Mielikuvien vangit
Joku todellinen nero on sanonut, että tiedä enemmän luulet vähemmän. Nykymaailma on kummallinen, kun se on edelleenkin pystyssä, vaikka koko homma nojaa pelkkiin mielikuviin. Yleensä ne syntyvät sylttytehtaalla, jossa suurpääoman palkkaamat markkinamiehet hautovat suuria ajatuksia. Valmiina ne lykätään valtamedian, joka levittää ne totuutena kaikelle kansalle – sinulle ja minulle.
Kokoomus ja muut porvaripuolueet ovat kinkkisessä raossa. EU on tekemässä niille karhun palvelusta. Näin vaalien alla siitä pitäisi olla ainakin jollain tavoin mallikas mielikuva. EU on suuren rahan projektina todella syvällä. Kaikki, ihan kaikki, on menossa penkin alle.
EU on valtava aparaatti. Sen piirissä elää varsin sekalaista seurakuntaa, yli puolimiljardia ihmistä. Siksi sillä on melkoinen osuus maailman rahamarkkinoista. Niiden arvo IMF:n mukaan oli 2009 yhteensä 747 967 miljardia dollaria, 1291 prosenttia maailman bkt:stä. Kuinka suuri osa tästä on EU:n ja kuinka suuri osa pelkkää keinottelulla syntynyttä ilmakuplaa, sitä ei tiedä kukaan.
Nyt kuitenkin yritetään luoda mielikuvaa, että veronmaksajien 440 miljardin euron muka tilapäisellä vakuusrahastolla EU selviää ainakin varsinaiseen vakuusrahastoon saakka. Tässä on asian ydin. EU ja euro ovat pankkien keinottelun ja virtuaalitalouden vuoksi niin hataralla pohjalla, että pankkien keinottelutappioiden – ehkä tuhansien miljardien? – korvaamiseen suurpääomalle tarvitaan (riippumatta pankkien mahdollisesta mukaantulosta vakuusrahastoon) jatkuvasti iankaikkisuudesta iankaikkisuuteen, veronmaksajien vakuuksia, uhrautumista ja verorahoja.
Tätä raakaa suurpääoman peliä yritetään Kokoomuksen johdolla salata luomalla mielikuvaa vastuullisesta, työpaikkoja ja vaurautta luovasta politiikasta. Se on suorastaa sietämätöntä pötyä – meitä pidetään väärän mielikuvan vankina!
o o o
Mielikuvat länsimaisesta vapaudesta ja demokratiasta ovat harhaisia, valheellisia mielikuvia. Niitä saa vain suurella rahalla. Meillä itse kunkin takaraivoon on taottu mielikuva hyvinvointivaltiosta. Se ei ole enää pitkään aikaan ollut lähelläkään totuutta. Suurpääoman vaatimuksesta sen alkiotkin on tuhottu ja tuho jatkuu. Mutta edelleen meitä pidetään hyvinvointivaltion mielikuvan vankina.
EU:n ennakkoehtojen vuoksi hyväksytyn vapaakaupan seurauksena yli puolet työvoimasta tekee pienipalkkaisia pätkätöitä 900 tuntia vuodessa. 850 tuntia ollaan ilman työtä ja palkkaa. Samassa olemattomien tulojen syöverissä ovat myös eläkeläiset. Mitättömät tulot merkitsevät niukkuutta ja vaativat jatkuvia kieltäytymisiä normaalin elämän tarpeista.
Suorastaan rivolla jallituksella meidän jokaisen päähän on istutettu mielikuva, että väestö ikääntyy vauhdilla. Valhe! Sodanjälkeinen maastamuutto on ollut hurjaa – 824 108 henkeä. Se vastaa 10–14 vuoden syntyvyyttä. Lisäksi kauden1946–60 syntyvyys 1,4 miljoonaa romahti kaudella 1991–05 vaatimattomaan 0,9 miljoonaan. Siitä huolimatta meille syötetään mielikuvaa, että 2060 yli 65 vuotiaita on 80 prosenttia nykyistä enemmän. Yhtälö on mahdoton, mutta kaiken maailman tietäjien ja median voimalla se on tehty yleiseksi mielikuvaksi. Se on synnyttänyt vaatimukset työuran ja eläkeiän pidentämiseksi sekä eläkkeiden leikkaamiseksi.
Ja edelleen. Vanhana virtenä yritetään edelleen takoa päähämme, että veronalennukset tuovat työtä ja hyvinvointia. Ja paskat! Totuus on täysin päinvastainen. Työllisyys on syntynyt ja syntyy kokonaan muista asioista ja verovaroilla sitä on vielä tuettu, kun niillä on rakennettu kaikki tiet, julkiset talot ja tavarat ja laitokset. Niin veroilla tehdään vastakin.
Kokemuksesta tiedetään, että veroilla ja työllisyydellä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. 90-luvulla yritys- ja pääomatulojen veroja alennettiin hurjat 50 prosenttia. Lisäksi osinko- ja myöhemmin omaisuusvero ja työantajien kela-maksut poistettiin kokonaan. Siitä huolimatta työttömyys rehottaa. Vuonna 2009 työtunteja tehtiin yli kymmenen prosenttia vähemmän kuin kaksi vuosikymmenen aiemmin ja kokonaistyöttömyys pyörii 480 000 työvuoden, 17 prosentin seutuvilla.
Eduskuntapuolueitten EU:n määräyksiin sidottu politiikka ei lupaa parempaa. Päinvastoin! Kokoomuksen johdolla hyvinvointivaltion alkiotkin muutetaan hyvinvointiyhteiskunnaksi. Kataisen johdolla Kokoomus elää toivossa, että kansa on niin typerää, ettei se näe hyvinvointiyhteiskunnan jujuna sitä, että jokainen on oman onnensa seppä. Sitä, että se siirtää hyvinvoinnin "ihmisen omalle välittämiselle ja vastuunkantamiselle".
Kokoomus elää uskossa toivossa, että ihmiset ovat lujasti pelkkien valheellisten mielipiteiden vankina. Kokoomus korostaa, myös hallituskumppaniensa puolesta, että se kantaa vastuun. Nyt tulevissa vaaleissa heidät on pantava vastuuseen työttömyydestä, tuloeroista ja pahoinvoinnin lisääntymisestä. Heille on näytettävä ovea ja pudotettava kansakunnan kaapinpäältä.
o o o
Vaaleissa puolueet kehittävät kaikille sopivia vaalilupauksia. Mutta ne ovat suurella rahalla kehitettyjä pelkkiä syöttejä pahaa aavistamattomille äänestäjille. Heti vaalien jälkeen annetut lupaukset katoavat, häipyvät taivaan tuuliin.
Nyt tulevissa ja niitä seuraavissa eduskuntavaleissa meidän on vapauduttava väärien mielikuvien vankeudesta. Meidän on valittava ehdokkaita, joilla ei oma eikä edes puolueen etu ole ensisijainen. Uuteen ja sitäkin seuraaviin eduskuntiin on valittava ihmisiä, jotka eivät ratsasta yleisen mielikuvan aasilla vaan tietävät, että koulutuksesta ja ammatista riippumatta palkkatyöläisten edut ovat nyt ja aina ensisijaisia.
Kai Kontturi
19.3.11
15.3.11
Veroista
Tehdäänkö uusi todellinen veren seisauttava verouudistus?
Joskus ennen vanhaa sanottiin, että verot kansan verta juo. Sotien jälkeen tilannetta saatiin korjattua. Sen ansiosta pystyttiin satsaamaan erilaisiin julkisiin palveluihin ja sosiaaliturvaan. Tästä syntyi hyvinvointivaltion käsite, jota markkinoitiin henkseleitä paukutellen hokemalla, että on lottovoitto syntyä Suomessa. Tilanne on kuitenkin pikkuhiljaa muuttunut sitä mukaan, kun pyyteetön vasemmistolainen työväenliike on saatu hajotettua. Se on merkinnyt turvattomuuden lisääntymistä.
Varsinainen hyvinvointivaltion alasajo alkoi 80-luvun alkupuoliskolla ja suuret mullistukset pantiin toimeen seuraavan vuosikymmenen alkupuolella. Silloin syntyi EU:n liittymisen ja vapaakaupan suunnitelmaan. Ne olivat suurpääoman ja sen vientiteollisuuden etujen mukaisia, mutta merkitsivät pientuotannon häviötä ja työttömyyttä.
Siihen kuului vuonna 1993 toteutettu veret seisauttava verouudistus. Silloin alennettiin yritys-, pääoma-, myyntivoitto-, optioverot alle puoleen ja osinkovero poistettiin kokonaan. Myöhemmin vielä poistettiin omaisuusvero ja yritysten kelamaksut. Se merkitsi veroasteen romahtamista. Tähän sisältyi kaksi kieroutta. Alentunut veroaste ei ollut herroille mieleen, sillä se olisi mitätöinyt voivottelut kovasta verotuksesta joten sitä ei haluttu kertoa. Ensiksi, kolmeakymmentä vuotta tel:n voimaan tulon jälkeen, tel-maksuja alettiin sanoa veroiksi. Toiseksi se teki mahdolliseksi väittää, että eläkerahastot ovat muka julkisia saatavia, jotka alentavat julkista nettovelkaa.
Jatkuvilla verouudistuksilla ja verojen alentamisilla on sanottu olevan myönteinen vaikutus työllisyyteen. Nyt kuitenkin tiedetään, että se ei pidä paikkaansa. Kaikista veronalennuksista huolimatta työtä on vähemmän kuin 80-luvun lopussa. Työtunteja puuttuu 18–20 prosenttia työvoiman käytössä olevista työtunneista – ne ovat pois myös palkkapusseista. Siinä on yksi syy tuloerojen kasvuun.
Julkisen talouden tulojen turvaaminen ja tuloerojen kaventaminen vaatii uutta veren seisauttavaa ja todellista verotuksen uudistusta. Karkeasti ottaen ja hieman mutkia oikoen se voitaisiin toteuttaa (1) lopettamalla valtion henkilöverotus, jonka jälkeen valtiolle jäisivät yritys- ja välilliset verot, (2) siirtämällä perustuslakia vastaavaksi valtion hoidettavaksi ja (3) antamalla luonnollisten henkilöiden progressiivinen tuloverotus kunnille.
Tässä yhteydessä kuntien valtionosuudet (2009 = 6,9 mrd.€) voitaisiin lakkauttaa, sekä siirtää koko eläkevastuu valtiolle. Samalla eläkerahastot ja niiden tuotot (2009 = 16,9 mrd.€) siirtyisivät valtiolle. Sen jälkeen eläkerahastot olisivat ihan oikeasti julkista omaisuutta ja eläkevastuu valtiolla. Näin valtion henkilöverotuksen menetys olisi (2009 = 6,7 mrd.€), mutta tulojen lisäys 2,5 kertainen. Lisäksi yritysten verot pitäisi kantaa käyttökatteesta. Se siirtäisi verotuksen painopisteen työvoimavaltaisilta pääomavaltaisille suuryrityksille ja edistäisi työllisyyttä jos verot yleensä vaikuttavat työllisyyteen.
Kun koko henkilöverotus annettaisiin kuntien yksinoikeudeksi, se lisäisi kuntien tuloja ja kun kunnallinen tasavero muutettaisiin progressiiviseksi, se tasaisi tuloeroja. Kun vielä verot kerätäisiin keskitetysti ja jaettaisiin kunnille asukasluvun ja erityisolosuhteiden perusteella, kunnat olisivat tasavertaisessa asemassa.
Verouudistuksen yhteydessä uudistettaisiin valtion ja kuntien väliset menot siten, että normaalien valtakunnallisten erikoissairaanhoidon, turvallisuus-, ja infrastruktuurimenojen lisäksi valtio vastaisi sosiaalimenoista ja kunnat kulttuuri- ja sosiaalipalveluista.
Kunnallisveron muutos lisäisi kuntien verotuloja. Uusi progressiivinen vero (Taulukko) koskisi kaikkia yhteenlaskettuja tuloja. Alle 35 000 euroa vuodessa (2009) ansaitsevia oli yli 3,6 miljoonaa tulonsaajaa, 79,2 prosenttia. Jos kannettavan veron määrä pidettäisiin ennalla eli 21,5 prosentissa, niin näissä alimmissa tuloluokissa veroaste alenisi 16,1 prosentista 6,4 prosenttiin. Mutta jos niiden veroaste pidettäisiin ennalla, niin keskimääräinen veroaste nousisi 26,6 prosenttiin ja kuntien verotulot lisääntyisivät 5,7 miljardia euroa, 23,6 prosenttia.
Tuloluokassa 35 000 - 54 999 euroa on 14,5 prosenttia tulonsaajista. Heihin siirtyminen progressiiviseen verotukseen ei vaikuttaisi juuri mitenkään. Sen sijaan tuloluokissa yli 55 000 euroa ilman ylärajaa on 6,3 prosenttia tulonsaajista. Heillä on varaa, mutta alhainen verotus joten veroasteen voisi nostaa reippaasti 40–70 prosenttiin. Todellisia ökytuloja ansaitsevilta uusittu veroaste söisi tulosta pahimmillaan 80 prosenttia. Nykyisten ökytulojen kuukauden nettotulosta 37 689 euroa jäisi edelleenkin 10 500 euroa kuukaudessa.
Siirtymällä luonnollisten henkilöiden kaikkien tulojen progressiiviseen kunnallisverotukseen, se olisi uudistus, jolla voisi merkittävästi parantaa kuntien elinmahdollisuuksia. Vaikka suurpääoman linnakkeista kuuluisi kuinka hirvittävä parku, että moinen verouudistus on mahdoton, niin ei se sitä ole. Mikään ei ole mahdotonta, kun tahtoa riittää. Siksi tulevalla vaalikaudella todellista uudistusta kannattaa etsiä jostain veret seisauttavasta uudistuksesta, vaikka se rokottaa suurituloisia, niitä, joilla on todellista veronmaksukykyä!
Kai Kontturi
Joskus ennen vanhaa sanottiin, että verot kansan verta juo. Sotien jälkeen tilannetta saatiin korjattua. Sen ansiosta pystyttiin satsaamaan erilaisiin julkisiin palveluihin ja sosiaaliturvaan. Tästä syntyi hyvinvointivaltion käsite, jota markkinoitiin henkseleitä paukutellen hokemalla, että on lottovoitto syntyä Suomessa. Tilanne on kuitenkin pikkuhiljaa muuttunut sitä mukaan, kun pyyteetön vasemmistolainen työväenliike on saatu hajotettua. Se on merkinnyt turvattomuuden lisääntymistä.
Varsinainen hyvinvointivaltion alasajo alkoi 80-luvun alkupuoliskolla ja suuret mullistukset pantiin toimeen seuraavan vuosikymmenen alkupuolella. Silloin syntyi EU:n liittymisen ja vapaakaupan suunnitelmaan. Ne olivat suurpääoman ja sen vientiteollisuuden etujen mukaisia, mutta merkitsivät pientuotannon häviötä ja työttömyyttä.
Siihen kuului vuonna 1993 toteutettu veret seisauttava verouudistus. Silloin alennettiin yritys-, pääoma-, myyntivoitto-, optioverot alle puoleen ja osinkovero poistettiin kokonaan. Myöhemmin vielä poistettiin omaisuusvero ja yritysten kelamaksut. Se merkitsi veroasteen romahtamista. Tähän sisältyi kaksi kieroutta. Alentunut veroaste ei ollut herroille mieleen, sillä se olisi mitätöinyt voivottelut kovasta verotuksesta joten sitä ei haluttu kertoa. Ensiksi, kolmeakymmentä vuotta tel:n voimaan tulon jälkeen, tel-maksuja alettiin sanoa veroiksi. Toiseksi se teki mahdolliseksi väittää, että eläkerahastot ovat muka julkisia saatavia, jotka alentavat julkista nettovelkaa.
Jatkuvilla verouudistuksilla ja verojen alentamisilla on sanottu olevan myönteinen vaikutus työllisyyteen. Nyt kuitenkin tiedetään, että se ei pidä paikkaansa. Kaikista veronalennuksista huolimatta työtä on vähemmän kuin 80-luvun lopussa. Työtunteja puuttuu 18–20 prosenttia työvoiman käytössä olevista työtunneista – ne ovat pois myös palkkapusseista. Siinä on yksi syy tuloerojen kasvuun.
Julkisen talouden tulojen turvaaminen ja tuloerojen kaventaminen vaatii uutta veren seisauttavaa ja todellista verotuksen uudistusta. Karkeasti ottaen ja hieman mutkia oikoen se voitaisiin toteuttaa (1) lopettamalla valtion henkilöverotus, jonka jälkeen valtiolle jäisivät yritys- ja välilliset verot, (2) siirtämällä perustuslakia vastaavaksi valtion hoidettavaksi ja (3) antamalla luonnollisten henkilöiden progressiivinen tuloverotus kunnille.
Tässä yhteydessä kuntien valtionosuudet (2009 = 6,9 mrd.€) voitaisiin lakkauttaa, sekä siirtää koko eläkevastuu valtiolle. Samalla eläkerahastot ja niiden tuotot (2009 = 16,9 mrd.€) siirtyisivät valtiolle. Sen jälkeen eläkerahastot olisivat ihan oikeasti julkista omaisuutta ja eläkevastuu valtiolla. Näin valtion henkilöverotuksen menetys olisi (2009 = 6,7 mrd.€), mutta tulojen lisäys 2,5 kertainen. Lisäksi yritysten verot pitäisi kantaa käyttökatteesta. Se siirtäisi verotuksen painopisteen työvoimavaltaisilta pääomavaltaisille suuryrityksille ja edistäisi työllisyyttä jos verot yleensä vaikuttavat työllisyyteen.
Kun koko henkilöverotus annettaisiin kuntien yksinoikeudeksi, se lisäisi kuntien tuloja ja kun kunnallinen tasavero muutettaisiin progressiiviseksi, se tasaisi tuloeroja. Kun vielä verot kerätäisiin keskitetysti ja jaettaisiin kunnille asukasluvun ja erityisolosuhteiden perusteella, kunnat olisivat tasavertaisessa asemassa.
Verouudistuksen yhteydessä uudistettaisiin valtion ja kuntien väliset menot siten, että normaalien valtakunnallisten erikoissairaanhoidon, turvallisuus-, ja infrastruktuurimenojen lisäksi valtio vastaisi sosiaalimenoista ja kunnat kulttuuri- ja sosiaalipalveluista.
Kunnallisveron muutos lisäisi kuntien verotuloja. Uusi progressiivinen vero (Taulukko) koskisi kaikkia yhteenlaskettuja tuloja. Alle 35 000 euroa vuodessa (2009) ansaitsevia oli yli 3,6 miljoonaa tulonsaajaa, 79,2 prosenttia. Jos kannettavan veron määrä pidettäisiin ennalla eli 21,5 prosentissa, niin näissä alimmissa tuloluokissa veroaste alenisi 16,1 prosentista 6,4 prosenttiin. Mutta jos niiden veroaste pidettäisiin ennalla, niin keskimääräinen veroaste nousisi 26,6 prosenttiin ja kuntien verotulot lisääntyisivät 5,7 miljardia euroa, 23,6 prosenttia.
Tuloluokassa 35 000 - 54 999 euroa on 14,5 prosenttia tulonsaajista. Heihin siirtyminen progressiiviseen verotukseen ei vaikuttaisi juuri mitenkään. Sen sijaan tuloluokissa yli 55 000 euroa ilman ylärajaa on 6,3 prosenttia tulonsaajista. Heillä on varaa, mutta alhainen verotus joten veroasteen voisi nostaa reippaasti 40–70 prosenttiin. Todellisia ökytuloja ansaitsevilta uusittu veroaste söisi tulosta pahimmillaan 80 prosenttia. Nykyisten ökytulojen kuukauden nettotulosta 37 689 euroa jäisi edelleenkin 10 500 euroa kuukaudessa.
Siirtymällä luonnollisten henkilöiden kaikkien tulojen progressiiviseen kunnallisverotukseen, se olisi uudistus, jolla voisi merkittävästi parantaa kuntien elinmahdollisuuksia. Vaikka suurpääoman linnakkeista kuuluisi kuinka hirvittävä parku, että moinen verouudistus on mahdoton, niin ei se sitä ole. Mikään ei ole mahdotonta, kun tahtoa riittää. Siksi tulevalla vaalikaudella todellista uudistusta kannattaa etsiä jostain veret seisauttavasta uudistuksesta, vaikka se rokottaa suurituloisia, niitä, joilla on todellista veronmaksukykyä!
Kai Kontturi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
