionin avun, 123 kieltää keskuspankin avun ja 125 kieltää jäsenmaiden yhteisvastuun.
EU tekee irtiottoa omasta perustuslaistaan. Siksi meidän, sinun ja minun, on oman etumme ja turvallisuutemme vuoksi syyttä tehdä irtiottoa tuhoisasta eurosta ja EU:sta sekä tuhoisasta tavaroiden ja pääomien vapaasta liikkumisesta, globalisaatiosta.
Kai Kontturi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
