MEITÄ HUIJATAAN!
Vuosia meitä on huijattu väittämällä ilman pienintäkään näyttöä, että maassa tikittää eläkepommi. Vihdoin viime vuonna (31.9.10) Tilastokeskus teki mullistavan ennusteen, jolla se "todistaa" väestön hurjan ikääntymisen todeksi. Sen mukaan 1976–2005 syntyneistä 1 860 594 on vuonna 2070 hengissä ja maassa 1 786 917 (96,0 %) siis lähes jokainen. Jo tämä osoittaa, että ennusteessa ei ole totuuden häivää. 1916–45 syntyneestä 2 377 098 hengestä on tänä vuonna hengissä noin 944 000 (39,7 %).
Vuosina 1990–05 syntyi 900 603 henkeä. Tilastokeskuksen mukaan heistä jokaisen pitää olla elossa vuonna 2070. Lisäksi yli 80 vuotiaita pitää olla elossa 886 314 henkeä, että ennuste yhteensä 1 786 917 henkeä toteutuu. Mutta aina joku muuttaa pysyvästi ulkomaille ja kuolemakin korjaa satoaan, niin vuosina 1976–2005 syntyneestä 1 860 594 ihmisestä ennustekauden lopussa yli 64 vuotiaita on hengissä noin 846 000 (45,5 %) ja lisäksi muutama tuhat yli 95 vuotiasta joten ennusteessa vuoden 2070 kohdalla on ikäihmisiä liikaa noin 935 000 henkeä (110 %).
Tällä huijauksella eläkevakuutusyhtiöt ovat saaneet, mitä ovat halunneet!
Tähän liittyy myös ns. huoltosuhde. Se tarkoittaa alle 15 ja yli 64 vuotiaiden eli huollettavien määrää suhteessa sataa työikäistä kohti. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2020 huoltosuhde olisi 65 huollettavaa, mutta 2060 peräti 79 huollettavaa sataa työikäistä kohden. Vuonna 1960 huoltosuhde oli huonoin eli tasan 60. Kun Tilastokeskuksen ennusteesta korjataan yli 64 vuotiaiden määrä sellaiseksi kuin se näyttää toteutuvan, niin vuonna 2025 huoltosuhde on huonoin – 59 huollettavaa sataa työikäistä kohden. Sen jälkeen huoltosuhde paranee. 2040 se on 54 ja sille tasolle se näyttää jäävän, ellei syntyvyys kasva ennustetta nopeammin.
Eläkevakuutusyhtiöillä on todella mahtavat eläkerahastot, joita ei kukaan omista, mutta joita ne käyttävät omiin ökypalkkohin ja palkkioihin, mutta lisäksi ja pääasiassa kapitalistit käyttävät niitä monenlaisiin osake-, kiinteistö-, arvopaperi- ja tavara-, termiini- sekä mielikuvituksellisiin kaiken maailman johdannaisvedätyksiin. Eläkepommin ja väestön raju ikääntymisen idea keksittiin kauan sitten sitä varten, että niillä voitiin perustella eläkerahastojen kasvattaminen. On selitetty, että väestö ikääntyy joten tel-maksuja pitää nostaa reippaasti. Samalla korotettu, että ennen muuta työntekijöitten maksuosuutta on korotettava. Työnantajien osuutta ei voi nostaa, sillä se, kuten väitetään, vaarantaa kilpailukyvyn.
Ennusteen mukaan näyttää siltä, että kaikkien, mutta ennen kaikkea yli 80 vuotiaiden määrän on kuviteltu kasvavan huimaavasti. Sen mukaan vuoteen 2055 mennessä yli kahdeksankymppisten määrän ennustetaan kasvavan yli kolminkertaiseksi ja eläkemenot yli äyräiden. Siksi eläkkeisiin on kehitetty elinajanodotteen kerroin, jolla eläkkeitä leikataan muka elinajan pidentymisen perusteella. Ketään ei kiinnosta se, että eläkkeelle pääsee enintään puolet työvoimasta, vaikka kaikki ovat lihottaneet rahastoja. Nykyään eläkerahasto on henkilökohtainen, mutta omaisilla ei ole siihen perintöoikeutta – perintäoikeus on yksin eläkevakuutusyhtiöillä, joiden pääoma sen ansiosta kasvaa koko ajan!
Kaikesta huolimatta eläkerahastoja halutaan kasvattaa eläkkeiden tasoa heikentämällä, eläkkeelle pääsyn estämisellä, eläkeiän pidentämisellä ja työntekijäinen eläkemaksuja korottamalla, mutta tälle halulle ei ole ollut hyviä menneiden aikojen (teollistamista tukevia) perusteluja. Rahastojen kartuttaminen onkin yhä enemmän, ellei yksinomaan koti- ja ulkomaisten kapitalistien rikastumisen keinoista. Siksi heidän edusmiehensä, Elinkeinoelämän Keskusliitto (EK), vaatii – ja suurella hartaudella! – milloin mitäkin huononnuksia toteutettavaksi. Hiljattain (HS 20.11.10) se vaati eläkkeelle siirtymisen alaikärajan nostamista nopealla aikataululla 65 ja hitaalla 67 vuoteen. Sitä EK perustelee aiempaa muka paremmalla tiedolla eliniän pidentymisestä.
Kuten tiedetään ennusteita voi esittää kuka tahansa, mutta ne eivät koskaan ole vakuuttavia. Vakuuttavuus saadaan vasta, kun perustelut esittää virallinen ja kaiken arvovallan omaava taho. Se taho on Tilastokeskus. Se voi esittää ihan mitä hyvänsä, sillä sen sanoma on ainoa ja lopullinen totuus. Esimerkiksi Valtion taloudellinen tutkimuskeskus (VATT) ja Eläketurvakeskus (ETK) sanovat, että heidän asiansa ei ole asettaa sen tietoja kyseenalaisiksi. Ja kuten näyttää sitä eivät uskalla tehdä kukaan muukaan.
Eläkerahastojen kasvattaminen tavalla tai toisella on eläkevakuutusyhtiöiden kannalta tarpeen, sillä sijoituksissa maailman rahamarkkinoilla voi tulla ja on jo tullut reippaasti takkiin. Niitä eläkevakuutusyhtiöt eivät tappioita suuremmin sure. Ne tietävät, että kansan käsi on karttuisa. Kaikissa peleissä, myös rahapelissä niin suurissa kuin pienissäkin, toisen häviö on toisen voitto ja aina ja viimekädessä vain yksityiset kapitalistit voittavat ja työläiset häviävät. Työläiset maksavat tappiot!
Vuosia on huijattu hokemalla, että kun suuret ikäluokat siirtyvät eläkkeelle työvoima loppuu. Ketään ei kiinnosta se, että poikkeuksia lukuun ottamatta, suuret ikäluokat ovat jo eläkkeellä, eikä työvoima ole loppunut – vain työ on vähentynyt. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2000 työikäisiä oli 3,49 miljoonaa, 2050 heitä on suunnilleen saman verran. Jos kasanterveys, koulutus ja työllisyys hoidetaan kuten pitää, eikä ihmisiä syrjäytetä työvoiman ulkopuolelle, niin silloin neljänkymmenen vuoden kuluttua työvoimaa ja eläkemaksujen maksajia on reippaasti nykyistä enemmän, mutta työtä ja eläkeikäisiä nykyistä vähemmän.
Kai Kontturi
27.12.10
10.12.10
LISÄÄ TYÖLÄISIÄ LEIPÄJONOON
Edellisen vuoden verotilastot valmistuvat aina marraskuussa. Siksi todelliset tulo- ja miksei myös työllisyystiedot vaikuttavat aina hieman vanhoilta. Samasta syystä politiikan pelimiehet ehtivät monta kuukautta puhella puuta heinää yhteiskuntarauhan ja oikeistolaisen politiikan pysyvyyden turvaamiseksi.
Verotilastojen ilmestyttyä media julkaisee ja ihailee suurituloisten nimilistoja. Niillä vaivihkaa ujutetaan pienempituloisille perusteetonta "hyvin menee" mielikuvaa. Tuloluokkien alapää ei kiinnosta valtamediaa.
Vuonna 2009 palkkatuloa saaneiden määrä supistui 232 154 hengellä. He olivat koko vuoden työttöminä eivätkä saaneet palkkaa. Näissä työttömissä lähes kaikki 219 148 henkeä sai edellisvuonna palkkaa alle 35 000 euroa vuodessa. Nämä työttömiksi joutuneet menettivät palkkatulona edelliseen vuoteen verraten huikeat 2,72 miljardia euroa. Sen menetti työttömyyteen sysätty pienituloisten joukko, jolla vuoden keskiansio oli 12 433 euroa.
Viime vuonna alle 35 000 euroa sai yhteensä 3,63 miljoonaa, 79,2 prosenttia tulonsaajista. Heillä vuoden kesitulo oli 16 194 euroa, 1 350 euroa kuukaudessa. Tässä joukossa oli palkansaajia 1,79 miljoonaa, 68,6 prosenttia palkkaa saaneista. Heidän keskiansionsa oli mitätön 17 140 euroa vuodessa, 1 428 euroa kuukaudessa.
Näissä joukoissa näyttää olevan jatkuva kurjuuden kasvu ja syveneminen. Sen on poliitikoitten mutta myös kapitalistisen järjestelmän rajaton häpeä. Se on häpeä työväenluokalle ja työläisille, jotka eivät tunnusta olemassaoloaan luokkana. Se on häpeä myös työväenliikkeelle, joka on jättänyt työläiset oman onnensa nojaan. Niistä kasvavat apua tarvitsevien leipäjonot.
Kai Kontturi
Edellisen vuoden verotilastot valmistuvat aina marraskuussa. Siksi todelliset tulo- ja miksei myös työllisyystiedot vaikuttavat aina hieman vanhoilta. Samasta syystä politiikan pelimiehet ehtivät monta kuukautta puhella puuta heinää yhteiskuntarauhan ja oikeistolaisen politiikan pysyvyyden turvaamiseksi.
Verotilastojen ilmestyttyä media julkaisee ja ihailee suurituloisten nimilistoja. Niillä vaivihkaa ujutetaan pienempituloisille perusteetonta "hyvin menee" mielikuvaa. Tuloluokkien alapää ei kiinnosta valtamediaa.
Vuonna 2009 palkkatuloa saaneiden määrä supistui 232 154 hengellä. He olivat koko vuoden työttöminä eivätkä saaneet palkkaa. Näissä työttömissä lähes kaikki 219 148 henkeä sai edellisvuonna palkkaa alle 35 000 euroa vuodessa. Nämä työttömiksi joutuneet menettivät palkkatulona edelliseen vuoteen verraten huikeat 2,72 miljardia euroa. Sen menetti työttömyyteen sysätty pienituloisten joukko, jolla vuoden keskiansio oli 12 433 euroa.
Viime vuonna alle 35 000 euroa sai yhteensä 3,63 miljoonaa, 79,2 prosenttia tulonsaajista. Heillä vuoden kesitulo oli 16 194 euroa, 1 350 euroa kuukaudessa. Tässä joukossa oli palkansaajia 1,79 miljoonaa, 68,6 prosenttia palkkaa saaneista. Heidän keskiansionsa oli mitätön 17 140 euroa vuodessa, 1 428 euroa kuukaudessa.
Näissä joukoissa näyttää olevan jatkuva kurjuuden kasvu ja syveneminen. Sen on poliitikoitten mutta myös kapitalistisen järjestelmän rajaton häpeä. Se on häpeä työväenluokalle ja työläisille, jotka eivät tunnusta olemassaoloaan luokkana. Se on häpeä myös työväenliikkeelle, joka on jättänyt työläiset oman onnensa nojaan. Niistä kasvavat apua tarvitsevien leipäjonot.
Kai Kontturi
8.12.10
Koreat
KUMPI UHITTELEE – POHJOIS- VAI ETELÄ-KOREA?
Viimeaikoina on mitä suurimmalla hartaudella selitetty kuinka Pohjois-Korea torpedoillaan ja tykeillään upottelee ja paukuttelee rauhaarakastavan Etelä-Korean sukellusveneitä ja saaria. Kaiken huippuna Haagissa asustava ns. kansanvälinen sotarikostuomioistuimen syyttäjät ovat ryhtyneet tutkimaan onko Pohjois-Korea syyllistynyt sotarikoksiin.
Sotarikostuomioistuimen syyttäjiä ei kiinnosta pätkän vertaa Irakissa ja Afganistanissa tehdyt kaikkien tuntemat sotarikokset enempää kuin sekään, että Yhdysvallat tappaa Pakistanissa siviilejä ohjuksillaan ja miehittämättömillä lentokalustoillaan.
On melkoisen hurjaa, että Suomessa tiedetään sotilaallisten resurssien erot, mutta medialle ne eivät ole seksikästä tietoa. Pohjois-Korean puolustusbudjetti on 5 miljardia dollaria ja Etelä-Korean 24,5 miljardia dollaria. Lisäksi Etelä-Koreassa on 25 000 – 50 000 jenkkisotilasta. Etelä-Koreassa on suurempi jenkkiarmeija kuin koko Suomen armeija ja se on ydinaseita myöden monin verroin Pohjois-Koreaa paremmin aseistettu. Kaiken kukkuraksi USA:n sotilaallisen läsnäolon voi helposti ja nopeasti kasvattaa moninkertaiseksi.
Kun Pohjois-Koreassa tämä tiedetään aivan käytännön tasolla, niin kuka uskoo, että pohjoisella olisi pienintäkään saumaa pullistella olemattomia lihaksiaan vähintään viisi ehkä kymmenen kertaa suuremman eteläisen naapurin edessä? Onko tässä menossa Vietnamin sotaa edeltänyt Tonkinin lahden tekaistun provokaation toisinto?
Kai Kontturi
Viimeaikoina on mitä suurimmalla hartaudella selitetty kuinka Pohjois-Korea torpedoillaan ja tykeillään upottelee ja paukuttelee rauhaarakastavan Etelä-Korean sukellusveneitä ja saaria. Kaiken huippuna Haagissa asustava ns. kansanvälinen sotarikostuomioistuimen syyttäjät ovat ryhtyneet tutkimaan onko Pohjois-Korea syyllistynyt sotarikoksiin.
Sotarikostuomioistuimen syyttäjiä ei kiinnosta pätkän vertaa Irakissa ja Afganistanissa tehdyt kaikkien tuntemat sotarikokset enempää kuin sekään, että Yhdysvallat tappaa Pakistanissa siviilejä ohjuksillaan ja miehittämättömillä lentokalustoillaan.
On melkoisen hurjaa, että Suomessa tiedetään sotilaallisten resurssien erot, mutta medialle ne eivät ole seksikästä tietoa. Pohjois-Korean puolustusbudjetti on 5 miljardia dollaria ja Etelä-Korean 24,5 miljardia dollaria. Lisäksi Etelä-Koreassa on 25 000 – 50 000 jenkkisotilasta. Etelä-Koreassa on suurempi jenkkiarmeija kuin koko Suomen armeija ja se on ydinaseita myöden monin verroin Pohjois-Koreaa paremmin aseistettu. Kaiken kukkuraksi USA:n sotilaallisen läsnäolon voi helposti ja nopeasti kasvattaa moninkertaiseksi.
Kun Pohjois-Koreassa tämä tiedetään aivan käytännön tasolla, niin kuka uskoo, että pohjoisella olisi pienintäkään saumaa pullistella olemattomia lihaksiaan vähintään viisi ehkä kymmenen kertaa suuremman eteläisen naapurin edessä? Onko tässä menossa Vietnamin sotaa edeltänyt Tonkinin lahden tekaistun provokaation toisinto?
Kai Kontturi
5.12.10
Oksanen
Miksi Sofi Oksasta ylistetään ja palkitaan?
Meidän jokaisen pitää tietää, että kapitalismissa on ajoittain vaikuttavia poliittisia virtauksia. Ne voivat olla hallitsevia, ajoittaisia tai molempia alueellisina. Aikanaan Euroopan kapitalismissa kukoisti Hitlerin natsismi ja Mussolinin fasismi. Nyt hallitsevaan asemaan pyrkii äärioikeistolainen uusliberalismi.
Natsit ja fasistit eivät siis olleet kapitalismin, kapitalistien vihollisia. Toisen maailmansodan jälkeen tuomiolle joutuikin vain sellaiset muutamat harvat natsit ja fasistit, jotka olivat suurimpia syyllisiä ja hirmutekojen arkkitehteja. Hävittyään sosialismin vastaisen sodan he joutuivat tuomiolle yhtäältä sosialistien vaatimuksesta sotarikollisina ja toisaalta kapitalismin maineen tahraajina. Pääosa länteen loikanneina selvisi kolhuitta sijoittuen uudelleen ja nopeasti kapitalistisen pääoman palvelukseen – jopa yhteiskunnan ylimmille portaille.
Fasistit ja natsit olivat ennen muuta sosialismin ja kommunistien vihollisia. Sodan jälkeen heitä jäi joukoittain Neuvostoliittoon ja uusiin sosialistisiin maihin. Valtaosa heistä nöyrtyi hyväksyen sodan lopputuloksen, mutta osa ei sitä koskaan hyväksynyt. Heidän syntiensä taakka oli liian suuri. Virossa he onnistuivat tappamaan jokaisen juutalaisen perheineen ja lisäksi joukon sinne muualta rahdattuja juutalaisia. Eivätkä maahan jääneet kommunistitkaan säästyneet. Siksi virolaiset natsit ja fasistit jatkoivat metsäveljinä maan alta ja metsistä ryöstäen pankkeja, säästökassoja, kauppoja ja apteekkeja sekä tappamalla kommunisteja ja neuvostovirkamiehiä kuten he nyt rintaansa röyhistellen puuhiaan kuvaavat.
Nykyään Viron metsäveljien kaltaisia tuholaisia nimitetään terroristeiksi, joista Neuvostoliitto yritti päästä eroon. Hyväuskoisuuden, jopa hentomielisyyden vuoksi se onnistui varsin huonosti. Sitä todistaa mm. se, että heti Neuvostoliiton hajottamisen jälkeen fasistit, natsit ja SS-metsäveljet ilmaantuivat kupujen yöstä sankaritarinoineen.
Tähän fasistien ja natsien sankaritarinoiden joukkoon kuuluu romanttiseen tarinaan verhottu Sofi Oksasen romaani "Puhdistus". Siksi sitä palkitaan. Kaunokirjallisena teoksena se on enintään keskinkertainen, mutta natsille ja fasisteille anteeksiantavana ja syvästi sosialisminvastaisena tarinana se on ylistetty ja palkittu. Sen saama tunnustus ei välitä Osasen tuntemasta sympatiasta ja säälistä natseja ja fasisteja kohtaan, kun romaani niin ansiokkaasti tuomitsee Neuvostoliiton pyrkimykset puhdistaa maansa fasistisista terroristeista.
Kapitalismiin kuuluvat erilaiset poliittiset järjestelmät, jotka syntyvät kansalaisryhmien, ennen muuta kapitalistien ja palkkatyöläisten välisten voimasuhteiden perustalle. Fasismi ja natsismi ovat oikeistolaisinta ja hyvinvointivaltio vasemmistolaisinta. Markkinatalous irtaantuu hyvinvointivaltiosta siirtyen oikealle lisäämällä pääoman väkivaltaa. Kapitalismin äärioikeistolaiset järjestelmät fasismi ja natsismi eivät ole eivätkä tule olemaan mikään harmi kapitalismille, mutta vasemmistolaisin sosialistinen järjestelmä on ollut ja tulee aina olemaan kapitalismin suurin pelko ja ongelma.
Oikeistolaisessa taistelussa sosialismia vastaan Sofi Oksanen on kantanut kortensa äärimmäisen oikeistolaisuuden kekoon ja on siten palkintonsa ansainnut.
Kai Kontturi
Meidän jokaisen pitää tietää, että kapitalismissa on ajoittain vaikuttavia poliittisia virtauksia. Ne voivat olla hallitsevia, ajoittaisia tai molempia alueellisina. Aikanaan Euroopan kapitalismissa kukoisti Hitlerin natsismi ja Mussolinin fasismi. Nyt hallitsevaan asemaan pyrkii äärioikeistolainen uusliberalismi.
Natsit ja fasistit eivät siis olleet kapitalismin, kapitalistien vihollisia. Toisen maailmansodan jälkeen tuomiolle joutuikin vain sellaiset muutamat harvat natsit ja fasistit, jotka olivat suurimpia syyllisiä ja hirmutekojen arkkitehteja. Hävittyään sosialismin vastaisen sodan he joutuivat tuomiolle yhtäältä sosialistien vaatimuksesta sotarikollisina ja toisaalta kapitalismin maineen tahraajina. Pääosa länteen loikanneina selvisi kolhuitta sijoittuen uudelleen ja nopeasti kapitalistisen pääoman palvelukseen – jopa yhteiskunnan ylimmille portaille.
Fasistit ja natsit olivat ennen muuta sosialismin ja kommunistien vihollisia. Sodan jälkeen heitä jäi joukoittain Neuvostoliittoon ja uusiin sosialistisiin maihin. Valtaosa heistä nöyrtyi hyväksyen sodan lopputuloksen, mutta osa ei sitä koskaan hyväksynyt. Heidän syntiensä taakka oli liian suuri. Virossa he onnistuivat tappamaan jokaisen juutalaisen perheineen ja lisäksi joukon sinne muualta rahdattuja juutalaisia. Eivätkä maahan jääneet kommunistitkaan säästyneet. Siksi virolaiset natsit ja fasistit jatkoivat metsäveljinä maan alta ja metsistä ryöstäen pankkeja, säästökassoja, kauppoja ja apteekkeja sekä tappamalla kommunisteja ja neuvostovirkamiehiä kuten he nyt rintaansa röyhistellen puuhiaan kuvaavat.
Nykyään Viron metsäveljien kaltaisia tuholaisia nimitetään terroristeiksi, joista Neuvostoliitto yritti päästä eroon. Hyväuskoisuuden, jopa hentomielisyyden vuoksi se onnistui varsin huonosti. Sitä todistaa mm. se, että heti Neuvostoliiton hajottamisen jälkeen fasistit, natsit ja SS-metsäveljet ilmaantuivat kupujen yöstä sankaritarinoineen.
Tähän fasistien ja natsien sankaritarinoiden joukkoon kuuluu romanttiseen tarinaan verhottu Sofi Oksasen romaani "Puhdistus". Siksi sitä palkitaan. Kaunokirjallisena teoksena se on enintään keskinkertainen, mutta natsille ja fasisteille anteeksiantavana ja syvästi sosialisminvastaisena tarinana se on ylistetty ja palkittu. Sen saama tunnustus ei välitä Osasen tuntemasta sympatiasta ja säälistä natseja ja fasisteja kohtaan, kun romaani niin ansiokkaasti tuomitsee Neuvostoliiton pyrkimykset puhdistaa maansa fasistisista terroristeista.
Kapitalismiin kuuluvat erilaiset poliittiset järjestelmät, jotka syntyvät kansalaisryhmien, ennen muuta kapitalistien ja palkkatyöläisten välisten voimasuhteiden perustalle. Fasismi ja natsismi ovat oikeistolaisinta ja hyvinvointivaltio vasemmistolaisinta. Markkinatalous irtaantuu hyvinvointivaltiosta siirtyen oikealle lisäämällä pääoman väkivaltaa. Kapitalismin äärioikeistolaiset järjestelmät fasismi ja natsismi eivät ole eivätkä tule olemaan mikään harmi kapitalismille, mutta vasemmistolaisin sosialistinen järjestelmä on ollut ja tulee aina olemaan kapitalismin suurin pelko ja ongelma.
Oikeistolaisessa taistelussa sosialismia vastaan Sofi Oksanen on kantanut kortensa äärimmäisen oikeistolaisuuden kekoon ja on siten palkintonsa ansainnut.
Kai Kontturi
Ei korppi korpin silmää noki
Ei korppi korpin silmää noki
Saatiinpa taas näyttö herrojen rajattomasta oveluudesta. Näyttö saatiin Kreikan karmaisevasta konkurssiuhasta. Sillä oli ulkomaisten pankkien holtittomasti ilman vakuuksia antamaa velkaa 218,5 miljardia euroa, 20 000 euroa jokaista asukasta kohti. Kun velkojat, suurpääoman pankit, halusivat toisiltaan omiaan pois, koko Eurooppa oli kauhuissaan. Asia hoitui, kun EU-maat riensivät veronmaksajien rahoilla apuun, ettei maailma ajautuisi finanssikriisiin.
Kuinkas sitten kävikään?
Heti perään kerrottiin Irlannin entistä pahemmasta kurimuksesta. Irlannin pankkien velka ulkomaan suurpääoman pankeille on 620 miljardia euroa, karmaisevat 151 000 euroa asukasta kohti. Taas EU riensi verorahoineen apuun. Sinne suurpääoma taskuihin meni 85 miljardia veroeuroa, joka on 170 euroa jokaista eu-asukasta kohti. Eikä tässä kaikki. Kreikan katastrofin perusteella ainakin kaksi muuta maata on katastrofaalisessa jamassa. Portugalin pankkien velka ulkomaille on 22 000 euroa asukasta kohti ja Espanjan 18 000 euroa asukasta kohti. Niidenkin pankit olivat saaneet velkaa ilman vakuuksia.
Näissä tapauksissa neljän maan pankit ovat juonitelleet itselleen mielettömän suuren velan 1 886,8 miljardia euroa riihikuivaa rahaa. Siitä osa on jo kadonnut johonkin, eikä kukaan tiedä paljonko vielä on kadoksissa, sillä eihän niitä ole poltettu. Suurpääoman suunnitelmiin ei alun alkaenkaan ole kuulunut velan kokonaan takaisin maksaminen. Se kokeilee kuinka pitkälle poliitikkojen verorahkeet kestävät. Koko idea perustui siihen, että pankit lainaavat toinen toisilleen, mutta lopulta antavat rahat velaksi ulkopuolisille, joiden velan maksu jätetään kansalaisten kontolle – parempiosaisille vähemmän ja pienituloisille enemmän.
Mikäli tässä olisi toimittu ns. markkinatalouden periaatteiden mukaan, silloin vakuudettoman lainan antanut pankki on tehnyt riskisijoituksen. Jos velallinen ei kykene velkaansa hoitamaan, pankki häviää riskin ja kärsii tappion nahoissaan. Ulkopuolisten maksamattomat velat ovat heidän voittoja, jotka koituvat pankkien tappioksi. Niitä finanssikapitalistit eivät suurin surminkaan hyväksy, siksi ne vaativat poliitikoilta pääsyä tavallisten kansalaisten kukkarolle ja myös pääsevät. Pankit ja poliitikot toimivat yhteistuumin kuin korppiparvi haaskalla!
o o o
Viimeaikoina on puhuttu toisaalta työn ihannoinnista ja huonoista esimiehistä, jotka kiusaavat, aiheuttavat ahdistusta, työuupumusta ja pilaavat työilmapiirin. Työssä viihtymisestä puhutaan kuin uudesta asiasta. Se ei ole uusi eikä yksin esimiesasia. Se on seurausta kapitalismin luonteesta, riiston kovenemisesta – loputtomasta voittojen kasvattamisesta.
Jokaisen toivoisi muistavan ja tietävän, että EU on pakottanut väärentämään työllisyystilastoja. Niiden on näytettävä todellisuutta paremmilta, kun pitää todistaa, että työttömyyttä ei ole, on vain tekijöiden puutetta. Kukaan ei ole huolissaan siitä, että miljoona kaksisataatuhatta työtekijää on pätkätöiden työttömyyskierteessä ja tekee töitä työtuntien mukaan enintään kuusi kuukautta vuodessa. Lisäksi tavalla tai toisella työvoiman ulkopuolle on siirretty, syrjäytetty kolmesataatuhatta ihmistä.
Tätä joukkoa kiusataan viimeisen päälle, kun kapitalistien ruoska selkäänsä soittaa. Ruoskinnan seurausta kuvaa se, että 1990–2008 työläisten palkat kasvoivat 65 prosenttia ja mutta voitot kapitalistien suurpalkkojen kanssa 305 prosenttia.
Tästä itse kukin voi miettiä onko työväenluokka nukahtanut?
o o o
Eduskuntapuolueet arvelevat, että tulevista eduskuntavaleista tulee verovaalit. Voi olla, kun niillä on niin kova ääni. Se raikuu kaikissa valtamedioissa. Siihen on varauduttava. Siksi on paikallaan muistella menneitä eli viimmeeksi toteutua todella suurta, veret seisauttanutta, verouudistusta vuonna 1993. Silloin yritys-, pääoma- ja todella suurten palkkatulojen verotuksesta leikattiin puolet pois ja osinkotulojen verotus poistettiin kokonaan. Progressiivisesta verotuksesta otettiin pitkä askel kohti tasaveroa.
Entä tulokset? Siinä vaiheessa tuotannon lasku oli jo päättynyt, mutta alkoi raju pääomien ja tuotannon virtaaminen pois maasta. Teollisuudesta katosi satatuhatta ja maataloudesta toiset satatuhatta työpaikkaa, eikä niitä ole saatu takaisin. Vuoden 1990 työtuntien todellista määrää ei ole vielä läheskään saavutettu, vaikka työvoima on lisääntynyt sadallatuhannella. Verojen alennus, kuten nyt tiedetään, ei parantanut työllisyyttä, kävi päinvastoin!
Yhdeksänkymmentäluvun verouudistuksesta lähtien tasaveroon siirtyminen on muuttanut todellisuudeksi sanonnan, että verot kansan verta juo. Jos tulevista vaaleista tehdään pelkät verovaalit, silloin palkkatyöläisten on asetettava kaiken yli meneväksi vaatimukseksi sen, että verot on kerättävä maksukyvyn mukaan. Kaikki tuloverot laidasta laitaan on muutettava progressiivisiksi!
o o o
Jo tästäkin vähästä nähdään, että herrat ovat todella ovelia maailmalla ja meillä. Eduskunnassa he ovat rahoittaneet toinen toisensa jakaen meidän verorahojamme runsaalla kädellä puoluetukina ja palkinneet itsensä jumalattomilla palkoilla ja muka kulukorvauksilla. Eduskunnassa toimitaan yli puoluerajojen tavalla, jossa musta korppi ei toisen korpin silmää noki.
Kai Kontturi
Saatiinpa taas näyttö herrojen rajattomasta oveluudesta. Näyttö saatiin Kreikan karmaisevasta konkurssiuhasta. Sillä oli ulkomaisten pankkien holtittomasti ilman vakuuksia antamaa velkaa 218,5 miljardia euroa, 20 000 euroa jokaista asukasta kohti. Kun velkojat, suurpääoman pankit, halusivat toisiltaan omiaan pois, koko Eurooppa oli kauhuissaan. Asia hoitui, kun EU-maat riensivät veronmaksajien rahoilla apuun, ettei maailma ajautuisi finanssikriisiin.
Kuinkas sitten kävikään?
Heti perään kerrottiin Irlannin entistä pahemmasta kurimuksesta. Irlannin pankkien velka ulkomaan suurpääoman pankeille on 620 miljardia euroa, karmaisevat 151 000 euroa asukasta kohti. Taas EU riensi verorahoineen apuun. Sinne suurpääoma taskuihin meni 85 miljardia veroeuroa, joka on 170 euroa jokaista eu-asukasta kohti. Eikä tässä kaikki. Kreikan katastrofin perusteella ainakin kaksi muuta maata on katastrofaalisessa jamassa. Portugalin pankkien velka ulkomaille on 22 000 euroa asukasta kohti ja Espanjan 18 000 euroa asukasta kohti. Niidenkin pankit olivat saaneet velkaa ilman vakuuksia.
Näissä tapauksissa neljän maan pankit ovat juonitelleet itselleen mielettömän suuren velan 1 886,8 miljardia euroa riihikuivaa rahaa. Siitä osa on jo kadonnut johonkin, eikä kukaan tiedä paljonko vielä on kadoksissa, sillä eihän niitä ole poltettu. Suurpääoman suunnitelmiin ei alun alkaenkaan ole kuulunut velan kokonaan takaisin maksaminen. Se kokeilee kuinka pitkälle poliitikkojen verorahkeet kestävät. Koko idea perustui siihen, että pankit lainaavat toinen toisilleen, mutta lopulta antavat rahat velaksi ulkopuolisille, joiden velan maksu jätetään kansalaisten kontolle – parempiosaisille vähemmän ja pienituloisille enemmän.
Mikäli tässä olisi toimittu ns. markkinatalouden periaatteiden mukaan, silloin vakuudettoman lainan antanut pankki on tehnyt riskisijoituksen. Jos velallinen ei kykene velkaansa hoitamaan, pankki häviää riskin ja kärsii tappion nahoissaan. Ulkopuolisten maksamattomat velat ovat heidän voittoja, jotka koituvat pankkien tappioksi. Niitä finanssikapitalistit eivät suurin surminkaan hyväksy, siksi ne vaativat poliitikoilta pääsyä tavallisten kansalaisten kukkarolle ja myös pääsevät. Pankit ja poliitikot toimivat yhteistuumin kuin korppiparvi haaskalla!
o o o
Viimeaikoina on puhuttu toisaalta työn ihannoinnista ja huonoista esimiehistä, jotka kiusaavat, aiheuttavat ahdistusta, työuupumusta ja pilaavat työilmapiirin. Työssä viihtymisestä puhutaan kuin uudesta asiasta. Se ei ole uusi eikä yksin esimiesasia. Se on seurausta kapitalismin luonteesta, riiston kovenemisesta – loputtomasta voittojen kasvattamisesta.
Jokaisen toivoisi muistavan ja tietävän, että EU on pakottanut väärentämään työllisyystilastoja. Niiden on näytettävä todellisuutta paremmilta, kun pitää todistaa, että työttömyyttä ei ole, on vain tekijöiden puutetta. Kukaan ei ole huolissaan siitä, että miljoona kaksisataatuhatta työtekijää on pätkätöiden työttömyyskierteessä ja tekee töitä työtuntien mukaan enintään kuusi kuukautta vuodessa. Lisäksi tavalla tai toisella työvoiman ulkopuolle on siirretty, syrjäytetty kolmesataatuhatta ihmistä.
Tätä joukkoa kiusataan viimeisen päälle, kun kapitalistien ruoska selkäänsä soittaa. Ruoskinnan seurausta kuvaa se, että 1990–2008 työläisten palkat kasvoivat 65 prosenttia ja mutta voitot kapitalistien suurpalkkojen kanssa 305 prosenttia.
Tästä itse kukin voi miettiä onko työväenluokka nukahtanut?
o o o
Eduskuntapuolueet arvelevat, että tulevista eduskuntavaleista tulee verovaalit. Voi olla, kun niillä on niin kova ääni. Se raikuu kaikissa valtamedioissa. Siihen on varauduttava. Siksi on paikallaan muistella menneitä eli viimmeeksi toteutua todella suurta, veret seisauttanutta, verouudistusta vuonna 1993. Silloin yritys-, pääoma- ja todella suurten palkkatulojen verotuksesta leikattiin puolet pois ja osinkotulojen verotus poistettiin kokonaan. Progressiivisesta verotuksesta otettiin pitkä askel kohti tasaveroa.
Entä tulokset? Siinä vaiheessa tuotannon lasku oli jo päättynyt, mutta alkoi raju pääomien ja tuotannon virtaaminen pois maasta. Teollisuudesta katosi satatuhatta ja maataloudesta toiset satatuhatta työpaikkaa, eikä niitä ole saatu takaisin. Vuoden 1990 työtuntien todellista määrää ei ole vielä läheskään saavutettu, vaikka työvoima on lisääntynyt sadallatuhannella. Verojen alennus, kuten nyt tiedetään, ei parantanut työllisyyttä, kävi päinvastoin!
Yhdeksänkymmentäluvun verouudistuksesta lähtien tasaveroon siirtyminen on muuttanut todellisuudeksi sanonnan, että verot kansan verta juo. Jos tulevista vaaleista tehdään pelkät verovaalit, silloin palkkatyöläisten on asetettava kaiken yli meneväksi vaatimukseksi sen, että verot on kerättävä maksukyvyn mukaan. Kaikki tuloverot laidasta laitaan on muutettava progressiivisiksi!
o o o
Jo tästäkin vähästä nähdään, että herrat ovat todella ovelia maailmalla ja meillä. Eduskunnassa he ovat rahoittaneet toinen toisensa jakaen meidän verorahojamme runsaalla kädellä puoluetukina ja palkinneet itsensä jumalattomilla palkoilla ja muka kulukorvauksilla. Eduskunnassa toimitaan yli puoluerajojen tavalla, jossa musta korppi ei toisen korpin silmää noki.
Kai Kontturi
2.11.10
Kolumni
Pullistellaan brändillä
Suomen eliitillä on hätä, kun maan asiat maassa ja maailmalla menee päin helvettiä. Nyt epätoivon vimmalla rakennetaan sinulle, minulle ja maailmalle valtion asettamassa Jorma Ollilan työryhmässä uutta Suomi brändiä. Häveliäisyydestä ja jostain kummallisesta sanoilla pullistelusta johtuu, ettei sanota selvästi, että kyseessä on uuden mielikuva luominen. Kun laman, pahoinvoinnin ja kurjuuden lisääntyessä sen on huonontunut.
Työryhmän (väli)raportin mukaan Suomen vahvuuksia ovat luonto, vesi, opetus ja Ahtisaari!
Niistä ei paljoa irtoa. Mutta Suomi on jo itse tykönään julistautunut rauhan mahtimaaksi, vaikka sillä ei ole brändin mukaista rohkeutta arvostella Yhdysvaltojen maailman poliisin roolia, siitä puhumattakaan, että esitettäisiin vaatimuksia palestiinalaisten, pakistanilaisten, afganistilaisten, irakilaisten, afrikkalaisten jne. tappamisen lopettamista. Lähi-idän ongelman ratkaisu on yksin Yhdysvaltojen käsissä. Israelkin jatkaa mahtavalla sotakoneellaan tappamista ja vieraan maan anastamista niin kauan, kun USA sitä tukee, rahoittaa ja aseistaa.
Kansainvälisen kurjuuden keskellä Suomi voi pullistella koulutuksella, josta se on saanut tunnustusta. Nyt siihen lisätään Newsweek julistus, että Suomi on maailman paras maa elää. Jos se olisi tosi, niin muualla on tosi, tosi kurjaa.
Kun brädiryhmä ei tahdo saada valmista aikaan, niin Mauri Pekkarisen (kesk) superministeriö pistää pökköä pesään ja julistaa, että rauhan ja hyvinvoinnin lisäksi Suomi ryhtyy ihan noin vaan maailman kaivos- ja bioenergianalalla mahtimaaksi.
o o o
Helsinki on suurella innolla rakentanut omaa brändiä. Siksi kaupungin talous on kokoomuksen ja sen kaupunginjohtaja Jussi Pajusen suosimilla valtavilla investoinneilla nopeassa tahdissa ajettu kuralle. Aiemmin vahvasti voitollinen kaupunki tekee nyt huikeaa tappiota. Syynä ei ole lama vaan suuruudenhulluus, välinpitämättömyys, osaamattomuus ja älyttömät investoinnit.
Kuten tavallista, kansalta salataan karu todellisuus. Parikymmentä vuotta sitten tehtiin kuntien kirjanpitouudistus. Sen piti yhdenmukaistaa yritysten ja kuntien kirjanpidon, että ne olisivat vertailukelpoisia. Valtio kuitenkin antoi kunnille ohjeen, jolla kunnat määrättiin sekoilemaan poistojen ja investointien kanssa eli väärentämään kirjanpitonsa. Siinä meni vertailukelpoisuus.
Valtion ohjeen mukaan väärennetty kirjanpito 2006–2010 osoittaa Helsingille ylijäämää 816 miljoonaa euroa. Mutta kun kirjanpito tehdään kuten yrityksissä, tulos onkin 3 273 miljoonaa euroa ylijäämäinen. Vastaavasti ensi vuosi 145 miljoonan veronkorotuksen jälkeen olisi voitolla 92,2 miljoonaa, todellisuudessa 530,1 miljoonaa euroa. Vasta 678,9 miljoonan investoinnit vie todellisen tuloksen 148,8 miljoonaa alijäämäiseksi.
Kokoomusvetoisen valtuuston politiikkaa kuvaa se, että päättymässä olevan viisivuotiskauden tulot kasvavat 16,3, mutta investoinnit 85,3 prosenttia! Taloudenhoidon virheet tulee korostetusti näkyviin 2008–2010. Tällä jaksolla toiminnan tuloksessa on ylijäämää 1 299 miljoonaa, mutta investointeja 2 075 miljoonaa. Kolmessa vuodessa aiemmista voitoista syödään investointien vuoksi huikeat 776 miljoonaa euroa. Ensivuonna syödään lisää ja investointien jälkeen tappio kasvaa 925 miljoonaan euroon ja velka samaan tahtiin.
Jo pitkään osa investoinneista on ollut hukkaan heitetty rahaa. Investointien vuoksi tulevien vuosien tappiokierre jatkuu, sillä kaupungilla on suunnitelmia, joihin ei ole varaa. Siksi nyt vaaditaan kulujen supistamista ja verojen korottamista! Omaisuuden hoito ja ylläpito ovat aina kulubudjetissa joten investoinnit voidaan puolittaa vahinkoa aiheuttamatta. Silloin kuluja ei tarvitse leikata, veroprosenttia nostaa eikä palveluja leikata.
o o o
Omanlaista brändin rakentamista on sekin, kun kokoomuslainen valtiovarainministeri Jyrki Katainen sai eduskunnassa hepulin, kun joku puhui jotain suomalaisesta orjatyöstä. Siihen Katainen oli tukehtua. Hänen mielestään tilastotemput, valheet ja pelkkä jankuttaminen on todistus hyvinvoinnista. Suomessa maan talouden tuloksia ei osata laskea tai jos osataan, niin ainakaan ei kerrota missä mennään.
Yksikään itseään kunnioittava porvari, demari eikä juuri kukaan asiantuntija halua kertoa, että kasvun vuotena 2008 noin 2,8 miljoonasta palkansaajasta puolet, 1,4 miljoonaa, sai vuoden aikana tehdä töitä keskimäärin 716 tuntia. Siitä kertyi vuoden palkkatuloksi vaivaiset 9 266 euroa. Puolet palkansaajista siis tienasi keskimäärin 772 euroa kuukaudessa. Kun omalla työllä ei tule toimeen, suuri joukko joutuu leipäjonoon – siinä on sitä brändiä!
Kurja työtilanne on jatkunut jo lähes parikymmentä vuotta. Työn määrä on vuosittain vaihdellut, mutta 2008 vain valtavan haamutuntien määrän kanssa nipin napin saavutettiin 1990 työtuntien määrä. Todellisuus jäi kauas siitä, vaikka työvoima on lisääntynyt sadallatuhannella. 2009 tilanne oli entistä huonompi, kun työ edellisvuodesta väheni 4,7 prosenttia.
Kurja työllisyys on maailmanlaajuinen pysyvä vaiva. Siksi Nobel-palkinnot annettiin kolmelle tutkijalle, jotka ovat mm. sitä mieltä, että kasvavat "työttömyysetuudet" voivat johtaa kasvavaan työttömyyteen. Nyt on tieteellisesti todistettu, että kasvava työttömyys vastoin parempaa tietoa ei johdukaan kapitalisteista vaan työttömyysetuuksista – niitä on siis leikattava!
o o o
Suomen porvarillisella eliitillä on hätä, siksi se yrittää pullistella brändillä. Se on ajatellut, että brädinpuheet painuvat myönteisenä mielikuvana kansan tajuntaan. Sillä on hätä. Se tietää mutta ei tunnusta, että 2050 työvoimaa on nykyistä enemmän, vaikka työtä tehdään paljon vähemmän kuin nyt. Silläkin tiedetään, että lama on tullut jäädäkseen.
Ennen muuta palkkatyöläiset tarvitsevat tietoa perusteellisen suunnanmuutoksen välttämättömyydestä. Muutoksesta, joka edellyttää eroamista EU:sta, yritysten ja työvoiman rajasuojasta. Perusteellinen suunnanmuutos edellyttää työläisten laajaa yhteisymmärrystä ja tinkimätöntä työtä paremman tulevaisuuden varmistamisesi.
Kai Kontturi
Suomen eliitillä on hätä, kun maan asiat maassa ja maailmalla menee päin helvettiä. Nyt epätoivon vimmalla rakennetaan sinulle, minulle ja maailmalle valtion asettamassa Jorma Ollilan työryhmässä uutta Suomi brändiä. Häveliäisyydestä ja jostain kummallisesta sanoilla pullistelusta johtuu, ettei sanota selvästi, että kyseessä on uuden mielikuva luominen. Kun laman, pahoinvoinnin ja kurjuuden lisääntyessä sen on huonontunut.
Työryhmän (väli)raportin mukaan Suomen vahvuuksia ovat luonto, vesi, opetus ja Ahtisaari!
Niistä ei paljoa irtoa. Mutta Suomi on jo itse tykönään julistautunut rauhan mahtimaaksi, vaikka sillä ei ole brändin mukaista rohkeutta arvostella Yhdysvaltojen maailman poliisin roolia, siitä puhumattakaan, että esitettäisiin vaatimuksia palestiinalaisten, pakistanilaisten, afganistilaisten, irakilaisten, afrikkalaisten jne. tappamisen lopettamista. Lähi-idän ongelman ratkaisu on yksin Yhdysvaltojen käsissä. Israelkin jatkaa mahtavalla sotakoneellaan tappamista ja vieraan maan anastamista niin kauan, kun USA sitä tukee, rahoittaa ja aseistaa.
Kansainvälisen kurjuuden keskellä Suomi voi pullistella koulutuksella, josta se on saanut tunnustusta. Nyt siihen lisätään Newsweek julistus, että Suomi on maailman paras maa elää. Jos se olisi tosi, niin muualla on tosi, tosi kurjaa.
Kun brädiryhmä ei tahdo saada valmista aikaan, niin Mauri Pekkarisen (kesk) superministeriö pistää pökköä pesään ja julistaa, että rauhan ja hyvinvoinnin lisäksi Suomi ryhtyy ihan noin vaan maailman kaivos- ja bioenergianalalla mahtimaaksi.
o o o
Helsinki on suurella innolla rakentanut omaa brändiä. Siksi kaupungin talous on kokoomuksen ja sen kaupunginjohtaja Jussi Pajusen suosimilla valtavilla investoinneilla nopeassa tahdissa ajettu kuralle. Aiemmin vahvasti voitollinen kaupunki tekee nyt huikeaa tappiota. Syynä ei ole lama vaan suuruudenhulluus, välinpitämättömyys, osaamattomuus ja älyttömät investoinnit.
Kuten tavallista, kansalta salataan karu todellisuus. Parikymmentä vuotta sitten tehtiin kuntien kirjanpitouudistus. Sen piti yhdenmukaistaa yritysten ja kuntien kirjanpidon, että ne olisivat vertailukelpoisia. Valtio kuitenkin antoi kunnille ohjeen, jolla kunnat määrättiin sekoilemaan poistojen ja investointien kanssa eli väärentämään kirjanpitonsa. Siinä meni vertailukelpoisuus.
Valtion ohjeen mukaan väärennetty kirjanpito 2006–2010 osoittaa Helsingille ylijäämää 816 miljoonaa euroa. Mutta kun kirjanpito tehdään kuten yrityksissä, tulos onkin 3 273 miljoonaa euroa ylijäämäinen. Vastaavasti ensi vuosi 145 miljoonan veronkorotuksen jälkeen olisi voitolla 92,2 miljoonaa, todellisuudessa 530,1 miljoonaa euroa. Vasta 678,9 miljoonan investoinnit vie todellisen tuloksen 148,8 miljoonaa alijäämäiseksi.
Kokoomusvetoisen valtuuston politiikkaa kuvaa se, että päättymässä olevan viisivuotiskauden tulot kasvavat 16,3, mutta investoinnit 85,3 prosenttia! Taloudenhoidon virheet tulee korostetusti näkyviin 2008–2010. Tällä jaksolla toiminnan tuloksessa on ylijäämää 1 299 miljoonaa, mutta investointeja 2 075 miljoonaa. Kolmessa vuodessa aiemmista voitoista syödään investointien vuoksi huikeat 776 miljoonaa euroa. Ensivuonna syödään lisää ja investointien jälkeen tappio kasvaa 925 miljoonaan euroon ja velka samaan tahtiin.
Jo pitkään osa investoinneista on ollut hukkaan heitetty rahaa. Investointien vuoksi tulevien vuosien tappiokierre jatkuu, sillä kaupungilla on suunnitelmia, joihin ei ole varaa. Siksi nyt vaaditaan kulujen supistamista ja verojen korottamista! Omaisuuden hoito ja ylläpito ovat aina kulubudjetissa joten investoinnit voidaan puolittaa vahinkoa aiheuttamatta. Silloin kuluja ei tarvitse leikata, veroprosenttia nostaa eikä palveluja leikata.
o o o
Omanlaista brändin rakentamista on sekin, kun kokoomuslainen valtiovarainministeri Jyrki Katainen sai eduskunnassa hepulin, kun joku puhui jotain suomalaisesta orjatyöstä. Siihen Katainen oli tukehtua. Hänen mielestään tilastotemput, valheet ja pelkkä jankuttaminen on todistus hyvinvoinnista. Suomessa maan talouden tuloksia ei osata laskea tai jos osataan, niin ainakaan ei kerrota missä mennään.
Yksikään itseään kunnioittava porvari, demari eikä juuri kukaan asiantuntija halua kertoa, että kasvun vuotena 2008 noin 2,8 miljoonasta palkansaajasta puolet, 1,4 miljoonaa, sai vuoden aikana tehdä töitä keskimäärin 716 tuntia. Siitä kertyi vuoden palkkatuloksi vaivaiset 9 266 euroa. Puolet palkansaajista siis tienasi keskimäärin 772 euroa kuukaudessa. Kun omalla työllä ei tule toimeen, suuri joukko joutuu leipäjonoon – siinä on sitä brändiä!
Kurja työtilanne on jatkunut jo lähes parikymmentä vuotta. Työn määrä on vuosittain vaihdellut, mutta 2008 vain valtavan haamutuntien määrän kanssa nipin napin saavutettiin 1990 työtuntien määrä. Todellisuus jäi kauas siitä, vaikka työvoima on lisääntynyt sadallatuhannella. 2009 tilanne oli entistä huonompi, kun työ edellisvuodesta väheni 4,7 prosenttia.
Kurja työllisyys on maailmanlaajuinen pysyvä vaiva. Siksi Nobel-palkinnot annettiin kolmelle tutkijalle, jotka ovat mm. sitä mieltä, että kasvavat "työttömyysetuudet" voivat johtaa kasvavaan työttömyyteen. Nyt on tieteellisesti todistettu, että kasvava työttömyys vastoin parempaa tietoa ei johdukaan kapitalisteista vaan työttömyysetuuksista – niitä on siis leikattava!
o o o
Suomen porvarillisella eliitillä on hätä, siksi se yrittää pullistella brändillä. Se on ajatellut, että brädinpuheet painuvat myönteisenä mielikuvana kansan tajuntaan. Sillä on hätä. Se tietää mutta ei tunnusta, että 2050 työvoimaa on nykyistä enemmän, vaikka työtä tehdään paljon vähemmän kuin nyt. Silläkin tiedetään, että lama on tullut jäädäkseen.
Ennen muuta palkkatyöläiset tarvitsevat tietoa perusteellisen suunnanmuutoksen välttämättömyydestä. Muutoksesta, joka edellyttää eroamista EU:sta, yritysten ja työvoiman rajasuojasta. Perusteellinen suunnanmuutos edellyttää työläisten laajaa yhteisymmärrystä ja tinkimätöntä työtä paremman tulevaisuuden varmistamisesi.
Kai Kontturi
Työväenluokka
Työläinen – vai…
Elämä on muuttunut todella kovaksi kuten jokainen tietää omasta kokemuksestaan. Työläisten riisto on koventunut uskomattomalla tavalla. Työläisistä yli puolet on työttömyyden ja pätkätöiden kierteessä. Tuloerot ja yhteiskunnallinen eriarvoisuus ja enemmistö pahoinvointi kasvavat. Miksi? Siksi, että luokkatietoisuus ja työläisten osa luokkataistelussa on äärimmäisen heikoissa kantimissa.
Kapitalistisessa maailmassa ikiajat on jatkunut luokkatietoisuuden nakertaminen väittämällä, että työväenluokka on kutistunut ja jatkuvasti kutistuu. Pääomien maasta vienti, globaali keskittyminen, kaiken tuotannon automatisointi ja monopolisoituminen on kiistatta merkinnyt savupiipputeollisuuden ja fyysisen työn vähenemistä. Sitä on pidetty osoituksena työväenluokan katoamisesta. Huikeimmillaan väestölle on tarjottu syöttiä, jonka mukaan kapitalistisessa yhteiskunnassa on yläluokka, ylempi keskiluokka, keskiluokka, alempi keskiluokka ja pieni työväenluokka.
Usein kuulee esitettävän ajatuksen, että ihminen itse voi määritellä luokka-asemansa. Tässä ajattelussa ja yhteiskunnan luokittelussa porvariston propaganda on saavuttanut menestystä jopa siinä määrin, että monet kommunistitkin ovat nielleet syötin koukkuineen. Rajuimmillaan väitetään, että koko luokkayhteiskuntaa ei ole edes olemassa. Tosin aivan viimeaikoina harvat kriitikot ovat eriarvoisuuden rajun kasvun vuoksi pelotelleet, että luokat tekevät paluuta.
Jo aikoja sitten on todistettu, että ihmisen luokka-asema määräytyy objektiivisesti sen mukaan onko hän (tuotanto)pääoman omistaja vai käyttäjä eli onko hän tuotantovälineiden ja finanssipääoman omistaja vai palkkatyöläinen. Pääoman omistus jakaa kapitalistisen yhteiskunnan kahteen määräävään pääluokkaan. Pääoman omistaja kuuluu kapitalistien luokkaan ja palkkatyöläinen työväenluokkaan. Luokkajaossa sillä ei ole merkitystä, minkälaista tuotantopääomaa kapitalisti omistaa eikä sillä minkälaista työtä työläinen tekee. Näiden kahden luokan välissä on suhteellisen pieni sivistyneistön ryhmä, joka jatkuvasti jakautuu harvojen muuttuessa kapitalistien kaltaisiksi ja osan proletarisoituessa muuttuen työläisten kaltaisiksi. Marx ja Engel kirjoittivat jo 1848: "Porvaristo on riisunut pyhyydenloisteen kaikilta toimilta, joita tähän asti on pidetty kunnianarvoisina ja joihin on suhtauduttu pelonsekaisella kunnioituksella. Lääkärin, lakimiehen, papin, runoilijan ja tiedemiehen se on muuttanut maksusta työskenteleviksi palkkatyöläisikseen.".
Koko kapitalismin ajan tuotantovälineitä on kehitetty työn helpottamiseksi, mutta ennen kaikkea kapitalistien välisen kilpailun vaatiman työn tuottavuuden parantamiseksi. Sen mukana työväenluokka on laadullisesti muuttunut tuotantovälineitten kehityksen vaatimuksia vastaavaksi ja työläisten koulutuskin on muuttunut yhä vaativammaksi ja yhä useammin ammattikorkeakoulu- tai yliopistotasolle.
Kapitalistiseen yhteiskuntaan objektiivisesti kuuluvat luokat ei ole enää teorian vaan käytännön kysymys. Luokkateoria on ratkaisu aikoja sitten, mutta yhä vain lietsotaan epätietoisuutta kysymyksillä työväenluokan koosta ja sen merkitystä luokkana.
Kysymys työväenluokan koosta on asiallisesti merkityksetön, kun työväenluokka luokkana on joka tapauksessa moninkertainen kapitalistien luokkaan verraten. Yleistä mielipidettä hämää se, että työväenluokka on saanut oman akateemisesti koulutetun aristokratian, josta (jo nyt) noin 35 000 elää työttömyyden kurimuksessa. Lisäksi tähän päivään tultaessa talonpoikaisto on lähes kadonnut. Nykyinen työväenluokka on suurempi kuin koskaan ennen, vaikka ruumiillisen ja tehdastyön osuus kaikesta työstä on vähentynyt. Kuvaavaa on, että (2008) palkansaajista 70,7 sai alle 2 917 euroa – keskimäärin 1 385 euroa kuukaudessa. Kaikkien tulojen perusteella 79,5 prosenttia ansaitsi keskimäärin 1 341 euroa kuukaudessa.
Tässä joukossa on työläisten kaltaisia pienyrittäjiä, mutta heitä enemmän palkkatyöläisiä on seuraavassa paremmin ansaitsevien tuloluokassa. Maatalous- ja keskisuuria yrittäjiä on noin 11,3 prosenttia. Sivistyneistön, virkamiesten ja liike-elämän johtavaa joukkoa on 8,7 prosenttia. Tämä noin 20 prosenttia on selkeästi kapitalisteja ja heidän kaltaisiaan joten noin 80 prosenttia on työväenluokan koko.
Sanomattakin on selvää, että tämänlaatuinen tuloihin perustuva pääluokkien jako kiistetään. Tulot kuitenkin korreloivat tuotantopääoman kapitalistisen omistuksen kanssa. Toisaalta ja loppupelissä tarkka luokan koko on yhdentekevää, sillä pienen pieni vähemmistö on (tuotantopääoman omistajia) kapitalisteja ja suuren suuri enemmistö (työläiset ja toimihenkilöt) työväenluokkaa.
Kysymys työväenluokan merkityksestä luokkana on jokaisen omassa kokemuksessa riippumatta siitä tietääkö sen vai eikö tiedä. Sama pätee kapitalistien ja työläisten etujen sovittamattomaan ristiriitaan. Se salataan väittämällä, että kapitalistin etu on myös työläisten etu. Väite yhteisestä edusta on toiminut. Kapitalisteille on luovutettu yhteiskunnallinen hegemonia, vaikka talouden suunta ja tulonjako vaativat kapitalistien ensisijaisuuden korvaamista työläisten ensisijaisuudella. Luokkatietoisuuden hiipumisen vuoksi työväenluokka on heikko ja siksi häviäjä.
Uuden vuosituhannen alussa työväenluokka on hajanaisempi kuin koskaan toisen maailmansodan jälkeen. Se on helpottanut työläisten riistoa. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana se on merkittävästi koventunut. Hajanaisuuden seuraukset tuntuvat työn voimaperäisyyden, kiireen ja epävarmuuden kasvussa ja tulonjaossa. Vuodesta 1990 yhdeksässätoista vuodessa työtunnin työn arvo (palkat + lisäarvo) kasvoi nimellisesti 115,0 prosenttia. Kun työn arvossa otetaan huomioon kapitalistien itselleen maksamat jättipalkat ja virallisista työtunneista poistetaan haamutunnit, niin palkkojen kasvu oli 50,8 ja lisäarvon kasvu 149,4 prosenttia. Myös kapitalistien sijoittaman pääoman tuotto (voiton suhdeluku) kasvoi merkittävästi – 16,6:sta 23,9 prosenttiin. Näin siitä huolimatta, että laman vuosi 2009 oli varsin kurja, kun kokonaistuotanto supistui hurjat 6,5 ja bkt 8,0 prosenttia.
Työväenluokan merkitys luokkana on yhteiskunnassa ratkaiseva – mitä hajanaisempi se on, sitä enemmän hyötyvät kapitalistit ja mitä yhtenäisempi se on, sitä enemmän hyötyvät työläiset!
Työväenluokan ongelmana on, että työläiset elävät luokkana luokastaan tietämättä, jonka vuoksi se on riistetty luokka. Riiston taso riippuu yksin työn ja pääoman välisen taistelun tuloksista, luokkataistelun, joka on käynnissä koko ajan ihmisten tahdosta riippumatta.
Työväenluokan taistelua luokkana vaikeuttavat rajoittuneet ammattiliitot ja porvarillisiin tavoitteisiin taipuvat puolueet riippumatta siitä, minkälaisilla puheilla ja lipuilla ne ovat itsensä verhonneet. Yhdistyminen alkaa vasta, kun erilaisten ja monenkirjavien kulttuuri- ja koulutustaustojen monenkirjavissa ammateissa ja tulotasoilla olevat työläiset havaitsevat heitä yhdistävän yhteisen tekijän – riippuvuuden palkkatyöstä. Siitä alkaa proletaarien yhdistyminen. Se on suorastaan elämää suurempi poliittisten ja teoreettisesti tietoisten työväenpuolueiden tehtävä. Yhdistymisen edetessä työläisten luokkavoima lisääntyy, edunvalvonta paranee ja alkaa kehitys, jossa työväenluokka muuttuu riistetystä luokasta luokaksi itseään varten.
Kai Kontturi
Elämä on muuttunut todella kovaksi kuten jokainen tietää omasta kokemuksestaan. Työläisten riisto on koventunut uskomattomalla tavalla. Työläisistä yli puolet on työttömyyden ja pätkätöiden kierteessä. Tuloerot ja yhteiskunnallinen eriarvoisuus ja enemmistö pahoinvointi kasvavat. Miksi? Siksi, että luokkatietoisuus ja työläisten osa luokkataistelussa on äärimmäisen heikoissa kantimissa.
Kapitalistisessa maailmassa ikiajat on jatkunut luokkatietoisuuden nakertaminen väittämällä, että työväenluokka on kutistunut ja jatkuvasti kutistuu. Pääomien maasta vienti, globaali keskittyminen, kaiken tuotannon automatisointi ja monopolisoituminen on kiistatta merkinnyt savupiipputeollisuuden ja fyysisen työn vähenemistä. Sitä on pidetty osoituksena työväenluokan katoamisesta. Huikeimmillaan väestölle on tarjottu syöttiä, jonka mukaan kapitalistisessa yhteiskunnassa on yläluokka, ylempi keskiluokka, keskiluokka, alempi keskiluokka ja pieni työväenluokka.
Usein kuulee esitettävän ajatuksen, että ihminen itse voi määritellä luokka-asemansa. Tässä ajattelussa ja yhteiskunnan luokittelussa porvariston propaganda on saavuttanut menestystä jopa siinä määrin, että monet kommunistitkin ovat nielleet syötin koukkuineen. Rajuimmillaan väitetään, että koko luokkayhteiskuntaa ei ole edes olemassa. Tosin aivan viimeaikoina harvat kriitikot ovat eriarvoisuuden rajun kasvun vuoksi pelotelleet, että luokat tekevät paluuta.
Jo aikoja sitten on todistettu, että ihmisen luokka-asema määräytyy objektiivisesti sen mukaan onko hän (tuotanto)pääoman omistaja vai käyttäjä eli onko hän tuotantovälineiden ja finanssipääoman omistaja vai palkkatyöläinen. Pääoman omistus jakaa kapitalistisen yhteiskunnan kahteen määräävään pääluokkaan. Pääoman omistaja kuuluu kapitalistien luokkaan ja palkkatyöläinen työväenluokkaan. Luokkajaossa sillä ei ole merkitystä, minkälaista tuotantopääomaa kapitalisti omistaa eikä sillä minkälaista työtä työläinen tekee. Näiden kahden luokan välissä on suhteellisen pieni sivistyneistön ryhmä, joka jatkuvasti jakautuu harvojen muuttuessa kapitalistien kaltaisiksi ja osan proletarisoituessa muuttuen työläisten kaltaisiksi. Marx ja Engel kirjoittivat jo 1848: "Porvaristo on riisunut pyhyydenloisteen kaikilta toimilta, joita tähän asti on pidetty kunnianarvoisina ja joihin on suhtauduttu pelonsekaisella kunnioituksella. Lääkärin, lakimiehen, papin, runoilijan ja tiedemiehen se on muuttanut maksusta työskenteleviksi palkkatyöläisikseen.".
Koko kapitalismin ajan tuotantovälineitä on kehitetty työn helpottamiseksi, mutta ennen kaikkea kapitalistien välisen kilpailun vaatiman työn tuottavuuden parantamiseksi. Sen mukana työväenluokka on laadullisesti muuttunut tuotantovälineitten kehityksen vaatimuksia vastaavaksi ja työläisten koulutuskin on muuttunut yhä vaativammaksi ja yhä useammin ammattikorkeakoulu- tai yliopistotasolle.
Kapitalistiseen yhteiskuntaan objektiivisesti kuuluvat luokat ei ole enää teorian vaan käytännön kysymys. Luokkateoria on ratkaisu aikoja sitten, mutta yhä vain lietsotaan epätietoisuutta kysymyksillä työväenluokan koosta ja sen merkitystä luokkana.
Kysymys työväenluokan koosta on asiallisesti merkityksetön, kun työväenluokka luokkana on joka tapauksessa moninkertainen kapitalistien luokkaan verraten. Yleistä mielipidettä hämää se, että työväenluokka on saanut oman akateemisesti koulutetun aristokratian, josta (jo nyt) noin 35 000 elää työttömyyden kurimuksessa. Lisäksi tähän päivään tultaessa talonpoikaisto on lähes kadonnut. Nykyinen työväenluokka on suurempi kuin koskaan ennen, vaikka ruumiillisen ja tehdastyön osuus kaikesta työstä on vähentynyt. Kuvaavaa on, että (2008) palkansaajista 70,7 sai alle 2 917 euroa – keskimäärin 1 385 euroa kuukaudessa. Kaikkien tulojen perusteella 79,5 prosenttia ansaitsi keskimäärin 1 341 euroa kuukaudessa.
Tässä joukossa on työläisten kaltaisia pienyrittäjiä, mutta heitä enemmän palkkatyöläisiä on seuraavassa paremmin ansaitsevien tuloluokassa. Maatalous- ja keskisuuria yrittäjiä on noin 11,3 prosenttia. Sivistyneistön, virkamiesten ja liike-elämän johtavaa joukkoa on 8,7 prosenttia. Tämä noin 20 prosenttia on selkeästi kapitalisteja ja heidän kaltaisiaan joten noin 80 prosenttia on työväenluokan koko.
Sanomattakin on selvää, että tämänlaatuinen tuloihin perustuva pääluokkien jako kiistetään. Tulot kuitenkin korreloivat tuotantopääoman kapitalistisen omistuksen kanssa. Toisaalta ja loppupelissä tarkka luokan koko on yhdentekevää, sillä pienen pieni vähemmistö on (tuotantopääoman omistajia) kapitalisteja ja suuren suuri enemmistö (työläiset ja toimihenkilöt) työväenluokkaa.
Kysymys työväenluokan merkityksestä luokkana on jokaisen omassa kokemuksessa riippumatta siitä tietääkö sen vai eikö tiedä. Sama pätee kapitalistien ja työläisten etujen sovittamattomaan ristiriitaan. Se salataan väittämällä, että kapitalistin etu on myös työläisten etu. Väite yhteisestä edusta on toiminut. Kapitalisteille on luovutettu yhteiskunnallinen hegemonia, vaikka talouden suunta ja tulonjako vaativat kapitalistien ensisijaisuuden korvaamista työläisten ensisijaisuudella. Luokkatietoisuuden hiipumisen vuoksi työväenluokka on heikko ja siksi häviäjä.
Uuden vuosituhannen alussa työväenluokka on hajanaisempi kuin koskaan toisen maailmansodan jälkeen. Se on helpottanut työläisten riistoa. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana se on merkittävästi koventunut. Hajanaisuuden seuraukset tuntuvat työn voimaperäisyyden, kiireen ja epävarmuuden kasvussa ja tulonjaossa. Vuodesta 1990 yhdeksässätoista vuodessa työtunnin työn arvo (palkat + lisäarvo) kasvoi nimellisesti 115,0 prosenttia. Kun työn arvossa otetaan huomioon kapitalistien itselleen maksamat jättipalkat ja virallisista työtunneista poistetaan haamutunnit, niin palkkojen kasvu oli 50,8 ja lisäarvon kasvu 149,4 prosenttia. Myös kapitalistien sijoittaman pääoman tuotto (voiton suhdeluku) kasvoi merkittävästi – 16,6:sta 23,9 prosenttiin. Näin siitä huolimatta, että laman vuosi 2009 oli varsin kurja, kun kokonaistuotanto supistui hurjat 6,5 ja bkt 8,0 prosenttia.
Työväenluokan merkitys luokkana on yhteiskunnassa ratkaiseva – mitä hajanaisempi se on, sitä enemmän hyötyvät kapitalistit ja mitä yhtenäisempi se on, sitä enemmän hyötyvät työläiset!
Työväenluokan ongelmana on, että työläiset elävät luokkana luokastaan tietämättä, jonka vuoksi se on riistetty luokka. Riiston taso riippuu yksin työn ja pääoman välisen taistelun tuloksista, luokkataistelun, joka on käynnissä koko ajan ihmisten tahdosta riippumatta.
Työväenluokan taistelua luokkana vaikeuttavat rajoittuneet ammattiliitot ja porvarillisiin tavoitteisiin taipuvat puolueet riippumatta siitä, minkälaisilla puheilla ja lipuilla ne ovat itsensä verhonneet. Yhdistyminen alkaa vasta, kun erilaisten ja monenkirjavien kulttuuri- ja koulutustaustojen monenkirjavissa ammateissa ja tulotasoilla olevat työläiset havaitsevat heitä yhdistävän yhteisen tekijän – riippuvuuden palkkatyöstä. Siitä alkaa proletaarien yhdistyminen. Se on suorastaan elämää suurempi poliittisten ja teoreettisesti tietoisten työväenpuolueiden tehtävä. Yhdistymisen edetessä työläisten luokkavoima lisääntyy, edunvalvonta paranee ja alkaa kehitys, jossa työväenluokka muuttuu riistetystä luokasta luokaksi itseään varten.
Kai Kontturi
31.8.10
Näkymiä tulevaisuuteen
Kohti vaikeampia aikoja
Lamat seuraavat toisiaan aiempaa nopeammin. Niiden seuraukset jäävät nähtäväksi. Työllä on syntynyt todellinen rikkaus, johon ei kuulu virtuaalitalous. Se on pelkkää huuhaata, jolla kaiken maailman keinottelijat kasvattavat maailmantalouteen ilmakuplaa. Virtuaalirahalla pelaaminen on nykyaikana lamojen syntymisen suurimpia syitä. Siksi lamojen sykli on lyhentynyt.
Nykyajan porvarillisten päättäjien puheissa on lempiaiheena työurien pidentäminen, että työvoima riittää ja että lapset ja vanhukset voidaan elättää. Siksi myös julkiset menot on pidettävä kurissa ja kuntien määrää on supistettava. Ne eivät ole vaalipuheita, vaan raakaa leikkausten ennakointia, joilla pohjustetaan seuraavaa vaalikautta. Vaalipuheissa julistetaan ilosanomaa.
Mutta mihin olemme todella menossa? Onko yleinen suunta parempaan vai huonompaan?
Oikeisto ja monet muutkin ovat sitä mieltä, että 2050 mennessä väestö ikääntyy ja työvoima vähenee ja väestön huoltosuhde kasvaa. Siksi työuria on pidennettävä. Ennusteen mukaan jokaista työikäisen sataa henkeä kohden lapsia ja vanhuksia olisi 76 – siis 21 nykyistä enemmän. Se tulee kalliiksi. Ennusteessa on tietoinen ja poliittisesti tarkoituksenmukainen virhe. Ennusteen mukaan 1945 jälkeen syntyneiden ja nyt elossa olevien pitäisi olla hengissä myös 2050, vaikka joka päivä heistä joku kuolee. Kun virhe korjataan ja otetaan huomioon eliniän piteneminen, yli 64 vuotiaiden määrä supistuu lähes puolella – 835 tuhannella! Sen jälkeen huoltosuhde on sama kuin nykyisin 55.
Tähän liittyy myös julkisten menojen kurissapitäminen, vaikka niiden tarve kasvaa. Kuvitellaan, että kuntien vähentäminen vähentää hallintokuluja. Myös koulujen ja terveysasemien keskittämisen suuremmiksi tehokkaimmiksi yksiköiksi pienentää kuluja. Sillä ei ole merkitystä, että ne etääntyvät pienten lasten, vammaisten ja vanhusten ulottumattomiin. Taka-ajatuksena siis pilkottaa luonnollisen poistuman kiihdyttäminen.
Nämä oikeiston tavoitteet perustuvat pörssikeinottelijoiden, yritysten, pankkien, vakuutusyhtiöiden ja yleensä suurituloisten jatkuviin pyrkimyksiin voittojen lisäämiseksi. Sitä palvelee myös verojen alentaminen. Kapitalistit haluavat voittonsa kehityksen suunnasta riippumatta.
Työministeriön "Työvoima 2025"-selvitys on arvio talouden pitkän ajan kehityksestä. Sen perusteella voidaan tehdä kuvaus siitä missä ollaan vuonna 2050. Kuten luonnollista, niin ministeriön selvitykseen sisältyy seikkoja, jotka piilottavat raadolliset lopputulokset.
Selvityksen tavoitteellisen kehityksen työvoimatase päättyy vuoteen 2030. Siinä työikäisistä työvoimaa on 83,1 prosenttia, joka 2050 olisi työvoimana 2 671 000. Se on 166 tuhatta nykyistä työikäisten ennustetta pienempi, joten nyt työvoimaa olisi 2 870 000. Työtuntien lähtökohtana eivät ole todelliset vaan työvoimatutkimuksen luvut. Ne sisältävät suuren määrän tekemättömiä työtunteja, haamutunteja. Kun nämä ongelmat korjataan, saadaan ilmeinen kuva talouden kehityksestä.
Mikäli kokonaistuotanto, joka on eri asia kuin bkt, kehittyy selvityksen mukaan reaalisesti ensin 2 sitten 1,7 ja lopuksi 1 prosenttia vuodessa, niin vuonna 2050 se voisi olla 522 miljardia euroa. Jos työn tuottavuus romahtaa lähes puoleen entisestä, kuten selvitys ennustaa, silloin se olisi 163 euroa tunnissa ja tuotantoon tarvittaisiin 3 202 miljoonaa tuntia työtä. Kun työvoimaa on käytössä 5 066 miljoonaa tuntia, työttömyyteen jää 1 860 miljoonaa tuntia, 36,7 prosenttia. Työurien pidentämiselle ei työn jättimäisen puutteen vuoksi ole mitään tarvetta!
Virallisissa tilastoissa tämä kurjuus piilotetaan kätevästi työvoimatutkimuksella. Siinä 1 450 000 työllistä tekee pätkätöitä viisi täyttä työkuukautta ja työttömiä on 125 000 henkeä ja työttömyysaste on 4,4 prosenttia. Mutta missään ei näy, että 1 575 000 hengeltä puuttuu työtä ja palkkaa seitsemän kuukautta! Kaiken tämän fiksut porvaritkin tietävät. He tietävät, että se alentaa palkkatasoa ja että tässä on kyse tavoitetaseesta. Kun asioita tarkastellaan selvityksen perus- tai heikon kehityksen tasolla, näköalat huononevat.
Jo nyt valtio ja kunnat ovat taloutensa kanssa lujilla. Velkaa tehdään. Velkaantumisen estämiseksi näin vaalien alla puhutaan varovasti menojen leikkaamisesta ja tuottavuustehokkuudesta. Jatkuvasti vihjaillaan menokurista, kuntien yhdistämisestä, työurien pidentämisestä, tuloverojen helpotuksista, välillisten verojen nostosta jne. Kaikki nämä liittyvät talousnäkymiin ja ovat oikeiston tavoitteita kapitalistien voittojen kasvattamiseen tai vähintään turvaamiseen. Vaalien alla niistä puhutaan varovasti. Nyt vain valmistellaan alitajuista yleistä mielipidettä, että julmat säästöpäätökset voidaan tehdä vaalien jälkeen.
Mikäli eduskuntapuolueet säilyttävät asemansa edes suurin piirtein, oikeiston tavoitteet muutetaan todellisuudeksi hokemalla taas vanhaa fraasia – ei ole vaihtoehtoa!
Edellisen laman aikoihin työllisyyden nimissä tehtiin suuri verouudistus. Pääoma- ja yritysveroja pienennettiin 44 prosenttia, progressiivinen osinkovero poistettiin kokonaan, mutta osa siitä on palautettu tasaverona. Tänään osinkojen veronalennus on keskimäärin 61 prosenttia. Viimeiset, hetki sitten tehdyt hurjat omaisuusveron ja kela-maksun poisto lisäsivät kapitalistien saalista lähes miljardilla eurolla. Verot alennettiin, vaikka ne ovat yhteiskunnan hyvinvoinnin edellytys.
Verojen alentaminen on syynä julkisen talouden ongelmiin. Se on virhe, joka pitää korjata. Lisäksi julkista taloutta rasittaa työttömyys, tuhannen miljoonan työtunnin puuttuminen. Sanotaan, että maamme talous on riippuvainen viennistä, mutta unohdetaan, että vapaakaupan oloissa tuonti kasvaa viennin kasvaessa. Vain suurpääoman jättivoitot riippuvat viennistä. Ongelma on siinä, että suurikaan vienti ei juuri lisää työllisyyttä, eikä työllistävää kotimarkkinatuotantoa. Suurikaan vienti ei ole parantanut työllisyyttä edes 1990 tasolle, vaikka työvoima on lisääntynyt sadallatuhannella.
Vastaisuudessa lamat seuraavat toisiaan aiempaa nopeammin. Maalaamatta piruja seinälle tulevaisuus kulkee kohti huonompaa, kohti todella vaikeita aikoja. Siksi on koottava yhteen, yhdeksi voimaksi, nyt hajallaan olevan työväenluokan voimat taisteluun paremman toimeentulon puolesta, irtaantumiseksi lamojen sykliä lyhentävästä virtuaalitaloudesta ja EU:sta työllistävän kotimarkkinatuotannon suojaamiseksi sekä itsemääräämisoikeuden palauttamiseksi.
Kai Kontturi
Lamat seuraavat toisiaan aiempaa nopeammin. Niiden seuraukset jäävät nähtäväksi. Työllä on syntynyt todellinen rikkaus, johon ei kuulu virtuaalitalous. Se on pelkkää huuhaata, jolla kaiken maailman keinottelijat kasvattavat maailmantalouteen ilmakuplaa. Virtuaalirahalla pelaaminen on nykyaikana lamojen syntymisen suurimpia syitä. Siksi lamojen sykli on lyhentynyt.
Nykyajan porvarillisten päättäjien puheissa on lempiaiheena työurien pidentäminen, että työvoima riittää ja että lapset ja vanhukset voidaan elättää. Siksi myös julkiset menot on pidettävä kurissa ja kuntien määrää on supistettava. Ne eivät ole vaalipuheita, vaan raakaa leikkausten ennakointia, joilla pohjustetaan seuraavaa vaalikautta. Vaalipuheissa julistetaan ilosanomaa.
Mutta mihin olemme todella menossa? Onko yleinen suunta parempaan vai huonompaan?
Oikeisto ja monet muutkin ovat sitä mieltä, että 2050 mennessä väestö ikääntyy ja työvoima vähenee ja väestön huoltosuhde kasvaa. Siksi työuria on pidennettävä. Ennusteen mukaan jokaista työikäisen sataa henkeä kohden lapsia ja vanhuksia olisi 76 – siis 21 nykyistä enemmän. Se tulee kalliiksi. Ennusteessa on tietoinen ja poliittisesti tarkoituksenmukainen virhe. Ennusteen mukaan 1945 jälkeen syntyneiden ja nyt elossa olevien pitäisi olla hengissä myös 2050, vaikka joka päivä heistä joku kuolee. Kun virhe korjataan ja otetaan huomioon eliniän piteneminen, yli 64 vuotiaiden määrä supistuu lähes puolella – 835 tuhannella! Sen jälkeen huoltosuhde on sama kuin nykyisin 55.
Tähän liittyy myös julkisten menojen kurissapitäminen, vaikka niiden tarve kasvaa. Kuvitellaan, että kuntien vähentäminen vähentää hallintokuluja. Myös koulujen ja terveysasemien keskittämisen suuremmiksi tehokkaimmiksi yksiköiksi pienentää kuluja. Sillä ei ole merkitystä, että ne etääntyvät pienten lasten, vammaisten ja vanhusten ulottumattomiin. Taka-ajatuksena siis pilkottaa luonnollisen poistuman kiihdyttäminen.
Nämä oikeiston tavoitteet perustuvat pörssikeinottelijoiden, yritysten, pankkien, vakuutusyhtiöiden ja yleensä suurituloisten jatkuviin pyrkimyksiin voittojen lisäämiseksi. Sitä palvelee myös verojen alentaminen. Kapitalistit haluavat voittonsa kehityksen suunnasta riippumatta.
Työministeriön "Työvoima 2025"-selvitys on arvio talouden pitkän ajan kehityksestä. Sen perusteella voidaan tehdä kuvaus siitä missä ollaan vuonna 2050. Kuten luonnollista, niin ministeriön selvitykseen sisältyy seikkoja, jotka piilottavat raadolliset lopputulokset.
Selvityksen tavoitteellisen kehityksen työvoimatase päättyy vuoteen 2030. Siinä työikäisistä työvoimaa on 83,1 prosenttia, joka 2050 olisi työvoimana 2 671 000. Se on 166 tuhatta nykyistä työikäisten ennustetta pienempi, joten nyt työvoimaa olisi 2 870 000. Työtuntien lähtökohtana eivät ole todelliset vaan työvoimatutkimuksen luvut. Ne sisältävät suuren määrän tekemättömiä työtunteja, haamutunteja. Kun nämä ongelmat korjataan, saadaan ilmeinen kuva talouden kehityksestä.
Mikäli kokonaistuotanto, joka on eri asia kuin bkt, kehittyy selvityksen mukaan reaalisesti ensin 2 sitten 1,7 ja lopuksi 1 prosenttia vuodessa, niin vuonna 2050 se voisi olla 522 miljardia euroa. Jos työn tuottavuus romahtaa lähes puoleen entisestä, kuten selvitys ennustaa, silloin se olisi 163 euroa tunnissa ja tuotantoon tarvittaisiin 3 202 miljoonaa tuntia työtä. Kun työvoimaa on käytössä 5 066 miljoonaa tuntia, työttömyyteen jää 1 860 miljoonaa tuntia, 36,7 prosenttia. Työurien pidentämiselle ei työn jättimäisen puutteen vuoksi ole mitään tarvetta!
Virallisissa tilastoissa tämä kurjuus piilotetaan kätevästi työvoimatutkimuksella. Siinä 1 450 000 työllistä tekee pätkätöitä viisi täyttä työkuukautta ja työttömiä on 125 000 henkeä ja työttömyysaste on 4,4 prosenttia. Mutta missään ei näy, että 1 575 000 hengeltä puuttuu työtä ja palkkaa seitsemän kuukautta! Kaiken tämän fiksut porvaritkin tietävät. He tietävät, että se alentaa palkkatasoa ja että tässä on kyse tavoitetaseesta. Kun asioita tarkastellaan selvityksen perus- tai heikon kehityksen tasolla, näköalat huononevat.
Jo nyt valtio ja kunnat ovat taloutensa kanssa lujilla. Velkaa tehdään. Velkaantumisen estämiseksi näin vaalien alla puhutaan varovasti menojen leikkaamisesta ja tuottavuustehokkuudesta. Jatkuvasti vihjaillaan menokurista, kuntien yhdistämisestä, työurien pidentämisestä, tuloverojen helpotuksista, välillisten verojen nostosta jne. Kaikki nämä liittyvät talousnäkymiin ja ovat oikeiston tavoitteita kapitalistien voittojen kasvattamiseen tai vähintään turvaamiseen. Vaalien alla niistä puhutaan varovasti. Nyt vain valmistellaan alitajuista yleistä mielipidettä, että julmat säästöpäätökset voidaan tehdä vaalien jälkeen.
Mikäli eduskuntapuolueet säilyttävät asemansa edes suurin piirtein, oikeiston tavoitteet muutetaan todellisuudeksi hokemalla taas vanhaa fraasia – ei ole vaihtoehtoa!
Edellisen laman aikoihin työllisyyden nimissä tehtiin suuri verouudistus. Pääoma- ja yritysveroja pienennettiin 44 prosenttia, progressiivinen osinkovero poistettiin kokonaan, mutta osa siitä on palautettu tasaverona. Tänään osinkojen veronalennus on keskimäärin 61 prosenttia. Viimeiset, hetki sitten tehdyt hurjat omaisuusveron ja kela-maksun poisto lisäsivät kapitalistien saalista lähes miljardilla eurolla. Verot alennettiin, vaikka ne ovat yhteiskunnan hyvinvoinnin edellytys.
Verojen alentaminen on syynä julkisen talouden ongelmiin. Se on virhe, joka pitää korjata. Lisäksi julkista taloutta rasittaa työttömyys, tuhannen miljoonan työtunnin puuttuminen. Sanotaan, että maamme talous on riippuvainen viennistä, mutta unohdetaan, että vapaakaupan oloissa tuonti kasvaa viennin kasvaessa. Vain suurpääoman jättivoitot riippuvat viennistä. Ongelma on siinä, että suurikaan vienti ei juuri lisää työllisyyttä, eikä työllistävää kotimarkkinatuotantoa. Suurikaan vienti ei ole parantanut työllisyyttä edes 1990 tasolle, vaikka työvoima on lisääntynyt sadallatuhannella.
Vastaisuudessa lamat seuraavat toisiaan aiempaa nopeammin. Maalaamatta piruja seinälle tulevaisuus kulkee kohti huonompaa, kohti todella vaikeita aikoja. Siksi on koottava yhteen, yhdeksi voimaksi, nyt hajallaan olevan työväenluokan voimat taisteluun paremman toimeentulon puolesta, irtaantumiseksi lamojen sykliä lyhentävästä virtuaalitaloudesta ja EU:sta työllistävän kotimarkkinatuotannon suojaamiseksi sekä itsemääräämisoikeuden palauttamiseksi.
Kai Kontturi
Tuloksia 2009
Uskottava tarina
Viimevuonna asiat menivät päin mäntyä. Hyvän tavan mukaan ne tilastoitiin. Samalla vanhat tilastot pantiin uusiksi, että asiat näyttäisivät nätimmiltä, sellaisilta, joita olisi kiva katsella ja jotka turvaisivat yhteiskuntarauhaa. Kapitalistit eivät suurin surminkaan halua totuutta esiin. Uskottava tarina riittää.
Nykymaailmassa huijaukset ovat yleinen ja meilläkin maan tapa. Virallisten ja puolivirallisten laitosten tilastohuijaukset ovat mahdollisia ja välttämättömiä yhteiskuntarauhan vuoksi. Ilman niitä maailman raadollisuus olisi näkyvissä. Siinä porvarilliset puolueet tarinoineen olisivat ylipääsemättömissä vaikeuksissa.
Mutta ei, eivät ole kun syntymästä saakka meidät opetetaan nöyriksi, uskomaan esivaltaan, isään, poikaan ja pyhään henkeen – siihen yliluonnolliseen, jolta eniten kärsivä saa kirkkaamman kruunun. Siksi kaiken maailman huijaukset menevät helposti läpi ja porvarilliset puolueet valheineen ovat turvassa.
Elämämme lujaksi perustaksi rakennetaan sokea usko. Vain jossain ylhäällä on kaikki viisaus, jonka kyseenalaistaminen ei kuulu asiaan eikä hyviin tapoihin. Siksi nykyaikaa hallitsevat viralliset ja virattomat pötypuheet, jotka opetetun nöyryyden ja uskon vuoksi uppoavat ihmisiin kuin häkä. Sokea usko on henkistä laiskuutta.
Meihin jokaiseen vaikuttavina aikamme suurina huijauksina ovat kuntien (aiheettomat vuokrat ja poistot) kirjanpidon ja kansantalouden (tilastojen jatkuva muuttelu) tulosten väärentäminen sekä roisi valhe, väestön ikääntymisestä. Sitä kaikki höpöttävät. Ketään ei kiinnosta se, että 1946–95 syntyneet ja jokaisen nyt elossa olevan pitäisi olla hengissä myös neljänkymmenen vuoden kuluttua!
o o o
Heinäkuun puolivälissä julkaistiin viimevuoden tuotannon, työtuntien ja tuottavuuden tilastot. Samalla, kuten sanottu, kaikki aiempien vuosien julkaistut luvut pantiin taas kerran uusiksi. Lukuja rukkaamalla maailma näyttää kauniimmilta.
Rukkaaminen on mahdollista senkin vuoksi, että koko kapitalistinen maailma nojaa 1700-luvun puolenvälin teoriaan (BKT), vaikka se on aikoja sitten todistettu vääräksi. Siksi se on pelkkä tilastokokoelma, jonka kaksi puolta on väkisin runnottu yhtä suuriksi ikään kuin se olisi kirjanpitoa! Kun se on pelkkä tilastokokoelma, sen lukuja voidaan mulkata mielin määrin.
Ongelma on siinä, että BKT:ssä on vain vuoden aikana lopputuotteet. Ne muka saadaan, kun kokonaistuotannosta vähennetään ns. välituotteet, jotka kuulemma on ostoja toisilta yrityksiltä. Mitä nämä yritykset ovat, sitä ei kukaan osaa selittää, eipä tietenkään, kun niitä ei yksinkertaisesti ole olemassa. Olematon on uskon asia. Todellisuudessa kyse on varastoista, joka myydään ensimmäisenä ja tilalle hankitaan uusi niin että vuoden lopussa on uusittu varasto. Siitä alkaa seuraava vuosi. Näin se menee, porvarillisen koulutuksen saaneet eivät sitä ymmärrä, tiedä.
o o o
Työn tuottavuus on kapitalisteille a ja o, mutta nyt se uhrattiin työllisyyspropagandaan. Tilastokeskuksen muokattujen tilastojen mukaan viimevuonna BKT supistui 8,0, työtunnit 4,7 ja työn tuottavuus rajut 3,5 prosenttia. Samassa tilastossa kokonaistuotanto supistui 9,5 ja tuottavuus älyttömät 4,8 prosenttia. Vastaavaa katastrofaalista tilasto ei ole ennen nähty. Näiden molempien lukujen mukaan töitä teki 2,454 miljoonaa henkeä. Työttöminä oli 220,8 tuhatta henkeä (8,2 %).
Toisin katsoen virallinen tilasto osoittaa, että töitä olisi tehty noin 2,25 miljoonaa henkilötyövuotta. Työttömyyteen kului 420 tuhatta työvuotta (15,7 %). Mutta tänä ja viimevuonna julkaistujen, siis mulkkaamattomien lukujen mukaan kokonaistuotanto supistui 6,5 ja tuottavuus paranin 0,6 prosenttia. Sen mukaan töitä olisi tehty 2,05 miljoonaa vuotta ja työttömyyteen haaskattiin 620 tuhatta työvuotta (23,2 %).
Työttömyysprosenttien suuri ero johtuu tietoisesta huijauksesta, mm. siitä, että yli miljoona henkeä oli muka työllisiä, vaikka työn puuttumisen vuoksi he tekivät töitä vain kuusi kuukautta. Siksi heiltä jäi palkkaa saamatta 8-12 miljardin euroa! Jos tuottavuus olisi ollut edes lähellä 90-luvun tasoa, työttömyysluvut ja palkkojen menetykset olisivat vielä paljon, paljon suuremmat.
o o o
Harva se päivä hehkutetaan, että lama on ohi. Pötyä. Lamaa edeltäneen vuoden tuotannon tasolle päästään vasta neljän tai viiden vuoden kuluttua. Jatkossa tuottavuus kasvaa tuotantoa nopeammin ja työn tarve vähenee. Työpaikat voivat vielä lisääntyä, mutta silloin työaika ja palkat pienenevät. Kun jatkossakin työvoimaa on tarjolla vähintään nykyinen määrä, palkkatyöläisiä rasittava lama ei mene enää koskaan ohi!
Vapaakaupan vuoksi olemme vaikeuksissa. Monet tuotannon alat ja niiden osaaminen ovat jo kuihtuneet ja moni on vähin erin kuihtumassa olemattomiin. Jo ennen kuluvan vuosisadan puoltaväliä työn puute uhkaa kaksinkertaistua. Ministeri Katainenkin sen tietää. Kokoomus luottaa ihmisten tiedon vajeeseen ja sokeaan uskoon. Se on varma, että ihmiset uskovat sen suoltamaan paskaan. Kataisen mielestä suomalainen on rakennettu niin, että tyhmänä äänestäjänä hän arvostaa sitä, joka kertoo uskottavimman tarinan.
Uskottava tarina on vain tarina. Se ei tuo leipää pöytään. Väliaika lamasta lamaan on lyhentynyt, eikä "nousukausi" riitä laman jälkien siivoamiseen. Nousukaudella saadut korjaukset eivät enää koskaan riitä lamaa edeltäneen tason saavuttamiseen ellei tehdä todella suuria muutoksia, että elo tulisi, olisi ja näyttäisi ihan oikeasti paremmalta.
Siksi on erottava EU:sta ja vapaakaupasta. Suomalainen työ ja tuotanto on suojattava ulkomaisia varkaita, suurpääomaa vastaan. Palkkatyöläisten asiat ja kansantalous on pantava kuntoon. Kapitalistien etujen ensisijaisuudesta on siirryttävä työläisten etujen ensisijaisuuteen. Siihen eivät pelkät tarinat riitä!
Kai Kontturi
Viimevuonna asiat menivät päin mäntyä. Hyvän tavan mukaan ne tilastoitiin. Samalla vanhat tilastot pantiin uusiksi, että asiat näyttäisivät nätimmiltä, sellaisilta, joita olisi kiva katsella ja jotka turvaisivat yhteiskuntarauhaa. Kapitalistit eivät suurin surminkaan halua totuutta esiin. Uskottava tarina riittää.
Nykymaailmassa huijaukset ovat yleinen ja meilläkin maan tapa. Virallisten ja puolivirallisten laitosten tilastohuijaukset ovat mahdollisia ja välttämättömiä yhteiskuntarauhan vuoksi. Ilman niitä maailman raadollisuus olisi näkyvissä. Siinä porvarilliset puolueet tarinoineen olisivat ylipääsemättömissä vaikeuksissa.
Mutta ei, eivät ole kun syntymästä saakka meidät opetetaan nöyriksi, uskomaan esivaltaan, isään, poikaan ja pyhään henkeen – siihen yliluonnolliseen, jolta eniten kärsivä saa kirkkaamman kruunun. Siksi kaiken maailman huijaukset menevät helposti läpi ja porvarilliset puolueet valheineen ovat turvassa.
Elämämme lujaksi perustaksi rakennetaan sokea usko. Vain jossain ylhäällä on kaikki viisaus, jonka kyseenalaistaminen ei kuulu asiaan eikä hyviin tapoihin. Siksi nykyaikaa hallitsevat viralliset ja virattomat pötypuheet, jotka opetetun nöyryyden ja uskon vuoksi uppoavat ihmisiin kuin häkä. Sokea usko on henkistä laiskuutta.
Meihin jokaiseen vaikuttavina aikamme suurina huijauksina ovat kuntien (aiheettomat vuokrat ja poistot) kirjanpidon ja kansantalouden (tilastojen jatkuva muuttelu) tulosten väärentäminen sekä roisi valhe, väestön ikääntymisestä. Sitä kaikki höpöttävät. Ketään ei kiinnosta se, että 1946–95 syntyneet ja jokaisen nyt elossa olevan pitäisi olla hengissä myös neljänkymmenen vuoden kuluttua!
o o o
Heinäkuun puolivälissä julkaistiin viimevuoden tuotannon, työtuntien ja tuottavuuden tilastot. Samalla, kuten sanottu, kaikki aiempien vuosien julkaistut luvut pantiin taas kerran uusiksi. Lukuja rukkaamalla maailma näyttää kauniimmilta.
Rukkaaminen on mahdollista senkin vuoksi, että koko kapitalistinen maailma nojaa 1700-luvun puolenvälin teoriaan (BKT), vaikka se on aikoja sitten todistettu vääräksi. Siksi se on pelkkä tilastokokoelma, jonka kaksi puolta on väkisin runnottu yhtä suuriksi ikään kuin se olisi kirjanpitoa! Kun se on pelkkä tilastokokoelma, sen lukuja voidaan mulkata mielin määrin.
Ongelma on siinä, että BKT:ssä on vain vuoden aikana lopputuotteet. Ne muka saadaan, kun kokonaistuotannosta vähennetään ns. välituotteet, jotka kuulemma on ostoja toisilta yrityksiltä. Mitä nämä yritykset ovat, sitä ei kukaan osaa selittää, eipä tietenkään, kun niitä ei yksinkertaisesti ole olemassa. Olematon on uskon asia. Todellisuudessa kyse on varastoista, joka myydään ensimmäisenä ja tilalle hankitaan uusi niin että vuoden lopussa on uusittu varasto. Siitä alkaa seuraava vuosi. Näin se menee, porvarillisen koulutuksen saaneet eivät sitä ymmärrä, tiedä.
o o o
Työn tuottavuus on kapitalisteille a ja o, mutta nyt se uhrattiin työllisyyspropagandaan. Tilastokeskuksen muokattujen tilastojen mukaan viimevuonna BKT supistui 8,0, työtunnit 4,7 ja työn tuottavuus rajut 3,5 prosenttia. Samassa tilastossa kokonaistuotanto supistui 9,5 ja tuottavuus älyttömät 4,8 prosenttia. Vastaavaa katastrofaalista tilasto ei ole ennen nähty. Näiden molempien lukujen mukaan töitä teki 2,454 miljoonaa henkeä. Työttöminä oli 220,8 tuhatta henkeä (8,2 %).
Toisin katsoen virallinen tilasto osoittaa, että töitä olisi tehty noin 2,25 miljoonaa henkilötyövuotta. Työttömyyteen kului 420 tuhatta työvuotta (15,7 %). Mutta tänä ja viimevuonna julkaistujen, siis mulkkaamattomien lukujen mukaan kokonaistuotanto supistui 6,5 ja tuottavuus paranin 0,6 prosenttia. Sen mukaan töitä olisi tehty 2,05 miljoonaa vuotta ja työttömyyteen haaskattiin 620 tuhatta työvuotta (23,2 %).
Työttömyysprosenttien suuri ero johtuu tietoisesta huijauksesta, mm. siitä, että yli miljoona henkeä oli muka työllisiä, vaikka työn puuttumisen vuoksi he tekivät töitä vain kuusi kuukautta. Siksi heiltä jäi palkkaa saamatta 8-12 miljardin euroa! Jos tuottavuus olisi ollut edes lähellä 90-luvun tasoa, työttömyysluvut ja palkkojen menetykset olisivat vielä paljon, paljon suuremmat.
o o o
Harva se päivä hehkutetaan, että lama on ohi. Pötyä. Lamaa edeltäneen vuoden tuotannon tasolle päästään vasta neljän tai viiden vuoden kuluttua. Jatkossa tuottavuus kasvaa tuotantoa nopeammin ja työn tarve vähenee. Työpaikat voivat vielä lisääntyä, mutta silloin työaika ja palkat pienenevät. Kun jatkossakin työvoimaa on tarjolla vähintään nykyinen määrä, palkkatyöläisiä rasittava lama ei mene enää koskaan ohi!
Vapaakaupan vuoksi olemme vaikeuksissa. Monet tuotannon alat ja niiden osaaminen ovat jo kuihtuneet ja moni on vähin erin kuihtumassa olemattomiin. Jo ennen kuluvan vuosisadan puoltaväliä työn puute uhkaa kaksinkertaistua. Ministeri Katainenkin sen tietää. Kokoomus luottaa ihmisten tiedon vajeeseen ja sokeaan uskoon. Se on varma, että ihmiset uskovat sen suoltamaan paskaan. Kataisen mielestä suomalainen on rakennettu niin, että tyhmänä äänestäjänä hän arvostaa sitä, joka kertoo uskottavimman tarinan.
Uskottava tarina on vain tarina. Se ei tuo leipää pöytään. Väliaika lamasta lamaan on lyhentynyt, eikä "nousukausi" riitä laman jälkien siivoamiseen. Nousukaudella saadut korjaukset eivät enää koskaan riitä lamaa edeltäneen tason saavuttamiseen ellei tehdä todella suuria muutoksia, että elo tulisi, olisi ja näyttäisi ihan oikeasti paremmalta.
Siksi on erottava EU:sta ja vapaakaupasta. Suomalainen työ ja tuotanto on suojattava ulkomaisia varkaita, suurpääomaa vastaan. Palkkatyöläisten asiat ja kansantalous on pantava kuntoon. Kapitalistien etujen ensisijaisuudesta on siirryttävä työläisten etujen ensisijaisuuteen. Siihen eivät pelkät tarinat riitä!
Kai Kontturi
21.8.10
USA:n sotilasmenot
Että maailma olisi turvallisempi paikka elää
Yhdysvaltojen puolustusministeriön, Pentagonin 16.8 julkaistun raportin mukaan Kiina kasvattaa merkittävästi sotilaallista voimaansa. Sen vaikutuksen torjumiseksi myös Japanin olisi lisättävä sotilaallista voimaansa.
Kysymys on siitä, että Yhdysvallat haluaa pitää vallassaan 702 sotilastukikohdallaan 132 miehittämänsä maata. Lisäksi se haluaa hallita kaikkia maailman merireittejä. Maailman alistamista sotavoimalla valtaansa se perustelee kansallisilla eduilla ikään kuin sillä olisi jotain sellaisia myötäsyntyisiä etuja, joita ei ole muilla mailla.
Sotilaallisella ja osin taloudellisella voimallaan se lypsää maailman maista suunnattomia voittoja. Ne eivät ole kansallisia etuja – vaan yksin kapitalistisia voittoja, joiden hankkimisen se haluaa varmistaa sotavoimalla. Samalla se turvaa myös liittolaistensa osallistumisen voittojen hankintaan ulkomailta. Myös liittolaisilla on suuret sotilasmenot, joilla se turvaa omat etunsa.
Yhdysvaltojen kansalliset, (kapitalistiset) edut ovat viimevuosikymmeninä korostuneet, kun sen kilpailukyky maailman markkinoilla on erittäin heikko. Siitä johtuu, että sen aineellinen tuotanto, ainoa lisäarvo lähde, on enää 25 prosenttia bkt:stä. Pysyäkseen kunnossa se imee iilimadon tavoin itseensä muulla maailmassa tuotettua lisäarvoa. Yhdysvaltojen "kansallisten etujen" kääntöpuolena on ennen muuta köyhien, mutta luonnonvaroiltaan rikkaiden, maiden ja kansojen pysyminen köyhinä ja kurjuudessa. Alikehittyneet maat tarjoavat myös halpaa työvoimaa.
Vuonna 2009 USA:lla sotilasmenot olivat 738,0 miljardia dollaria, 2444 dollaria asukasta kohti. Toisella eli itäisellä suunnalla Venäjän ja Kiinan puolustusmenot olivat yhteensä 117 miljardia dollaria, 81 dollaria asukasta kohti. USA:n verraten niiden sotilasmenot olivat vain 3,3 prosenttia asukasta kohti!
USA:n huikeiden imperialististen sotilasmenojen lisäksi se vaatii erityisesti Nato-liittolaisilta hurjia panostuksia (3 % bkt:stä) kansalaisten toimeentulon kustannuksella. USA rahoittaa taloudellisesti heikkojen liittolaistensa sotilasmenoja suoraan julki ja salaa. Esimerkiksi Israel saa siltä vuosittain taloudellista tukea noin 70 miljardia dollaria. Aivan äsken kerrottiin, että USA lahjoittaa sille mm. 80 huipputeknistä hävittäjää. Miksi ne annetaan Israelille juuri nyt? Palestiinalaisten poistamiseksi kartalta, yleensä arabeja vastaan vai vain Iranin ydin ja muiden joukkotuhoaseiden hävittämiseksi?
Kiinan puolustusmenojen pikkuruisesta kasvusta ei kenenkään kannata olla huolissaan niin kauan kun USA:n lentotukialukset ja niiden saattuelaivastot kumppaneineen harjoittelevat Kiinan ja Pohjois-Korean merirajoilla. Kun Kiinan sotilasmenot ovat sitä luokkaa, että sen lentotukialukset parveilevat Atlantilla, Meksikon lahdella, Kalifornian ja Alaskan rannikon tuntumassa, vasta sitten kannattaisi huolestua – eli ei koskaan.
USA:n mielettömän suuret sotilasmenot syntyvät yhtäältä yksityisestä asetuotannosta ja sen kehittämästä huippu kalliista aseteknologiasta ja niistä saatavista äärimmäisen suurista voitoista. Aseteollisuuden lobbarit ovat kahdensadan vuoden aikana onnistuneet luomaan aseille vaihtuvilla uhkakuvilla uskomattoman kysynnän. Toisaalta siitä, että se pullistelee lihaksiaan ja harjoittaa sapelinkalistelua ympäri maailmaa turvatakseen kolonialistiset "kansalliset etunsa" ja laajentaakseen imperialistista vaikutusalaa.
Voi olla, että Kiina kasvattaa sotilaallista voimaansa, mutta se on täysin olematonta USA:n ja sen Nato-liittolaisten kasvaneiden, ennestäänkin suurten sotilasmenojen uhan edessä. Ilmeisesti kukaan ei tiedä USA:n oman alueen todellisten puolustusmenojen tarvetta. Luultavasti Venäjän ja Kiinan mallia varovasti mukaillen sen puolustusmenoihin näyttäisi riittävän 74 miljardia, 239 dollaria asukasta kohden. Erotuksen 664 miljardia euroa, 2142 euroa asukasta kohden se voisi käyttää ne sen talouttaan uhkaavan katastrofin torjumiseen, koulutuksen ja sosiaaliturvan kehittämiseen – ja maailma olisi paljon turvallisempi paikka elää!
Kai Kontturi
Yhdysvaltojen puolustusministeriön, Pentagonin 16.8 julkaistun raportin mukaan Kiina kasvattaa merkittävästi sotilaallista voimaansa. Sen vaikutuksen torjumiseksi myös Japanin olisi lisättävä sotilaallista voimaansa.
Kysymys on siitä, että Yhdysvallat haluaa pitää vallassaan 702 sotilastukikohdallaan 132 miehittämänsä maata. Lisäksi se haluaa hallita kaikkia maailman merireittejä. Maailman alistamista sotavoimalla valtaansa se perustelee kansallisilla eduilla ikään kuin sillä olisi jotain sellaisia myötäsyntyisiä etuja, joita ei ole muilla mailla.
Sotilaallisella ja osin taloudellisella voimallaan se lypsää maailman maista suunnattomia voittoja. Ne eivät ole kansallisia etuja – vaan yksin kapitalistisia voittoja, joiden hankkimisen se haluaa varmistaa sotavoimalla. Samalla se turvaa myös liittolaistensa osallistumisen voittojen hankintaan ulkomailta. Myös liittolaisilla on suuret sotilasmenot, joilla se turvaa omat etunsa.
Yhdysvaltojen kansalliset, (kapitalistiset) edut ovat viimevuosikymmeninä korostuneet, kun sen kilpailukyky maailman markkinoilla on erittäin heikko. Siitä johtuu, että sen aineellinen tuotanto, ainoa lisäarvo lähde, on enää 25 prosenttia bkt:stä. Pysyäkseen kunnossa se imee iilimadon tavoin itseensä muulla maailmassa tuotettua lisäarvoa. Yhdysvaltojen "kansallisten etujen" kääntöpuolena on ennen muuta köyhien, mutta luonnonvaroiltaan rikkaiden, maiden ja kansojen pysyminen köyhinä ja kurjuudessa. Alikehittyneet maat tarjoavat myös halpaa työvoimaa.
Vuonna 2009 USA:lla sotilasmenot olivat 738,0 miljardia dollaria, 2444 dollaria asukasta kohti. Toisella eli itäisellä suunnalla Venäjän ja Kiinan puolustusmenot olivat yhteensä 117 miljardia dollaria, 81 dollaria asukasta kohti. USA:n verraten niiden sotilasmenot olivat vain 3,3 prosenttia asukasta kohti!
USA:n huikeiden imperialististen sotilasmenojen lisäksi se vaatii erityisesti Nato-liittolaisilta hurjia panostuksia (3 % bkt:stä) kansalaisten toimeentulon kustannuksella. USA rahoittaa taloudellisesti heikkojen liittolaistensa sotilasmenoja suoraan julki ja salaa. Esimerkiksi Israel saa siltä vuosittain taloudellista tukea noin 70 miljardia dollaria. Aivan äsken kerrottiin, että USA lahjoittaa sille mm. 80 huipputeknistä hävittäjää. Miksi ne annetaan Israelille juuri nyt? Palestiinalaisten poistamiseksi kartalta, yleensä arabeja vastaan vai vain Iranin ydin ja muiden joukkotuhoaseiden hävittämiseksi?
Kiinan puolustusmenojen pikkuruisesta kasvusta ei kenenkään kannata olla huolissaan niin kauan kun USA:n lentotukialukset ja niiden saattuelaivastot kumppaneineen harjoittelevat Kiinan ja Pohjois-Korean merirajoilla. Kun Kiinan sotilasmenot ovat sitä luokkaa, että sen lentotukialukset parveilevat Atlantilla, Meksikon lahdella, Kalifornian ja Alaskan rannikon tuntumassa, vasta sitten kannattaisi huolestua – eli ei koskaan.
USA:n mielettömän suuret sotilasmenot syntyvät yhtäältä yksityisestä asetuotannosta ja sen kehittämästä huippu kalliista aseteknologiasta ja niistä saatavista äärimmäisen suurista voitoista. Aseteollisuuden lobbarit ovat kahdensadan vuoden aikana onnistuneet luomaan aseille vaihtuvilla uhkakuvilla uskomattoman kysynnän. Toisaalta siitä, että se pullistelee lihaksiaan ja harjoittaa sapelinkalistelua ympäri maailmaa turvatakseen kolonialistiset "kansalliset etunsa" ja laajentaakseen imperialistista vaikutusalaa.
Voi olla, että Kiina kasvattaa sotilaallista voimaansa, mutta se on täysin olematonta USA:n ja sen Nato-liittolaisten kasvaneiden, ennestäänkin suurten sotilasmenojen uhan edessä. Ilmeisesti kukaan ei tiedä USA:n oman alueen todellisten puolustusmenojen tarvetta. Luultavasti Venäjän ja Kiinan mallia varovasti mukaillen sen puolustusmenoihin näyttäisi riittävän 74 miljardia, 239 dollaria asukasta kohden. Erotuksen 664 miljardia euroa, 2142 euroa asukasta kohden se voisi käyttää ne sen talouttaan uhkaavan katastrofin torjumiseen, koulutuksen ja sosiaaliturvan kehittämiseen – ja maailma olisi paljon turvallisempi paikka elää!
Kai Kontturi
27.7.10
Venäjä
Venäjä, Venäjä, Venäjä
Ensimmäisen maailmansodan, sisällissodan, ulkomaiden interventioiden ja valkoisten sabotaasien vuoksi Neuvosto-Venäjä oli lähes kivikaudella. Lisäksi toinen maailmansota aiheutti suunnattomia menetyksiä. Alikehittynyt ja köyhdytetty suunnattomasta kurjuudesta kärsivä maa kasvoi 25. vuodessa tuotannon, tieteen, taiteen ja puolustuksen ehdottomaksi suurvallaksi. Sitä kukaan ei voi asiallisesti kiistää. Vastaavaa huikeaa kehitystä ihmiskunnan historia ei ole nähnyt, eikä tule näkemään.
Joensuun Yliopiston Venäjän tutkija ja Helsingin Yliopiston dosentti Arto Luukkanen on saanut Yleisradiossa tunnustusta. Jokainen vähänkin itseään kunnioittava kuuntelija ei voi kuin hämmästellä hänen "tieteellisen" perustansa kummallisuutta. Luukkaisen mukaan(13.7) vasta nyt, kun vasemmiston taistolainen ideologia on kärrätty historian romukoppaan, voidaan tehdä ideologiasta vapaata rehellistä tutkimusta.
Luukkainen siis väittää, että vain vasemmistolaisilla on ideologia. Porvarillista ja oikeistolaista ideologiaa ei ole! Sanomattakin lienee selvää, että Luukkaisen kaltaiset muka "ideologiasta vapaat" tutkijat ja kaikki ideologiasta vapaat sanansäilän heiluttajat meillä ja maailmalla välttävät rehellisyyttä. Edelläkävijät väärentävät tietoisesti ja perässätulijat tietämättään, tiedottomasti, ja siitä maksetaan. Neuvostoliiton vallankumouksellisen myönteinen kehitys käännetään vastakohdakseen.
Mediassa aina silloin tällöin näkyy vakuuttelu, että vasta nyt kapitalistisen Venäjällä menee lujaa. OECD:n tilastojen mukaan sen tuotanto kasvaa ripeästi. Kapitalistisen kaappauksen jälkeen kaudella 1995–2009 bkt on kasvanut keskimäärin 12,3 ja asukasta kohden 13,1 prosenttia vuodessa. Kapitalistisessa maailmassa se näyttää hyvältä.
Mutta kaikki ei ole sitä miltä näyttää. Vuonna 1920 sisällissodan jälkeen Neuvosto-Venäjän väestö oli 139,4 miljoonaa. Vuonna 1989 Neuvostoliiton väestö oli 293 miljoonaa. Se oli kasvanut keskimäärin 1,7 prosenttia vuodessa. Jos väestön määrään lisätään toisessa maailmansodassa kuolleet ja vähennetään uusien valtioiden liittymisten väestömuutokset, todellinen väestön kasvu olisi ollut 2,0 prosenttia vuodessa. Suomen vastaava luku jää alle prosenttiin mm. työttömyyden aiheuttaman suuren maastamuuton vuoksi.
Venäjän osuus Neuvostoliiton väestöstä vuonna 1989 oli 55 prosenttia, 161,2 miljoonaa. Tosin venäläisiä oli 170 miljoonaa, mutta tähän lukuun kuuluvat myös Venäjän ulkopuolella asuneet. Kaudella 1990–1995 väestömäärän lasku oli keskimäärin 1,6 prosenttia vuodessa. Viidessä kapitalismiin siirtymisen ensimmäisen vuoden aikana mm. palkat, sosiaaliturva ja -palvelut sekä eläkkeet ajettiin alas. Samalla aiheutettiin hyperinflaation. Syntyi todellinen kaaos ja työttömyys räjähti käsiin. Kaikki tämä vaati 12,8 miljoonan ihmisen hengen.
Vuonna 2009 Venäjän väestö oli enää 142 miljoonaa. Väestön supistuminen on jo jatkunut lähes pari vuosikymmentä ja supistuminen jatkuu. Kahdessakymmenessä vuodessa kapitalismiin siirtyminen on vaatinut 19,2 miljoonan venäläisen hengen. Kauanko väestön supistumien jatkuu tai päättyy ja kääntyy jos kääntyy kasvuksi, se jää nähtäväksi.
OECD:n tilaston mukaan 1995 Venäjän bkt oli 5 612 dollaria asukasta kohden. Neuvostoliiton ja sosialismin viimeisenä vuotena 1990 bkt oli vähintään 19 206 dollaria asukasta kohden. Se supistui 73,1 prosenttia, keskimäärin 14,6 prosenttia vuodessa. Laskentatavasta ja käytetystä valuuttakurssista riippuen se saattoi olla paljon suurempikin, sillä asiaa tuntevat venäläiset itse arvioivat kokonaistuotannon supistuneen 80 prosenttia. On huomattava, että Neuvostoliitossa ei laskettu bkt:tä vaan kokonaistuotanto, joka on bkt:n verraten parempi tapa ja enemmän kuin kaksikertainen, sillä se sisältää myös tuotantovuoden alussa olleiden ja kulutettujen varastojen uusinnan.
Nyt OECD sanoo, että 2009 suhteellisen nopean kasvun ansiosta bkt olisi kasvanut 15 935 dollariin asukasta kohden. Se on siis vähintään 17 prosenttia pienempi kuin Neuvostoliiton hajottamisen ja sosialismin alasajon alkaessa. Kuten tunnettua sosialismin aikana tulonjako oli varsin tasainen, mutta kapitalismiin siirtymisen jälkeen tuloerot ovat kasvaneet huikeiksi. Venäjällä kuten kaikissa kapitalistissa maissa todella suuren enemmistön toimeentulo ottaa tosi koville, mutta todella pienen pieni vähemmistö, kapitalistit, elää ruhtinaallisesti.
Neuvostoliittoon ja sosialismiin kielteisesti ja vihamielisesti suhtautuvat kuvittelevat olevansa ideologiasta vapaita, vaikka kukaan ei sitä voi olla. Joku tietoisesti ja toiset tietämättään kuvittelevat, että vapauden harha oikeuttaa puhumaan mikä päähän pälkähtää ja sylky suuhun tuo. He hokevat tietäen ja tietämättään porvarillisen vapaan "tutkimuksen", median ja oikeistolaisen ideologian tuottamia mantroja sosialismin vainoista, puhdistuksista ja hirmuvallasta.
Toisessa maailmansodassa Hitlerin valtaamilla alueilla Virossa, Latviassa, Liettuassa, Valko-Venäjällä, Ukrainassa, Moldaviassa, Venäjällä ja Krimillä löytyi joukoittain niitä, jotka avustivat tai suoraan liittyivät SS:ään ja Whermachtiin. Meitä lähinnä olevat virolaiset olivat erityisen aktiivisia. Whermachtin riveissä heitä oli yli 20 000 miestä. He olivat ahkeria kommunistien ja neuvostovirkamiesten tappajina. He tappoivat kaikki Viron juutalaiset. Siitä virolaiset saivat Hitleriltä "Judenfrei" (juutalaisista vapaa) kunniamaininnan!
Sodassa monet Saksan fasisteihin liittyneet natsit kaatuivat, mutta monet selvisivät hengissä. Osa henkienjääneistä painui maanalle jatkaen taistelua neuvostovaltaa vastaan murhilla ja sabotaaseilla. Kaikkia Saksan fasisteihin liittyneitä natseja ja heitä avustaneita ei saatu puhdistettua. Virossa maanalaisia terroristeja sanottiin metsäveljiksi. Viimeisin heistä antautui vasta 60-luvun lopulla.
Suomessa vainon mantra on kirjallisesta keskinkertaisuudesta huolimatta saanut jopa Finlandia palkinnon ja kansainvälistä kiitosta. Tarina kertoo Neuvosto-Viron harjoittamasta "puhdistuksesta" ikään kuin se olisi sosialismin tapa tavan ja vainoa vainon vuoksi. Tarinan jättää sanomatta, että vainon ja puhdistuksen kohteena olivat Viron natsit ja fasistit. Tällainen natsimenneisyyden kiero helliminen ja henkiinherättäminen kertovat Neuvostoliiton fasismin puhdistuksen hentomielisyydestä. Se jätti myös Venäjällä henkiin idut, joista tänään versoo fasistien ja natsien "vainon" surkuttelu ja SS-miesten muiston kunnioittaminen.
Arto Luukkaisen kaltaiset muka ideologiasta "vapaat" tutkijat väärentävät tietoisesti ja perässätulijat tietämättömyyttään Neuvostoliiton historiaa ja sen ennennäkemättömän upea kehitys käännetään vastakohdakseen. Se, mikä kapitalismissa vaati 250 vuotta tehtiin Neuvostoliitossa 25 vuodessa!
Venäjä on pienenäkin suuri. Aitona kapitalistisena maana se kuitenkin poikkeaa oleellisesti muista kolmessa suhteessa. Ensinnäkin se on avaruuden ja ydinaseiden suurvalta. Toiseksi sen valtavalla alueella on vertaansa vailla olevat mineraali- ja energiavarat. Yhdysvalloissa, joka on taloudellisissa vaikeuksissa, se tiedetään ja sen luonnon rikkauksia kadehditaan. Yhdysvaltalaisen suurpääoman varat ovat kiinni ympäri maailmaa. Ne ovat tuottoisia joten niiden irrottaminen Venäjän ostamiseen onnistu eivätkä ne muutenkaan riitä. Siksi Venäjää yritetään saartaa yhdysvaltalaisille sotilastukikohdilla ja ohjuksilla. Kolmanneksi Venäjällä on vahva sosialismin menestyksen historia, joka puuttuu muilta vanhoilta ns. teollisuusmailta.
Neuvosto-Venäjä kasvoi 25. vuodessa kurjuudesta tuotannon, tieteen, taiteen ja maan puolustuksen ehdottomaksi suurvallaksi. Se on venäläisten ihmisten kokemuksessa, muistissa ja historian kirjoissa. Siksi vanha kapitalistien maailma on varpaillaan. Siksi se pelkää, että jonain päivänä Venäjälle ilmestyvät uudet leninit ja stalinit, jotka jälleen järisyttävät maailmaa. Siksi oikeiston kolme suurta pelkoa ovat – Venäjä, Venäjä, Venäjä!
Kai Kontturi
Ensimmäisen maailmansodan, sisällissodan, ulkomaiden interventioiden ja valkoisten sabotaasien vuoksi Neuvosto-Venäjä oli lähes kivikaudella. Lisäksi toinen maailmansota aiheutti suunnattomia menetyksiä. Alikehittynyt ja köyhdytetty suunnattomasta kurjuudesta kärsivä maa kasvoi 25. vuodessa tuotannon, tieteen, taiteen ja puolustuksen ehdottomaksi suurvallaksi. Sitä kukaan ei voi asiallisesti kiistää. Vastaavaa huikeaa kehitystä ihmiskunnan historia ei ole nähnyt, eikä tule näkemään.
Joensuun Yliopiston Venäjän tutkija ja Helsingin Yliopiston dosentti Arto Luukkanen on saanut Yleisradiossa tunnustusta. Jokainen vähänkin itseään kunnioittava kuuntelija ei voi kuin hämmästellä hänen "tieteellisen" perustansa kummallisuutta. Luukkaisen mukaan(13.7) vasta nyt, kun vasemmiston taistolainen ideologia on kärrätty historian romukoppaan, voidaan tehdä ideologiasta vapaata rehellistä tutkimusta.
Luukkainen siis väittää, että vain vasemmistolaisilla on ideologia. Porvarillista ja oikeistolaista ideologiaa ei ole! Sanomattakin lienee selvää, että Luukkaisen kaltaiset muka "ideologiasta vapaat" tutkijat ja kaikki ideologiasta vapaat sanansäilän heiluttajat meillä ja maailmalla välttävät rehellisyyttä. Edelläkävijät väärentävät tietoisesti ja perässätulijat tietämättään, tiedottomasti, ja siitä maksetaan. Neuvostoliiton vallankumouksellisen myönteinen kehitys käännetään vastakohdakseen.
Mediassa aina silloin tällöin näkyy vakuuttelu, että vasta nyt kapitalistisen Venäjällä menee lujaa. OECD:n tilastojen mukaan sen tuotanto kasvaa ripeästi. Kapitalistisen kaappauksen jälkeen kaudella 1995–2009 bkt on kasvanut keskimäärin 12,3 ja asukasta kohden 13,1 prosenttia vuodessa. Kapitalistisessa maailmassa se näyttää hyvältä.
Mutta kaikki ei ole sitä miltä näyttää. Vuonna 1920 sisällissodan jälkeen Neuvosto-Venäjän väestö oli 139,4 miljoonaa. Vuonna 1989 Neuvostoliiton väestö oli 293 miljoonaa. Se oli kasvanut keskimäärin 1,7 prosenttia vuodessa. Jos väestön määrään lisätään toisessa maailmansodassa kuolleet ja vähennetään uusien valtioiden liittymisten väestömuutokset, todellinen väestön kasvu olisi ollut 2,0 prosenttia vuodessa. Suomen vastaava luku jää alle prosenttiin mm. työttömyyden aiheuttaman suuren maastamuuton vuoksi.
Venäjän osuus Neuvostoliiton väestöstä vuonna 1989 oli 55 prosenttia, 161,2 miljoonaa. Tosin venäläisiä oli 170 miljoonaa, mutta tähän lukuun kuuluvat myös Venäjän ulkopuolella asuneet. Kaudella 1990–1995 väestömäärän lasku oli keskimäärin 1,6 prosenttia vuodessa. Viidessä kapitalismiin siirtymisen ensimmäisen vuoden aikana mm. palkat, sosiaaliturva ja -palvelut sekä eläkkeet ajettiin alas. Samalla aiheutettiin hyperinflaation. Syntyi todellinen kaaos ja työttömyys räjähti käsiin. Kaikki tämä vaati 12,8 miljoonan ihmisen hengen.
Vuonna 2009 Venäjän väestö oli enää 142 miljoonaa. Väestön supistuminen on jo jatkunut lähes pari vuosikymmentä ja supistuminen jatkuu. Kahdessakymmenessä vuodessa kapitalismiin siirtyminen on vaatinut 19,2 miljoonan venäläisen hengen. Kauanko väestön supistumien jatkuu tai päättyy ja kääntyy jos kääntyy kasvuksi, se jää nähtäväksi.
OECD:n tilaston mukaan 1995 Venäjän bkt oli 5 612 dollaria asukasta kohden. Neuvostoliiton ja sosialismin viimeisenä vuotena 1990 bkt oli vähintään 19 206 dollaria asukasta kohden. Se supistui 73,1 prosenttia, keskimäärin 14,6 prosenttia vuodessa. Laskentatavasta ja käytetystä valuuttakurssista riippuen se saattoi olla paljon suurempikin, sillä asiaa tuntevat venäläiset itse arvioivat kokonaistuotannon supistuneen 80 prosenttia. On huomattava, että Neuvostoliitossa ei laskettu bkt:tä vaan kokonaistuotanto, joka on bkt:n verraten parempi tapa ja enemmän kuin kaksikertainen, sillä se sisältää myös tuotantovuoden alussa olleiden ja kulutettujen varastojen uusinnan.
Nyt OECD sanoo, että 2009 suhteellisen nopean kasvun ansiosta bkt olisi kasvanut 15 935 dollariin asukasta kohden. Se on siis vähintään 17 prosenttia pienempi kuin Neuvostoliiton hajottamisen ja sosialismin alasajon alkaessa. Kuten tunnettua sosialismin aikana tulonjako oli varsin tasainen, mutta kapitalismiin siirtymisen jälkeen tuloerot ovat kasvaneet huikeiksi. Venäjällä kuten kaikissa kapitalistissa maissa todella suuren enemmistön toimeentulo ottaa tosi koville, mutta todella pienen pieni vähemmistö, kapitalistit, elää ruhtinaallisesti.
Neuvostoliittoon ja sosialismiin kielteisesti ja vihamielisesti suhtautuvat kuvittelevat olevansa ideologiasta vapaita, vaikka kukaan ei sitä voi olla. Joku tietoisesti ja toiset tietämättään kuvittelevat, että vapauden harha oikeuttaa puhumaan mikä päähän pälkähtää ja sylky suuhun tuo. He hokevat tietäen ja tietämättään porvarillisen vapaan "tutkimuksen", median ja oikeistolaisen ideologian tuottamia mantroja sosialismin vainoista, puhdistuksista ja hirmuvallasta.
Toisessa maailmansodassa Hitlerin valtaamilla alueilla Virossa, Latviassa, Liettuassa, Valko-Venäjällä, Ukrainassa, Moldaviassa, Venäjällä ja Krimillä löytyi joukoittain niitä, jotka avustivat tai suoraan liittyivät SS:ään ja Whermachtiin. Meitä lähinnä olevat virolaiset olivat erityisen aktiivisia. Whermachtin riveissä heitä oli yli 20 000 miestä. He olivat ahkeria kommunistien ja neuvostovirkamiesten tappajina. He tappoivat kaikki Viron juutalaiset. Siitä virolaiset saivat Hitleriltä "Judenfrei" (juutalaisista vapaa) kunniamaininnan!
Sodassa monet Saksan fasisteihin liittyneet natsit kaatuivat, mutta monet selvisivät hengissä. Osa henkienjääneistä painui maanalle jatkaen taistelua neuvostovaltaa vastaan murhilla ja sabotaaseilla. Kaikkia Saksan fasisteihin liittyneitä natseja ja heitä avustaneita ei saatu puhdistettua. Virossa maanalaisia terroristeja sanottiin metsäveljiksi. Viimeisin heistä antautui vasta 60-luvun lopulla.
Suomessa vainon mantra on kirjallisesta keskinkertaisuudesta huolimatta saanut jopa Finlandia palkinnon ja kansainvälistä kiitosta. Tarina kertoo Neuvosto-Viron harjoittamasta "puhdistuksesta" ikään kuin se olisi sosialismin tapa tavan ja vainoa vainon vuoksi. Tarinan jättää sanomatta, että vainon ja puhdistuksen kohteena olivat Viron natsit ja fasistit. Tällainen natsimenneisyyden kiero helliminen ja henkiinherättäminen kertovat Neuvostoliiton fasismin puhdistuksen hentomielisyydestä. Se jätti myös Venäjällä henkiin idut, joista tänään versoo fasistien ja natsien "vainon" surkuttelu ja SS-miesten muiston kunnioittaminen.
Arto Luukkaisen kaltaiset muka ideologiasta "vapaat" tutkijat väärentävät tietoisesti ja perässätulijat tietämättömyyttään Neuvostoliiton historiaa ja sen ennennäkemättömän upea kehitys käännetään vastakohdakseen. Se, mikä kapitalismissa vaati 250 vuotta tehtiin Neuvostoliitossa 25 vuodessa!
Venäjä on pienenäkin suuri. Aitona kapitalistisena maana se kuitenkin poikkeaa oleellisesti muista kolmessa suhteessa. Ensinnäkin se on avaruuden ja ydinaseiden suurvalta. Toiseksi sen valtavalla alueella on vertaansa vailla olevat mineraali- ja energiavarat. Yhdysvalloissa, joka on taloudellisissa vaikeuksissa, se tiedetään ja sen luonnon rikkauksia kadehditaan. Yhdysvaltalaisen suurpääoman varat ovat kiinni ympäri maailmaa. Ne ovat tuottoisia joten niiden irrottaminen Venäjän ostamiseen onnistu eivätkä ne muutenkaan riitä. Siksi Venäjää yritetään saartaa yhdysvaltalaisille sotilastukikohdilla ja ohjuksilla. Kolmanneksi Venäjällä on vahva sosialismin menestyksen historia, joka puuttuu muilta vanhoilta ns. teollisuusmailta.
Neuvosto-Venäjä kasvoi 25. vuodessa kurjuudesta tuotannon, tieteen, taiteen ja maan puolustuksen ehdottomaksi suurvallaksi. Se on venäläisten ihmisten kokemuksessa, muistissa ja historian kirjoissa. Siksi vanha kapitalistien maailma on varpaillaan. Siksi se pelkää, että jonain päivänä Venäjälle ilmestyvät uudet leninit ja stalinit, jotka jälleen järisyttävät maailmaa. Siksi oikeiston kolme suurta pelkoa ovat – Venäjä, Venäjä, Venäjä!
Kai Kontturi
19.6.10
USA seisoo savijaloilla
USA - savijaloilla seisova jättiläinen
Kreikkaa syytetään tilastojensa väärentämisestä, mutta mitä isot edellä sitä pienet perässä. USA:n bruttokansantuote, bkt, lasketaan ns. hedonisella hintaindeksillä, jolla sitä parannellaan mielivaltaisesti. Parantelu on hirvittänyt maan omiakin kriitikoita, jotka jo iät ajat sitten totesivat, että bkt:n laskeminen on aivan liikaa laskijoiden mieltymysten varassa.
USA kertoo maailmalle, että sen bkt vuonna 2009 oli 14 270 miljardia dollaria. Siinä olisi kasvua vuoteen 2003 verraten, kuudessa vuodessa, 33,0 prosenttia, keskimäärin huikeat 5,5 prosenttia vuodessa.
Todellisuus on toisen näköinen. USA:ssa bkt olisi ilman romahdusta ilmeisesti yltänyt kohtuulliselle kasvun tasolle. Ennakkotiedon mukaan vuoden 2009 USA:ssa bkt laski vuodessa 2,5 prosenttia, 11 961 miljardiin dollariin. Kuudessa vuodessa kasvua olikin 11,5 prosenttia, keskimäärin 1,9 prosenttia vuodessa.
Itse asiassa kehitys voi hyvinkin olla samaa luokkaa Suomen kanssa eli romahdus vähintään 7,5 prosenttia. Tähän suuntaa viittaavat rajut pankki- ja finessikriisit. Siihen viittaa myös se, että velanantajille, maan suuruuden imagon ruokkimista ja itsetunnon ylläpitämistä varten kaudella 2003–2009 luovalla (!) tilinpidolla tulokset on jatkuvasti pantu näyttämään todellisuutta paremmalta. Todellista bkt:tä on kasvatettu vauhdilla, kun haamutuotannon osuus on kasvanut jo 19,3 prosenttiin.
USA:ssa virallisten ennakkotietojen mukaan bkt oli 46 452 dollaria, mutta todellisuudessa 38 936 dollaria per asukas. Suomessa bkt oli 49 295 dollaria asukasta kohden. Ero Suomen hyväksi on virallisestikin suuri, 6,1 prosenttia, mutta todellisuudessa huikeat 10 359 dollaria, 26,6 prosenttia Suomen bkt:n suuremmasta (7,5 %) laskusta huolimatta!
Vuosittaisten informaatioiden perusteella sen kasvu on ollut kauppataseen suuren alijäämän, teollisuuden ulkomaille siirron ja kotimaisen tavaratuotannon alasajon vuoksi varsin hidasta. Tilannetta kuvaa talouden rakenne (Suomen luvut ovat suluissa). Maatalouden osuus bkt:stä on 1,2 (3,3). Teollisuuden osuus on enää 21,9 (40,4), joka kansantalouden kivijalkana on rapautunut, muuttunut saveksi. Palvelujen osuus on huikea 76,9 (56,3) prosenttia. Pääsääntöisesti lisäarvoa tuottamatonta palvelusektoria tarvitaan ulkomailla tuotetun lisäarvon ja voittojen hyödyntämiseen.
Työllisyys on avainasia kaikissa maissa. USA:ssa vuonna 2009 työvoimaa oli työmarkkinoiden käytössä 154,5 miljoonaa. Ennakkotietojen ja tilastopuutteiden vuoksi on pakko turvautua varovaisiin laskelmiin. Yrittäjiä ja vakituisessa työsuhteessa näyttää olleen 75,4 miljoonaa. He tekivät töitä keskimäärin 218,8 tuntia kuukaudessa. Osa-aika- ja pätkätöitä teki 64,1 miljoonaa keskimäärin 103,6 tuntia kuukaudessa. Heillä työaika oli alle puolet normaalista työvuodesta. Pitkäaikaistyöttömiä oli 15,0 miljoonaa ja työttömyysaste 9,7 prosenttia. Osa-aika- ja pätkätöissä sekä kokonaan työttömiä oli yhteensä 51,2 prosenttia työvoimasta.
Syrjäytettyjä työvoiman ulkopuolelle siirrettyjä oli 30,7 miljoonaa, 16,7 prosenttia työikäisistä. Osa heistä istui vankiloissa, loput olivat muista syistä työvoiman ja työmarkkinoiden ulkopuolella. Kaiken kaikkiaan työikäisistä työvoimaksi saadaan 75 prosenttia. Suomessa oli 76,3 prosenttia. Euroopassa on maita, esimerkiksi Tanska, jossa työvoimaksi lasketaan 81 prosenttia työikäisistä.
USA:ssa omaisuus on erittäin vahvasti keskittynyt pienelle joukolle. Heidän osinko- ja pääomatulonsa ovat huikeat. Lisäksi on muuten etuoikeutettujen suurituloisten sekä hyvin toimeentulevien ja keskituloisten vakinaiseen työsuhteeseen armoitettujen joukko. Tuloerot ovat valtavat. Osa-aika- ja pätkätöitä tehdään yleensä pienellä palkalla. Heitä ja kokonaan syrjäytettyä on yhteensä 109,8 miljoonaa henkeä – 53,1 prosenttia työikäisestä väestöstä.
Tuotannon suhteen näkymät ovat kaikissa kehittyneissä teollisúusmaissa varsin heikot. Niissä näyttää siltä, että tuotanto kasvaa tuottavuutta hitaammin, joka merkitsee jatkuvaa työn vähenemistä. USA:n tilanne on muita ongelmallisempi, kun teollisuuden osuus bkt:stä on vain viidennes. Se ei ole enää teollisuus- vaan palvelujen maa, joka pelaa finansseilla ja imuroi niillä itselleen muissa maissa syntyneitä lisäarvoja, todellisia voittoja sekä pääomien uudelleenjakoa ja keinottelussa syntyviä virtuaalivoittoja.
Teollisuuden kuihtuminen aiheuttaa koko yhteiskuntaan vakavia ongelmia. Pahimmat ovat työllisyyden ja sen seurauksena oman lisäarvon kuihtuminen, kauppataseen alijäämä – pieni vienti ja suuri tuonti. Halvan työvoiman maista tapahtuva tavaroiden tuonti ja ulkomailla syntyneiden voittojen kotiuttaminen ovat ulkomailla tehdyn oikean lisäarvon tuontia. Osa siitä on jatkuvuuden turvaamiseksi pakko jakaa liiketoiminnalle välttämättömyydeksi muodostuneelle palvelusektorille.
USA:n kansantaloudesta on tullut täysin riippuvainen ulkomaisesta tuotannosta ja ulkomaiden hyväntahtoisuudesta.
Kaikkien muutosten ja ennen muuta teollisuuden supistumisen ja veropolitiikan seurauksena valtion talous on ajautunut vaikeuksiin. Tulot eivät riitä menoihin. Hetki sitten mediassa kerrottiin, että Suomi on joutunut valtioiden rupusakkiin, kun budjetin alijäämä ylittää kolme prosenttia bkt:stä. Missähän sakissa on USA, jonka alijäämä jatkuvasti kasvaa ja oli jo viimevuonna 1 488 miljardia, 12,6 prosenttia!?
Helsingin Sanomat kertoi (23.9.08), että USA:n 2009 budjetissa puolustus- ja turvallisuusmenojen osuus oli 23,9 (Suomessa 4,0) prosenttia. Valtavat menot selittyvät sillä, että USA on syövän tavoin levittänyt etäispesäkkeitään kaikkialle. Sen sotilastukikohtia on 132 maassa yhteensä 702 kappaletta. Se selittyy myös sodilla, joita se käy Lähi-idässä. Sotilastukikohdat ovat turvaamassa USA:n kansallisia etuja, lisäarvon ja voittojen hankintaa.
Terveydenhoidon ja sosiaaliturvan osuus on 40,1 (14,8) prosenttia, joka tekee 40 320 dollaria (Suomessa 8 679 euroa) asukasta kohden. Sopii ihmetellä kuka ja kuinka näitä valtion miljardeja rahastetaan, haaskataan, kun kansalaiset saavat julkisina palveluina vain ensiavun tasoisen sairaanhoidon.
Budjettitietojen perusteella alijäämässä puolet on sotilasmenoihin ja toinen puoli finanssikriisin, ei niiden petoksen vuoksi velkaantuneiden kotitalouksien vaan ennen muuta suurten pankkien ongelmien, ratkaisemiseksi käytettyä rahaa. Koko valtion velka (2009) oli 11 300 miljardia dollaria. Mm. Wikipedia tietää, että velan määrä oli jo kuluvan vuoden alussa ylittänyt 13 000 miljardien dollarin rajan. Tämä on sellaista hulluutta, jota ei ihan heti usko eikä ymmärrä.
USA:ssa syntyi amerikkalainen unelma. Siitä tuli koko kansan, jopa koko maailman, huumetta. Se on suuruudenhullu ylivertaisuuden kuvitelma, jota vastaavaa ei ole missään muualla. Se on uskonnon sekaista hurmoshenkistä kansalaismielisyyttä, nationalismia, jossa jopa kurjuus ok, kun se on oman ja vapaan valinnan kurjuutta!
Amerikkalainen unelma on edelleen kapaloissaan. Väestön enemmistön toimeentulo on peräti kurjaa. 65 vuoden iän saavuttaa vain 12,5 prosenttia väestöstä. Sen kapitalistisen tulevaisuuden näköalat ovat todella synkät. Maailman suurin kansantalous on rapakunnossa, se on savijaloilla seisova jättiläinen.
Kai Kontturi
Kreikkaa syytetään tilastojensa väärentämisestä, mutta mitä isot edellä sitä pienet perässä. USA:n bruttokansantuote, bkt, lasketaan ns. hedonisella hintaindeksillä, jolla sitä parannellaan mielivaltaisesti. Parantelu on hirvittänyt maan omiakin kriitikoita, jotka jo iät ajat sitten totesivat, että bkt:n laskeminen on aivan liikaa laskijoiden mieltymysten varassa.
USA kertoo maailmalle, että sen bkt vuonna 2009 oli 14 270 miljardia dollaria. Siinä olisi kasvua vuoteen 2003 verraten, kuudessa vuodessa, 33,0 prosenttia, keskimäärin huikeat 5,5 prosenttia vuodessa.
Todellisuus on toisen näköinen. USA:ssa bkt olisi ilman romahdusta ilmeisesti yltänyt kohtuulliselle kasvun tasolle. Ennakkotiedon mukaan vuoden 2009 USA:ssa bkt laski vuodessa 2,5 prosenttia, 11 961 miljardiin dollariin. Kuudessa vuodessa kasvua olikin 11,5 prosenttia, keskimäärin 1,9 prosenttia vuodessa.
Itse asiassa kehitys voi hyvinkin olla samaa luokkaa Suomen kanssa eli romahdus vähintään 7,5 prosenttia. Tähän suuntaa viittaavat rajut pankki- ja finessikriisit. Siihen viittaa myös se, että velanantajille, maan suuruuden imagon ruokkimista ja itsetunnon ylläpitämistä varten kaudella 2003–2009 luovalla (!) tilinpidolla tulokset on jatkuvasti pantu näyttämään todellisuutta paremmalta. Todellista bkt:tä on kasvatettu vauhdilla, kun haamutuotannon osuus on kasvanut jo 19,3 prosenttiin.
USA:ssa virallisten ennakkotietojen mukaan bkt oli 46 452 dollaria, mutta todellisuudessa 38 936 dollaria per asukas. Suomessa bkt oli 49 295 dollaria asukasta kohden. Ero Suomen hyväksi on virallisestikin suuri, 6,1 prosenttia, mutta todellisuudessa huikeat 10 359 dollaria, 26,6 prosenttia Suomen bkt:n suuremmasta (7,5 %) laskusta huolimatta!
Vuosittaisten informaatioiden perusteella sen kasvu on ollut kauppataseen suuren alijäämän, teollisuuden ulkomaille siirron ja kotimaisen tavaratuotannon alasajon vuoksi varsin hidasta. Tilannetta kuvaa talouden rakenne (Suomen luvut ovat suluissa). Maatalouden osuus bkt:stä on 1,2 (3,3). Teollisuuden osuus on enää 21,9 (40,4), joka kansantalouden kivijalkana on rapautunut, muuttunut saveksi. Palvelujen osuus on huikea 76,9 (56,3) prosenttia. Pääsääntöisesti lisäarvoa tuottamatonta palvelusektoria tarvitaan ulkomailla tuotetun lisäarvon ja voittojen hyödyntämiseen.
Työllisyys on avainasia kaikissa maissa. USA:ssa vuonna 2009 työvoimaa oli työmarkkinoiden käytössä 154,5 miljoonaa. Ennakkotietojen ja tilastopuutteiden vuoksi on pakko turvautua varovaisiin laskelmiin. Yrittäjiä ja vakituisessa työsuhteessa näyttää olleen 75,4 miljoonaa. He tekivät töitä keskimäärin 218,8 tuntia kuukaudessa. Osa-aika- ja pätkätöitä teki 64,1 miljoonaa keskimäärin 103,6 tuntia kuukaudessa. Heillä työaika oli alle puolet normaalista työvuodesta. Pitkäaikaistyöttömiä oli 15,0 miljoonaa ja työttömyysaste 9,7 prosenttia. Osa-aika- ja pätkätöissä sekä kokonaan työttömiä oli yhteensä 51,2 prosenttia työvoimasta.
Syrjäytettyjä työvoiman ulkopuolelle siirrettyjä oli 30,7 miljoonaa, 16,7 prosenttia työikäisistä. Osa heistä istui vankiloissa, loput olivat muista syistä työvoiman ja työmarkkinoiden ulkopuolella. Kaiken kaikkiaan työikäisistä työvoimaksi saadaan 75 prosenttia. Suomessa oli 76,3 prosenttia. Euroopassa on maita, esimerkiksi Tanska, jossa työvoimaksi lasketaan 81 prosenttia työikäisistä.
USA:ssa omaisuus on erittäin vahvasti keskittynyt pienelle joukolle. Heidän osinko- ja pääomatulonsa ovat huikeat. Lisäksi on muuten etuoikeutettujen suurituloisten sekä hyvin toimeentulevien ja keskituloisten vakinaiseen työsuhteeseen armoitettujen joukko. Tuloerot ovat valtavat. Osa-aika- ja pätkätöitä tehdään yleensä pienellä palkalla. Heitä ja kokonaan syrjäytettyä on yhteensä 109,8 miljoonaa henkeä – 53,1 prosenttia työikäisestä väestöstä.
Tuotannon suhteen näkymät ovat kaikissa kehittyneissä teollisúusmaissa varsin heikot. Niissä näyttää siltä, että tuotanto kasvaa tuottavuutta hitaammin, joka merkitsee jatkuvaa työn vähenemistä. USA:n tilanne on muita ongelmallisempi, kun teollisuuden osuus bkt:stä on vain viidennes. Se ei ole enää teollisuus- vaan palvelujen maa, joka pelaa finansseilla ja imuroi niillä itselleen muissa maissa syntyneitä lisäarvoja, todellisia voittoja sekä pääomien uudelleenjakoa ja keinottelussa syntyviä virtuaalivoittoja.
Teollisuuden kuihtuminen aiheuttaa koko yhteiskuntaan vakavia ongelmia. Pahimmat ovat työllisyyden ja sen seurauksena oman lisäarvon kuihtuminen, kauppataseen alijäämä – pieni vienti ja suuri tuonti. Halvan työvoiman maista tapahtuva tavaroiden tuonti ja ulkomailla syntyneiden voittojen kotiuttaminen ovat ulkomailla tehdyn oikean lisäarvon tuontia. Osa siitä on jatkuvuuden turvaamiseksi pakko jakaa liiketoiminnalle välttämättömyydeksi muodostuneelle palvelusektorille.
USA:n kansantaloudesta on tullut täysin riippuvainen ulkomaisesta tuotannosta ja ulkomaiden hyväntahtoisuudesta.
Kaikkien muutosten ja ennen muuta teollisuuden supistumisen ja veropolitiikan seurauksena valtion talous on ajautunut vaikeuksiin. Tulot eivät riitä menoihin. Hetki sitten mediassa kerrottiin, että Suomi on joutunut valtioiden rupusakkiin, kun budjetin alijäämä ylittää kolme prosenttia bkt:stä. Missähän sakissa on USA, jonka alijäämä jatkuvasti kasvaa ja oli jo viimevuonna 1 488 miljardia, 12,6 prosenttia!?
Helsingin Sanomat kertoi (23.9.08), että USA:n 2009 budjetissa puolustus- ja turvallisuusmenojen osuus oli 23,9 (Suomessa 4,0) prosenttia. Valtavat menot selittyvät sillä, että USA on syövän tavoin levittänyt etäispesäkkeitään kaikkialle. Sen sotilastukikohtia on 132 maassa yhteensä 702 kappaletta. Se selittyy myös sodilla, joita se käy Lähi-idässä. Sotilastukikohdat ovat turvaamassa USA:n kansallisia etuja, lisäarvon ja voittojen hankintaa.
Terveydenhoidon ja sosiaaliturvan osuus on 40,1 (14,8) prosenttia, joka tekee 40 320 dollaria (Suomessa 8 679 euroa) asukasta kohden. Sopii ihmetellä kuka ja kuinka näitä valtion miljardeja rahastetaan, haaskataan, kun kansalaiset saavat julkisina palveluina vain ensiavun tasoisen sairaanhoidon.
Budjettitietojen perusteella alijäämässä puolet on sotilasmenoihin ja toinen puoli finanssikriisin, ei niiden petoksen vuoksi velkaantuneiden kotitalouksien vaan ennen muuta suurten pankkien ongelmien, ratkaisemiseksi käytettyä rahaa. Koko valtion velka (2009) oli 11 300 miljardia dollaria. Mm. Wikipedia tietää, että velan määrä oli jo kuluvan vuoden alussa ylittänyt 13 000 miljardien dollarin rajan. Tämä on sellaista hulluutta, jota ei ihan heti usko eikä ymmärrä.
USA:ssa syntyi amerikkalainen unelma. Siitä tuli koko kansan, jopa koko maailman, huumetta. Se on suuruudenhullu ylivertaisuuden kuvitelma, jota vastaavaa ei ole missään muualla. Se on uskonnon sekaista hurmoshenkistä kansalaismielisyyttä, nationalismia, jossa jopa kurjuus ok, kun se on oman ja vapaan valinnan kurjuutta!
Amerikkalainen unelma on edelleen kapaloissaan. Väestön enemmistön toimeentulo on peräti kurjaa. 65 vuoden iän saavuttaa vain 12,5 prosenttia väestöstä. Sen kapitalistisen tulevaisuuden näköalat ovat todella synkät. Maailman suurin kansantalous on rapakunnossa, se on savijaloilla seisova jättiläinen.
Kai Kontturi
9.6.10
EK:n ohjelma
Madonlukuja ja vaaran vuosia
Luultavasti jokainen on kuullut puhuttava kahdestakymmenestä perheestä tai on ainakin kuullut Kristiina Halkolan niistä laulavan. Mutta kuinka moni on kuulut puhuttavan Yrjö Enteestä. Enne huomasi, että Suomen omistaa ja sen asioista päättää tämä piskuinen suurpääoman omistajien joukko.
Tuohon Enteen aikaan hallitukset hajosivat tuhkatiheään. Siitä Enne ajatteli, ettei sen ole väliä, kun todellinen hallitus on kahdenkymmenen perheen Teollisuusliitossa. Sen hallitus istuu ja pysyy vaikka poliittiset hallitukset vaihtuvat.
Nykyään kaikki hokevat, että aika on muuttunut. Totta. Enää ei ole Teollisuusliittoa, mutta nyt on sitä paljon mahtavampi Elinkeinoelämän Keskusliitto, EK. Sen hallitus on maan todellinen hallitus. Sen takana ovat rahat. Niiden voimalla se lukee madonluvut ja sanelee mihin suuntaan maata on vietävä.
o o o
Elinkeinoelämän Keskusliitto EK on pitkään jankuttanut eläkepommista, työurien pidentämisestä ja eläkkeelle pääsyn myöhentämisestä. EK edeltäjineen on saanut paljon aikaan. Eläkelakeja on jatkuvasti korjattu ja aina huonompaan suuntaan.
Todella suuri uudistus astui voimaan 2005. Nyt eläkettä kertyy 18–52 ikävuosina 1,5 prosenttia ja 52–63 vuosina 1,9 prosenttia palkasta. Siitä saattaa kertyä eläkettä 60 prosenttia koko työelämän aikana tienatusta palkasta. Mutta – kun yli puolet työvoimasta on tuomittu pienipalkkaisiin pätkätöihin, on laskettavissa, että heidän eläkkeet jäävät todella kurjiksi. Jos on töissä 67 ikävuoden loppuun, tulee eläkkeen superkarttuma 4,5 prosenttia palkasta. Se parantaa eläkettä jopa tuntuvasti.
Eläkejärjestelmä on siis vahvasti työuran pidentämiseen kannustava järjestelmä. Siinä on kuitenkin kaksi ongelmaa; työntekijän jaksaminen ja työantajan halu pitää loppuun kaluttuja työntekijöitä superkarttuman töissä. Työelämä on muuttunut niin kylmän karuksi, että työura ei pitenekään, vaikka eläkkeelle pääsy ennen eläkeikää kokonaan estettäisiin.
Moni mahdoton asia on jo mahdollista. Vähäisintä eivät ole paskapuheet väestön ikääntymisestä. Tilaston mukaan vuonna 2008 oli 1946–90 syntyneestä 3 433 384 hengestä hengissä 1 778 776. Nyt Tilastokeskus väittää, että vuonna 2055 on 65 täyttäneitä 1 733 777 henkeä. Siis 1946 jälkeen syntyneistä ei enää kukaan kuole enne vuotta 2055. Tämä uskomaton pölvästimäisyys sisältyy suurpääoman kauhustrategiaan – kuka heidät elättää, kun työvoimakin loppuu!
Ennuste on mennyt läpi koko maan kuin häkä. Siihen uskovat kaikki kuin kirveen silmään. Sitä käytetään mm. eläkkeiden elinaikakertoimessa ja se puree todella kipeästi. Jos tänä vuonna joutuu 1600 euron kuukausieläkkeelle 55 vuotiaana, niin elinaikakeroin leikkaa siitä 91 euroa ja 60 vuotiaalta 35 euroa. Ne rahat jäävät eläkevakuutusyhtiöiden kasinopeleihin!
Tilastokeskus pelaa omituista peliä. Yhtäältä se väittää väestön ikääntyvän vauhdilla ja toisaalta kohtuullisesti vaikkakin on perusteettoman komeasti. 1950 syntyneiden elinajan odote 31.9.09 ennusteessa on vähintään 105 vuotta ja HS 4.6.10 jutussa miehet/naiset keskimäärin 85 vuotta. Siis jesuiittojen tapaan: tarkoitus pyhittää keinot!
o o o
Kauhunäkymät eivät jää tähän. Toukokuun lopulla Elinkeinoelämän Keskusliitto, EK, esitti uudelle hallitukselle ohjelmalliset tavoitteet. Kahdenkymmenen perheen Erkon äänitorvi julkaisi siitä ja sen neljäntoista kohdan vaatimuslistan eduskuntavaalien jälkeen tulevalle hallitukselle. EK:n tueksi se julkaisi päivää myöhemmin toisen jutun, jossa sanottiin, että "Maamme on yrittäjyyden edellytysten suhteen pohjasakkaa muihin maihin verrattuna.".
EK:n vaatimuksista kertova juttu oli koristeltu kaaviolla yhtiöverokannasta, jonka ensimmäinen vuosi oli 1993. Silloin OECD ja EU maissa yhtiöverokanta oli 38, mutta Suomessa 25 prosenttia. Suomi alensi yhtiöverokantansa ensimmäisenä ja – peräti puolella! Suomi aloitti alentamiskilpailun ja muut tulivat perässä. Sellaista pohjasakkaa!
Kaikki teollisuusmaat ovat taloutensa kanssa todella kusessa. Siksi Suomi voisi olla taas tiennäyttäjä. Nyt yhtiöverokanta voitaisiin palauttaa entiselleen, siis kaksinkertaistaa.
EK kuitenkin vaatii tasan päinvastaista. Se vaatii, että yhtiöverokantaa on alennettava 20 prosenttiin ja eikä pääomaveroa saa nostaa puhumattakaan siitä, että se muutettaisiin progressiiviseksi. Lisäksi se vaatii, että tappiolliselle yritykselle on palautettava sen aiemmin maksamat verot. Myös energia- ja sähköverosta on luovuttava. Suurpääoman säkki on pohjaton…
Se vaatii, että julkista sektoria on ajettava alas ja toiminnat ulkoistettava ja julkiset liikelaitokset lopetettava, yksityistettävä. Lukukausimaksut korkeakouluissa on otettava käyttöön. Työttömyyden sosiaaliturva on lopetettava ja joustavat työsuhteet on turvattava lailla. Työuria on pidennettävä.
o o o
Tässä olivat pähkinänkuoressa Elinkeinoelämän Keskusliiton madonluvut eduskuntavaalien jälkeen tulevalle hallitukselle. Nyt tiedämme mihin suuntaan EK ohjaa Kokoomusta, Kepua, RKP:tä ja vihreitä, mutta myös demareita, joilla on vahvat perinteet kuunnella ja toimia siten kuin suuren rahan isoiset sanovat ja tahtovat.
Kun Vasemmistoliiton ryhdistäytymisestä ei ole takeita, elämme vaaran vuosia. Heistä vasemmalla on suurpääoman pyrkimyksille ainoa todellinen vaihtoehto. Radikaalin vasemmiston on jo korkea aika, tavalla tai toisella, yhdistää voimansa. Se on sinulle ja minulle, meille kaikille, koulutuksesta ja ammatista riippumatta ainoa todellinen mahdollisuus, jolla voi turvata valtavan enemmistön edut ja oikeudet!
Kai Kontturi
Luultavasti jokainen on kuullut puhuttava kahdestakymmenestä perheestä tai on ainakin kuullut Kristiina Halkolan niistä laulavan. Mutta kuinka moni on kuulut puhuttavan Yrjö Enteestä. Enne huomasi, että Suomen omistaa ja sen asioista päättää tämä piskuinen suurpääoman omistajien joukko.
Tuohon Enteen aikaan hallitukset hajosivat tuhkatiheään. Siitä Enne ajatteli, ettei sen ole väliä, kun todellinen hallitus on kahdenkymmenen perheen Teollisuusliitossa. Sen hallitus istuu ja pysyy vaikka poliittiset hallitukset vaihtuvat.
Nykyään kaikki hokevat, että aika on muuttunut. Totta. Enää ei ole Teollisuusliittoa, mutta nyt on sitä paljon mahtavampi Elinkeinoelämän Keskusliitto, EK. Sen hallitus on maan todellinen hallitus. Sen takana ovat rahat. Niiden voimalla se lukee madonluvut ja sanelee mihin suuntaan maata on vietävä.
o o o
Elinkeinoelämän Keskusliitto EK on pitkään jankuttanut eläkepommista, työurien pidentämisestä ja eläkkeelle pääsyn myöhentämisestä. EK edeltäjineen on saanut paljon aikaan. Eläkelakeja on jatkuvasti korjattu ja aina huonompaan suuntaan.
Todella suuri uudistus astui voimaan 2005. Nyt eläkettä kertyy 18–52 ikävuosina 1,5 prosenttia ja 52–63 vuosina 1,9 prosenttia palkasta. Siitä saattaa kertyä eläkettä 60 prosenttia koko työelämän aikana tienatusta palkasta. Mutta – kun yli puolet työvoimasta on tuomittu pienipalkkaisiin pätkätöihin, on laskettavissa, että heidän eläkkeet jäävät todella kurjiksi. Jos on töissä 67 ikävuoden loppuun, tulee eläkkeen superkarttuma 4,5 prosenttia palkasta. Se parantaa eläkettä jopa tuntuvasti.
Eläkejärjestelmä on siis vahvasti työuran pidentämiseen kannustava järjestelmä. Siinä on kuitenkin kaksi ongelmaa; työntekijän jaksaminen ja työantajan halu pitää loppuun kaluttuja työntekijöitä superkarttuman töissä. Työelämä on muuttunut niin kylmän karuksi, että työura ei pitenekään, vaikka eläkkeelle pääsy ennen eläkeikää kokonaan estettäisiin.
Moni mahdoton asia on jo mahdollista. Vähäisintä eivät ole paskapuheet väestön ikääntymisestä. Tilaston mukaan vuonna 2008 oli 1946–90 syntyneestä 3 433 384 hengestä hengissä 1 778 776. Nyt Tilastokeskus väittää, että vuonna 2055 on 65 täyttäneitä 1 733 777 henkeä. Siis 1946 jälkeen syntyneistä ei enää kukaan kuole enne vuotta 2055. Tämä uskomaton pölvästimäisyys sisältyy suurpääoman kauhustrategiaan – kuka heidät elättää, kun työvoimakin loppuu!
Ennuste on mennyt läpi koko maan kuin häkä. Siihen uskovat kaikki kuin kirveen silmään. Sitä käytetään mm. eläkkeiden elinaikakertoimessa ja se puree todella kipeästi. Jos tänä vuonna joutuu 1600 euron kuukausieläkkeelle 55 vuotiaana, niin elinaikakeroin leikkaa siitä 91 euroa ja 60 vuotiaalta 35 euroa. Ne rahat jäävät eläkevakuutusyhtiöiden kasinopeleihin!
Tilastokeskus pelaa omituista peliä. Yhtäältä se väittää väestön ikääntyvän vauhdilla ja toisaalta kohtuullisesti vaikkakin on perusteettoman komeasti. 1950 syntyneiden elinajan odote 31.9.09 ennusteessa on vähintään 105 vuotta ja HS 4.6.10 jutussa miehet/naiset keskimäärin 85 vuotta. Siis jesuiittojen tapaan: tarkoitus pyhittää keinot!
o o o
Kauhunäkymät eivät jää tähän. Toukokuun lopulla Elinkeinoelämän Keskusliitto, EK, esitti uudelle hallitukselle ohjelmalliset tavoitteet. Kahdenkymmenen perheen Erkon äänitorvi julkaisi siitä ja sen neljäntoista kohdan vaatimuslistan eduskuntavaalien jälkeen tulevalle hallitukselle. EK:n tueksi se julkaisi päivää myöhemmin toisen jutun, jossa sanottiin, että "Maamme on yrittäjyyden edellytysten suhteen pohjasakkaa muihin maihin verrattuna.".
EK:n vaatimuksista kertova juttu oli koristeltu kaaviolla yhtiöverokannasta, jonka ensimmäinen vuosi oli 1993. Silloin OECD ja EU maissa yhtiöverokanta oli 38, mutta Suomessa 25 prosenttia. Suomi alensi yhtiöverokantansa ensimmäisenä ja – peräti puolella! Suomi aloitti alentamiskilpailun ja muut tulivat perässä. Sellaista pohjasakkaa!
Kaikki teollisuusmaat ovat taloutensa kanssa todella kusessa. Siksi Suomi voisi olla taas tiennäyttäjä. Nyt yhtiöverokanta voitaisiin palauttaa entiselleen, siis kaksinkertaistaa.
EK kuitenkin vaatii tasan päinvastaista. Se vaatii, että yhtiöverokantaa on alennettava 20 prosenttiin ja eikä pääomaveroa saa nostaa puhumattakaan siitä, että se muutettaisiin progressiiviseksi. Lisäksi se vaatii, että tappiolliselle yritykselle on palautettava sen aiemmin maksamat verot. Myös energia- ja sähköverosta on luovuttava. Suurpääoman säkki on pohjaton…
Se vaatii, että julkista sektoria on ajettava alas ja toiminnat ulkoistettava ja julkiset liikelaitokset lopetettava, yksityistettävä. Lukukausimaksut korkeakouluissa on otettava käyttöön. Työttömyyden sosiaaliturva on lopetettava ja joustavat työsuhteet on turvattava lailla. Työuria on pidennettävä.
o o o
Tässä olivat pähkinänkuoressa Elinkeinoelämän Keskusliiton madonluvut eduskuntavaalien jälkeen tulevalle hallitukselle. Nyt tiedämme mihin suuntaan EK ohjaa Kokoomusta, Kepua, RKP:tä ja vihreitä, mutta myös demareita, joilla on vahvat perinteet kuunnella ja toimia siten kuin suuren rahan isoiset sanovat ja tahtovat.
Kun Vasemmistoliiton ryhdistäytymisestä ei ole takeita, elämme vaaran vuosia. Heistä vasemmalla on suurpääoman pyrkimyksille ainoa todellinen vaihtoehto. Radikaalin vasemmiston on jo korkea aika, tavalla tai toisella, yhdistää voimansa. Se on sinulle ja minulle, meille kaikille, koulutuksesta ja ammatista riippumatta ainoa todellinen mahdollisuus, jolla voi turvata valtavan enemmistön edut ja oikeudet!
Kai Kontturi
3.6.10
Kuntien talous
Investoinnit lopettavat päiväkoteja, kouluja, terveysasemia…
Helsingin kaupungin 2009 tilinpäätöksen mukaan tilikauden ylijäämä poistojen jälkeen on 22,1 miljoonaa. Se ei ole tosi, sillä todellinen ylijäämä on 519,1 miljoonaa euroa. Heti ja ensi näkemältä voi ihmetellä mistä tulosten erilaisuus johtuu, viittaako se heikkoon ymmärrykseen, väärinkäsitykseen, tiedon puutteeseen vai peräti menetelmien tietoiseen ja vaarallisiin puutteisiin?
1990-luvun alussa tehtiin kuntien kirjanpitouudistus. Sillä kuntien ja yksityisen sektorin kirjanpidot piti saada yhdenmukaisiksi, että hintavertailut olisivat vertailukelpoiset. Vaikka tavoite oli hyvä, niin metsään meni. Yritykset ja poliitikot oivalsivat EU:n vaatimuksia ennakoiden, että yksityinen ei millään ilveellä rehellisin keinoin pysty kilpailemaan julkisen sektori kanssa. Hintakilpailussa yksityinen sektori velkaisena ja voitonhimoisena jää aina ja väistämättä toiseksi velattomalle ja voittoa tavoittelemattomalle kuntasektorille. Niinpä kapitalistien ovelat lobbarit onnistuivat vakuuttamaan politiikan päältäpäsmärit uudistusohjeiden välttämättömyydestä. Asianomainen valtion taho, kirjanpitolautakunta, sai tehtävän, jolla oli korjattava yksityisen kannalta mahdoton kilpailutilanne.
Korjaus tehtiin. Kirjanpitolautakunta antoi ohjeet, joiden mukaan kokonaan veroille maksetut kiinteistöt, rakenteet, rakennelmat jne. on uudelleen laskettava omaisuudeksi ja otettava taseisiin käyvällä uushankintahinnalla. Sen jälkeen päiväkodeilta, kouluilta, terveysasemilta, sairaaloilta jne. pitää periä tuota omaisuutta vastaava käyvä vuokra sillä perusteella, että vuokrilla muka maksetaan poistot poistetusta ja kokonaan veroilla maksetuista tiloista.
Näillä toimilla kuntien (palvelu-) tuotanto saatiin näyttämään todellista paljon kalliimmalta. Tilojen käyttäjien on siis maksettava veroilla jo ennakkoon maksetuista tiloista vuokraa eli tilat maksatetaan kuntalaisilla yhä uudelleen ja uudelleen. Vuokrat ovat tehneet kaikesta kunnallisesta tuotannosta näennäisen kallista ja usein yksityistä kalliimpaa. Niillä on viety kuntien kilpailukyky. Tilanne on kuntalaisten kannalta joka suhteessa uskomaton ja myös täysin järjetön. Jos yksityinen yritys ottaisi omaisuudekseen kuluina maksettua tai muuten poistettua omaisuutta se syyllistyisi rikolliseen menettelyyn, kirjanpitorikokseen ja pomot pantaisiin linnaan.
Joka tapauksessa kirjanpito-ohjeet ovat taanneet sen, että yksityiset yritykset ovat saaneet suuren kilpailuedun. Siitä huolimatta usein ne pystyvät kilpailemaan kuntien kanssa vain kepulikonstein tai noukkimalla pullasta vain rusinat. Tällaisen nipin napin tilanteen tekee ymmärrettäväksi se, että yritysten on tahkottava omistajilleen mieluiten muhkeaa voittoa!
Kirjanpitolautakunnan ohje johti kirjanpidon väärentämiseen ja väestön harhaanjohtamiseen. Kirjanpitolaki edellyttää, että vain todelliset tulot ovat tuloja ja kulut kuluja. Nyt kuitenkin kunnat tekevät paitsi haamupoistoja poistetusta ja kokonaan maksetusta omaisuudesta ja vielä "unohtavat" omaisuuden myynnistä saadut myyntivoitot. Menettely johtaa mielettömiin lopputuloksiin.
Helsingissä vuoden 2009 tilinpäätöksen ylijäämää oli 22,1 miljoonaa euroa. Se ei kuitenkaan ole tosi. Kun unohdetaan mielivaltaiset poistot ja rahastosiirrot ja lasketaan vain todelliset tulot, tilanne muuttuu. Toiminta- ja verotulojen sekä menojen jälkeen jää vuosikate, jonka lisäksi tulee satunaiset tulot ja omaisuuden myynnin myyntivoitot. Kaikki ne ovat ylijäämää, jota kertyi 519,1 miljoonaa euroa. Toisin sanoen tilivuoden aikana kaupungin tulot oli yhteensä 4 583,0 ja menot 4 063,9 miljoonaa. Niistä jäi ylijäämää 519,1 miljoonaa, josta käytettiin investointeihin em. 632,3 miljoonaa joten todellinen tulos oli alijäämäinen 113,2 miljoonaa euroa!
Lienee varmaa, että valtuustoista ei löydy ainuttakaan, joka viitsisi, osaisi tai edes haluaisi selvittää talouden todellista tulosta. Sokeasti luotetaan siihen mitä virkamiehet sanovat, vaikka heistäkin vain ani harva, jos kukaan, tietää mitä kunnassa on tapahtunut ja on tapahtumassa. Sokea luottamus on uhkapeliä, joka johtaa kunnallisten palvelujen näivettymiseen, saatavuuden heikkenemiseen ja veronkorotuksista huolimatta niiden jyrkkenevään alasajoon ja lopulta valtavaan velkaantumiseen.
Kummallisuudet jatkuvat talousarviossa 2010. Sen mukaan poistojen jälkeen ja kun myyntivoitot "unohdetaan" alijäämää olisi 46 miljoonaa. Oikaistu todellisten tulojen, menojen ja 788,4 miljoonan investointien jälkeen alijäämä on 483,2 miljoonaa euroa. Helsingin tulossuunnitelman mukaan vuosina 2011 ja 2012 virallinen ylijäämä olisi ennakoidun huonon tulokehitykseen ja menojen supistusten jälkeen 80,2 ja 151,6 miljoonaa. Kirjanpidon mukaan tilanne ei ole mikään erityisen paha.
Tietoisesti vääristelty kirjanpito on hämäävä. Suunnitelmien todellinen tulojen ja toimintamenojen jälkeen ylijäämät ovat 428,1 ja 530,3 miljoonan, joten kaikki palveluja heikentävät leikkauslistat ovat aiheettomia, elleivät peräti rikollisia. Tuloihin verraten ylisuurten ellei peräti öykkärimäisten investointien vuoksi alijäämää syntyy 325,9 ja 237,8 miljoonaa euroa.
Helsingin kaupungin oikeistolainen Jussi Pajusen politiikka on pitkään suosinut investointeja palvelujen kustannuksella. Viidessä vuodessa toiminnalliset kulut kasvoivat 27, mutta investoinnit 50 prosenttia. Suunnitelmien mukaan kolmessa vuodessa kaupunki velkaantuu vähintään 1 046,9 miljoonaa euroa. Se on lähes puolet kaupungin sosiaali- ja terveysmenoista.
Kuntien suurista eroista huolimatta koko maassa tilanne on samankaltainen. Kuluvan vuoden talousarvioissa on kirjattu alijäämäksi 813,9 miljoonaa euroa. Kaikkien kuntien oikaistu ylijäämä on 781,5 miljoonaa. Sen pitäisi riittää investointeihin. Vanhojen investointien yllä- ja kunnossapito on kirjattu ja kirjataan kuntien menoihin. Investointeja tehdään paljon ylijäämää enemmän eli 2 813,5 miljoonaa joten tuloksen alijäämä kasvaa 2 032,0 miljoonaan. Jos valtio ei ota myönteistä vastuuta kunnista ne joutuva turvautumaan pitkäaikaisen velan lisäämiseen 1 720,5 miljoonalla eurolla. Mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, valtio ei korvaansa lotkauta.
Yli varojen investoimisen vuoksi leikkauslistat ovat paitsi tarpeettomia myös mahdottomia, kun kaikkia tai edes puolia päiväkoteja, kouluja, terveysasemia jne. ei voi lakkauttaa. Siitä huolimatta porvarillinen politiikka vaatii tuottavuuden parantamista ennen muuta sosiaali-, terveys-, opetus- ja sivistystoimen aloilla. Kun kuntien henkilöstökulut ovat toimintatuloja suuremmat ja 38 prosenttia kaikista tuloista, siksi niistä saa suurimmat säästöt – siitä syntyy suurin tuottavuuden kasvu!
Tulevaisuudessa niin globaali kuin Suomenkin talous kasvaa hitaasti. Työttömyys ei hellitä. Jatkossa työtä tarvitaan entistä vähemmän. Siksi porvarillinen politiikka ajaa kunnat ja koko julkisen talouden ennen näkemättömään velkaantumiseen. Kansan kurjistuminen kiihtyy ja maa ajautuu vauhdilla Kreikan tapaan velkojensa vangiksi, pelkäksi korkojen maksajaksi.
Kai Kontturi
Helsingin kaupungin 2009 tilinpäätöksen mukaan tilikauden ylijäämä poistojen jälkeen on 22,1 miljoonaa. Se ei ole tosi, sillä todellinen ylijäämä on 519,1 miljoonaa euroa. Heti ja ensi näkemältä voi ihmetellä mistä tulosten erilaisuus johtuu, viittaako se heikkoon ymmärrykseen, väärinkäsitykseen, tiedon puutteeseen vai peräti menetelmien tietoiseen ja vaarallisiin puutteisiin?
1990-luvun alussa tehtiin kuntien kirjanpitouudistus. Sillä kuntien ja yksityisen sektorin kirjanpidot piti saada yhdenmukaisiksi, että hintavertailut olisivat vertailukelpoiset. Vaikka tavoite oli hyvä, niin metsään meni. Yritykset ja poliitikot oivalsivat EU:n vaatimuksia ennakoiden, että yksityinen ei millään ilveellä rehellisin keinoin pysty kilpailemaan julkisen sektori kanssa. Hintakilpailussa yksityinen sektori velkaisena ja voitonhimoisena jää aina ja väistämättä toiseksi velattomalle ja voittoa tavoittelemattomalle kuntasektorille. Niinpä kapitalistien ovelat lobbarit onnistuivat vakuuttamaan politiikan päältäpäsmärit uudistusohjeiden välttämättömyydestä. Asianomainen valtion taho, kirjanpitolautakunta, sai tehtävän, jolla oli korjattava yksityisen kannalta mahdoton kilpailutilanne.
Korjaus tehtiin. Kirjanpitolautakunta antoi ohjeet, joiden mukaan kokonaan veroille maksetut kiinteistöt, rakenteet, rakennelmat jne. on uudelleen laskettava omaisuudeksi ja otettava taseisiin käyvällä uushankintahinnalla. Sen jälkeen päiväkodeilta, kouluilta, terveysasemilta, sairaaloilta jne. pitää periä tuota omaisuutta vastaava käyvä vuokra sillä perusteella, että vuokrilla muka maksetaan poistot poistetusta ja kokonaan veroilla maksetuista tiloista.
Näillä toimilla kuntien (palvelu-) tuotanto saatiin näyttämään todellista paljon kalliimmalta. Tilojen käyttäjien on siis maksettava veroilla jo ennakkoon maksetuista tiloista vuokraa eli tilat maksatetaan kuntalaisilla yhä uudelleen ja uudelleen. Vuokrat ovat tehneet kaikesta kunnallisesta tuotannosta näennäisen kallista ja usein yksityistä kalliimpaa. Niillä on viety kuntien kilpailukyky. Tilanne on kuntalaisten kannalta joka suhteessa uskomaton ja myös täysin järjetön. Jos yksityinen yritys ottaisi omaisuudekseen kuluina maksettua tai muuten poistettua omaisuutta se syyllistyisi rikolliseen menettelyyn, kirjanpitorikokseen ja pomot pantaisiin linnaan.
Joka tapauksessa kirjanpito-ohjeet ovat taanneet sen, että yksityiset yritykset ovat saaneet suuren kilpailuedun. Siitä huolimatta usein ne pystyvät kilpailemaan kuntien kanssa vain kepulikonstein tai noukkimalla pullasta vain rusinat. Tällaisen nipin napin tilanteen tekee ymmärrettäväksi se, että yritysten on tahkottava omistajilleen mieluiten muhkeaa voittoa!
Kirjanpitolautakunnan ohje johti kirjanpidon väärentämiseen ja väestön harhaanjohtamiseen. Kirjanpitolaki edellyttää, että vain todelliset tulot ovat tuloja ja kulut kuluja. Nyt kuitenkin kunnat tekevät paitsi haamupoistoja poistetusta ja kokonaan maksetusta omaisuudesta ja vielä "unohtavat" omaisuuden myynnistä saadut myyntivoitot. Menettely johtaa mielettömiin lopputuloksiin.
Helsingissä vuoden 2009 tilinpäätöksen ylijäämää oli 22,1 miljoonaa euroa. Se ei kuitenkaan ole tosi. Kun unohdetaan mielivaltaiset poistot ja rahastosiirrot ja lasketaan vain todelliset tulot, tilanne muuttuu. Toiminta- ja verotulojen sekä menojen jälkeen jää vuosikate, jonka lisäksi tulee satunaiset tulot ja omaisuuden myynnin myyntivoitot. Kaikki ne ovat ylijäämää, jota kertyi 519,1 miljoonaa euroa. Toisin sanoen tilivuoden aikana kaupungin tulot oli yhteensä 4 583,0 ja menot 4 063,9 miljoonaa. Niistä jäi ylijäämää 519,1 miljoonaa, josta käytettiin investointeihin em. 632,3 miljoonaa joten todellinen tulos oli alijäämäinen 113,2 miljoonaa euroa!
Lienee varmaa, että valtuustoista ei löydy ainuttakaan, joka viitsisi, osaisi tai edes haluaisi selvittää talouden todellista tulosta. Sokeasti luotetaan siihen mitä virkamiehet sanovat, vaikka heistäkin vain ani harva, jos kukaan, tietää mitä kunnassa on tapahtunut ja on tapahtumassa. Sokea luottamus on uhkapeliä, joka johtaa kunnallisten palvelujen näivettymiseen, saatavuuden heikkenemiseen ja veronkorotuksista huolimatta niiden jyrkkenevään alasajoon ja lopulta valtavaan velkaantumiseen.
Kummallisuudet jatkuvat talousarviossa 2010. Sen mukaan poistojen jälkeen ja kun myyntivoitot "unohdetaan" alijäämää olisi 46 miljoonaa. Oikaistu todellisten tulojen, menojen ja 788,4 miljoonan investointien jälkeen alijäämä on 483,2 miljoonaa euroa. Helsingin tulossuunnitelman mukaan vuosina 2011 ja 2012 virallinen ylijäämä olisi ennakoidun huonon tulokehitykseen ja menojen supistusten jälkeen 80,2 ja 151,6 miljoonaa. Kirjanpidon mukaan tilanne ei ole mikään erityisen paha.
Tietoisesti vääristelty kirjanpito on hämäävä. Suunnitelmien todellinen tulojen ja toimintamenojen jälkeen ylijäämät ovat 428,1 ja 530,3 miljoonan, joten kaikki palveluja heikentävät leikkauslistat ovat aiheettomia, elleivät peräti rikollisia. Tuloihin verraten ylisuurten ellei peräti öykkärimäisten investointien vuoksi alijäämää syntyy 325,9 ja 237,8 miljoonaa euroa.
Helsingin kaupungin oikeistolainen Jussi Pajusen politiikka on pitkään suosinut investointeja palvelujen kustannuksella. Viidessä vuodessa toiminnalliset kulut kasvoivat 27, mutta investoinnit 50 prosenttia. Suunnitelmien mukaan kolmessa vuodessa kaupunki velkaantuu vähintään 1 046,9 miljoonaa euroa. Se on lähes puolet kaupungin sosiaali- ja terveysmenoista.
Kuntien suurista eroista huolimatta koko maassa tilanne on samankaltainen. Kuluvan vuoden talousarvioissa on kirjattu alijäämäksi 813,9 miljoonaa euroa. Kaikkien kuntien oikaistu ylijäämä on 781,5 miljoonaa. Sen pitäisi riittää investointeihin. Vanhojen investointien yllä- ja kunnossapito on kirjattu ja kirjataan kuntien menoihin. Investointeja tehdään paljon ylijäämää enemmän eli 2 813,5 miljoonaa joten tuloksen alijäämä kasvaa 2 032,0 miljoonaan. Jos valtio ei ota myönteistä vastuuta kunnista ne joutuva turvautumaan pitkäaikaisen velan lisäämiseen 1 720,5 miljoonalla eurolla. Mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, valtio ei korvaansa lotkauta.
Yli varojen investoimisen vuoksi leikkauslistat ovat paitsi tarpeettomia myös mahdottomia, kun kaikkia tai edes puolia päiväkoteja, kouluja, terveysasemia jne. ei voi lakkauttaa. Siitä huolimatta porvarillinen politiikka vaatii tuottavuuden parantamista ennen muuta sosiaali-, terveys-, opetus- ja sivistystoimen aloilla. Kun kuntien henkilöstökulut ovat toimintatuloja suuremmat ja 38 prosenttia kaikista tuloista, siksi niistä saa suurimmat säästöt – siitä syntyy suurin tuottavuuden kasvu!
Tulevaisuudessa niin globaali kuin Suomenkin talous kasvaa hitaasti. Työttömyys ei hellitä. Jatkossa työtä tarvitaan entistä vähemmän. Siksi porvarillinen politiikka ajaa kunnat ja koko julkisen talouden ennen näkemättömään velkaantumiseen. Kansan kurjistuminen kiihtyy ja maa ajautuu vauhdilla Kreikan tapaan velkojensa vangiksi, pelkäksi korkojen maksajaksi.
Kai Kontturi
10.5.10
Kreikka ja me
Maailman ja maan ruokottomat tavat
Kreikassa on väärennetty tilastoja. Se onnistui, kun pankit etunenässä yhdysvaltalainen Goldman Sachs, antoivat ystävällistä apua. Goldman Sachsilla riittää tämänkaltaista osaamista. Sen vuoksi pankki joutui Yhdysvaltojen senaatin kuultavaksi. Senaattorit esittivät aluksi kuultavana olevalle johtajalle kysymyksen, johon vaativat vastauksen. Johtaja vastasi, että "en ymmärrä kysymystä". Kysymys toistettiin hieman eri sanoin ja taas vastaus oli "en ymmärrä kysymystä". Sama kysymys toistettiin eri tavoin parikymmentä kertaa ja vastaus oli aina sama "en ymmärrä kysymystä".
Senaatin kuuluminen päättyi, kun pankinjohtaja ei ymmärtänyt kysymystä. Goldman Sachsin pankkiherrat poistuivat kuulustelusta naama loistaen ilman muistutusta, ilma pienintäkään rangaistusta. Senaatti todisti voimattomuutensa suuren raha edessä.
Väärennettyjen tietojen perusteella Kreikka sai maailmalta vippiä suut ja silmät täyteen. Nyt me kaikki vauvasta vaariin, saamme sen maksaa 300 euroa per nuppi, sillä muuten Kreikka menee konkurssiin. Se on pötyä, kun valtio ei yksinkertaisesti voi mennä konkurssiin.
Muutenkaan koko lainan takaisinmaksussa ei ole mitään logiikkaa. Jos Kreikan sanotaan maksavan EU-mailta saamansa avun takaisin, silloinhan se voisi maksaa lainansa suoraan pankeille ilman meidän jättivippiä. Pankkien on vain siirrettävä velan eräpäiviä myöhemmäksi, että Kreikka voi haalia rahat paitsi kansan selkänahasta myös jättimäisen armeijan supistamisesta puoleen tai sitäkin pienemmäksi.
Tekopyhästi kaikki kauhistelevat Kreikan poliittisen eliitin tekemiä tilastojen väärennöksiä, vaikka samaa puuhaa on harrastettu ja harrastetaan kaikkialla, myös meillä.
Työeläkerahastot kirjattiin 1990-luvun alkupuolella velan saataviksi, että julkinen nettovelka täyttäisi EU:n liittymisehdot. Näin tehtiin ja herrojen oli hyvä olla, vaikka valtiolla ei ole mitään tekemistä tel-rahastojen kanssa. Ne ovat yksityisten eläkevakuutusyhtiöiden bisnesrahaa.
Työllisyystilastot pantiin uusiksi 1998 kirjaamalla niihin noin kaksisataa miljoonaa haamutuntia, tuntia, tuntia, joita ei ole tehty. Samalla hyväksyttiin kaikki vajaatyölliset, osa-aika ja pätkätyöt normaaleiksi työpaikoiksi, joista lasketaan työttömyysaste. Sen seurauksena työttömyysprosentti puolittui ja herrojen oli taas hyvä olla. Työn puutteesta kärsivistä ei ollut väliä pätkän vertaa. Päinvastoin, sillä ihmisten juoksuttaminen pätkätöissä pätkätöihin pienentää palkkasummaa ja alentaa palkkoja.
Väestöennuste pantiin uusiksi 1999. Se ei perustu mihinkään, se on huikea väärennös. Väestötilaston mukaa 1945–90 syntyneistä 3,4 miljoonasta lapsesta oli 2008 elossa ja maassa 1,78 miljoonaa. Ennusteen mukaan heistä ei kukaan kuole, kun vuonna 2055 heistä on edelleen elossa 1,73 miljoonaa! Viime vuonna yli 65 vuotiaista 100 vuotiaita oli 1 181 henkeä, 0,1 %. Ennusteen mukaan yli 64 vuotiaiden määrässä olisi vähintään 100 vuotiaita 452 832 henkeä, 26,1 %! Näin elinajanodote muka pitenee. Tällä ei olisi suurtakaan väliä jos näin pitenevä elinajanodote, siis pelkkään mielikuvitukseen perustuva odote!, ei alentaisi eläkkeitä hurjasti, jonka vuoksi herroilla on taas hyvä olla.
Kaikkinainen väärentäminen, totuuden välttäminen ja suora valehtelu, kuuluvat olennaisena osana kapitalistiseen järjestelmään. Tilastoväärennöksillä on laajat kielteiset vaikutukset. Se on kapitalistisen järjestelmän poliittinen tahto. Siksi nykyiset eduskuntapuolueet hyväksyvät kaikki väärennökset mukisematta ja – väestön suuri enemmistö maksaa aiheettomat laskut...
Kai Kontturi
Kreikassa on väärennetty tilastoja. Se onnistui, kun pankit etunenässä yhdysvaltalainen Goldman Sachs, antoivat ystävällistä apua. Goldman Sachsilla riittää tämänkaltaista osaamista. Sen vuoksi pankki joutui Yhdysvaltojen senaatin kuultavaksi. Senaattorit esittivät aluksi kuultavana olevalle johtajalle kysymyksen, johon vaativat vastauksen. Johtaja vastasi, että "en ymmärrä kysymystä". Kysymys toistettiin hieman eri sanoin ja taas vastaus oli "en ymmärrä kysymystä". Sama kysymys toistettiin eri tavoin parikymmentä kertaa ja vastaus oli aina sama "en ymmärrä kysymystä".
Senaatin kuuluminen päättyi, kun pankinjohtaja ei ymmärtänyt kysymystä. Goldman Sachsin pankkiherrat poistuivat kuulustelusta naama loistaen ilman muistutusta, ilma pienintäkään rangaistusta. Senaatti todisti voimattomuutensa suuren raha edessä.
Väärennettyjen tietojen perusteella Kreikka sai maailmalta vippiä suut ja silmät täyteen. Nyt me kaikki vauvasta vaariin, saamme sen maksaa 300 euroa per nuppi, sillä muuten Kreikka menee konkurssiin. Se on pötyä, kun valtio ei yksinkertaisesti voi mennä konkurssiin.
Muutenkaan koko lainan takaisinmaksussa ei ole mitään logiikkaa. Jos Kreikan sanotaan maksavan EU-mailta saamansa avun takaisin, silloinhan se voisi maksaa lainansa suoraan pankeille ilman meidän jättivippiä. Pankkien on vain siirrettävä velan eräpäiviä myöhemmäksi, että Kreikka voi haalia rahat paitsi kansan selkänahasta myös jättimäisen armeijan supistamisesta puoleen tai sitäkin pienemmäksi.
Tekopyhästi kaikki kauhistelevat Kreikan poliittisen eliitin tekemiä tilastojen väärennöksiä, vaikka samaa puuhaa on harrastettu ja harrastetaan kaikkialla, myös meillä.
Työeläkerahastot kirjattiin 1990-luvun alkupuolella velan saataviksi, että julkinen nettovelka täyttäisi EU:n liittymisehdot. Näin tehtiin ja herrojen oli hyvä olla, vaikka valtiolla ei ole mitään tekemistä tel-rahastojen kanssa. Ne ovat yksityisten eläkevakuutusyhtiöiden bisnesrahaa.
Työllisyystilastot pantiin uusiksi 1998 kirjaamalla niihin noin kaksisataa miljoonaa haamutuntia, tuntia, tuntia, joita ei ole tehty. Samalla hyväksyttiin kaikki vajaatyölliset, osa-aika ja pätkätyöt normaaleiksi työpaikoiksi, joista lasketaan työttömyysaste. Sen seurauksena työttömyysprosentti puolittui ja herrojen oli taas hyvä olla. Työn puutteesta kärsivistä ei ollut väliä pätkän vertaa. Päinvastoin, sillä ihmisten juoksuttaminen pätkätöissä pätkätöihin pienentää palkkasummaa ja alentaa palkkoja.
Väestöennuste pantiin uusiksi 1999. Se ei perustu mihinkään, se on huikea väärennös. Väestötilaston mukaa 1945–90 syntyneistä 3,4 miljoonasta lapsesta oli 2008 elossa ja maassa 1,78 miljoonaa. Ennusteen mukaan heistä ei kukaan kuole, kun vuonna 2055 heistä on edelleen elossa 1,73 miljoonaa! Viime vuonna yli 65 vuotiaista 100 vuotiaita oli 1 181 henkeä, 0,1 %. Ennusteen mukaan yli 64 vuotiaiden määrässä olisi vähintään 100 vuotiaita 452 832 henkeä, 26,1 %! Näin elinajanodote muka pitenee. Tällä ei olisi suurtakaan väliä jos näin pitenevä elinajanodote, siis pelkkään mielikuvitukseen perustuva odote!, ei alentaisi eläkkeitä hurjasti, jonka vuoksi herroilla on taas hyvä olla.
Kaikkinainen väärentäminen, totuuden välttäminen ja suora valehtelu, kuuluvat olennaisena osana kapitalistiseen järjestelmään. Tilastoväärennöksillä on laajat kielteiset vaikutukset. Se on kapitalistisen järjestelmän poliittinen tahto. Siksi nykyiset eduskuntapuolueet hyväksyvät kaikki väärennökset mukisematta ja – väestön suuri enemmistö maksaa aiheettomat laskut...
Kai Kontturi
23.4.10
Yhtiöittäminen
Kaikkivaltias ja kaukaa viisas
Kun Suomea liitettiin EU:n jäseneksi, oli täytätettävä sen ennakkoehtoja; tavaroiden ja pääomien vapaata liikkumista, budjetti rajoituksia ja julkista velkaa. Myös oma raha piti siirtää historiaan. Tämän piti riittää ja itsemääräämisoikeuden piti säilyä.
Tässä ennakkoehtojen toteuttamisessa huolehdittiin omaehtoisesti myös yritysten kilpailukyvystä leikkaamalla puolet pois yritys-, pääoma- ja osinkoveroista. Samalla kuntien kirjanpitolaki uusittiin, yhdenmukaistettiin yritysten kanssa. Sen soveltamisohjeet antoi kaikkivaltias ja kaukaa viisas kirjanpitolautakunta. Se ymmärsi muita paremmin EU:n tavoitteet ja määräsi, että kuntien on otettava taseisiinsa veroilla maksetut ja poistetut omaisuudet käyvästä arvosta.
Kunnat ovat kuuliaisesti noudattaneet annettuja määräyksiä. Taseisiin otetuista ja jo poistetuista omaisuudesta tehdään uushankintahinnan mukaiset poistot. Poistetaan poistettu! Tämän vuoksi yksityistä reippaasti halvempi, siis reippaasti halvempi kunnallinen palvelutoiminta muuttui kalliin näköiseksi. Se menetti ylivoimaisen kilpailukykynsä!
Jos yksityinen yritys ottaa taseeseensa poistettua omaisuutta, se syyllistyy väärennökseen ja omistajiensa harhaanjohtamiseen, josta joutuu leivättömän pöydän ääreen ja linnaan.
Ennakkoehtojen täyttäminen ei riittänytkään. Nyt tulee uusia määräyksiä, joilla viedään tuhkatkin pesästä, kun kunnat velvoitetaan yhtiöittämään kaikki laitoksensa taloushallintoa ja kirjanpitoa myöden. Siitä on jo valmisteilla laki, jonka taustalla on EU komission vaatimus. Yhtiöittämisestä seuraa, pikku hiljaa, kaiken kunnallisen toiminnan yksityistäminen.
Ajan oloon julkiset palvelut siirretään historiaan. Se tuloksena palvelujen hinnat nousevat. Tämän kehityksen suunnasta esimerkkinä voi ovat Yhdysvallat, jossa terveyden- ja sairaanhoito on kolme kertaa kalliimpaa kuin Suomessa.
Kai Kontturi
Kun Suomea liitettiin EU:n jäseneksi, oli täytätettävä sen ennakkoehtoja; tavaroiden ja pääomien vapaata liikkumista, budjetti rajoituksia ja julkista velkaa. Myös oma raha piti siirtää historiaan. Tämän piti riittää ja itsemääräämisoikeuden piti säilyä.
Tässä ennakkoehtojen toteuttamisessa huolehdittiin omaehtoisesti myös yritysten kilpailukyvystä leikkaamalla puolet pois yritys-, pääoma- ja osinkoveroista. Samalla kuntien kirjanpitolaki uusittiin, yhdenmukaistettiin yritysten kanssa. Sen soveltamisohjeet antoi kaikkivaltias ja kaukaa viisas kirjanpitolautakunta. Se ymmärsi muita paremmin EU:n tavoitteet ja määräsi, että kuntien on otettava taseisiinsa veroilla maksetut ja poistetut omaisuudet käyvästä arvosta.
Kunnat ovat kuuliaisesti noudattaneet annettuja määräyksiä. Taseisiin otetuista ja jo poistetuista omaisuudesta tehdään uushankintahinnan mukaiset poistot. Poistetaan poistettu! Tämän vuoksi yksityistä reippaasti halvempi, siis reippaasti halvempi kunnallinen palvelutoiminta muuttui kalliin näköiseksi. Se menetti ylivoimaisen kilpailukykynsä!
Jos yksityinen yritys ottaa taseeseensa poistettua omaisuutta, se syyllistyy väärennökseen ja omistajiensa harhaanjohtamiseen, josta joutuu leivättömän pöydän ääreen ja linnaan.
Ennakkoehtojen täyttäminen ei riittänytkään. Nyt tulee uusia määräyksiä, joilla viedään tuhkatkin pesästä, kun kunnat velvoitetaan yhtiöittämään kaikki laitoksensa taloushallintoa ja kirjanpitoa myöden. Siitä on jo valmisteilla laki, jonka taustalla on EU komission vaatimus. Yhtiöittämisestä seuraa, pikku hiljaa, kaiken kunnallisen toiminnan yksityistäminen.
Ajan oloon julkiset palvelut siirretään historiaan. Se tuloksena palvelujen hinnat nousevat. Tämän kehityksen suunnasta esimerkkinä voi ovat Yhdysvallat, jossa terveyden- ja sairaanhoito on kolme kertaa kalliimpaa kuin Suomessa.
Kai Kontturi
22.4.10
Toivotaan parasta
TOIVOTAAN PARASTA – VARAUDUTAAN PAHIMPAAN
Hallitus pääministeri Matti Vanhasen johdolla ajaa työurien pidentämistä kuin käärmettä pulloon. Miksi?
Ehkä syy on se, että sillä saadaan perustelu uusien atomivoimalaitosten rakentamiselle. Toinen syy voi olla, että kansan mieleen taotaan kuva hurjasta talouskasvusta, kasvusta, joka vaatii kaiken vähenevän työvoiman. Kolmas syy voi olla kansan rauhoittaminen, kun porvarileirissä tiedetään, ainakin pitäisi tietää, että tulevaisuudessa talous kasvaa hitaasti ja paljon tuottavuutta hitaammin. Sen vuoksi osa-aika ja pätkätyöt ovat tulleet jäädäkseen ja työttömyys lisääntyy. Se uhkaa yhteiskuntarauhaa.
Kaiken kaikkiaan lienee niin, että atomivoiman rakentamisella on vain yksi tavoite. Kun tavaratuotanto kehittyy olemattoman hitaasti, kansainvälisesti pienen pieni mutta kansallisesti suuren suuri pääoma ei saa riittävästi voittoa, jota on haviteltava sähkön myynnistä kansainvälisillä markkinoilla. Se jää nähtäväksi.
Aiempien väestöennusteiden mukaan työvoima olisi säilynyt nykyisellä tasolla. Työministeriön "Työvoima 2025" selvityksen mukaan sen osuus vuoden 2000 työikäisestä väestöstä olisi kasvanut 74,6 prosentista vuoteen 2030 mennessä 83,1 prosenttiin. Viimeisessä väestöennusteessa työikäisen väestön määrä on kuitenkin kasvanut kymmenessä vuodessa 9,3 prosenttia. Näin 77 prosenttia työikäisten määrästä takaisi jatkossakin nykyisen työvoiman.
Työvoiman osuus työikäisistä voi siis vaihdella paljonkin poliittisten tarpeiden mukaan. 77 prosenttia työikäisistä merkitsee, että jatkossakin reservissä on yli satatuhatta työikäistä.
"Työvoima 2025" selvityksessä on tehty (2006) hienoa työtä. Se koskee ennen muuta tuotannon kasvuennustetta. Ainoiksi ongelmiksi jäävät alakanttiin arvioitu työn tuottavuus ja nykyinen lama. Lamojen sykliksi on muodostumassa viidentoista vuotta, joten seuraava lama on odotettavissa 2020-luvulla. Kun nämä tekijät otetaan huomioon, mutta arvioidaan varovasti, saadaan korjattu kuva tuotannon kasvusta ja työllisyyden kehityksestä vuoteen 2030.
Vuoteen 2050 saakka meillä on vuosittain työvoimaa käytössä vähintään 2,7 miljoonaa henkeä, jolla on käytössä noin 4 766 miljoonaa työtuntia. Kun työn tuottavuus kasvaa tuotantoa nopeammin, työ ja työtuntien tarve vähenee. Näillä eväillä 2020 työtunneista jää käyttämättä 1 161 miljoonaa tuntia (657 tuhatta henkilötyövuovuotta), 24,8 prosenttia ja 2030 jää käyttämättä 1 680 miljoonaa tuntia (951 tuhatta työvuotta), 35,7 prosenttia.
Myöhemminkään tilanne ei tästä parane. Päinvastoin, se huononee. Kaikki merkit viittaavat siihen, että palkkatyöläisten kannalta kapitalistinen markkinatalous on kovaa vauhtia menossa kohti umpikujaa.
Sanomattakin on selvää, että jokainen itseään kunnioittava kapitalisti ja pikkuporvari leimaavat moiset puheet tulevaisuudesta kylähullun jorinaksi. Tuskin mikään olisi toivottavampaa kuin se, että tämäntapainen synkkä ennuste menisi täydellisesti metsään. Palkkatyöläisten kannalta on kaikki syyt toivoa parempaa, mutta on myös kaikki syyt varautua pahimpaan.
Kai Kontturi
Hallitus pääministeri Matti Vanhasen johdolla ajaa työurien pidentämistä kuin käärmettä pulloon. Miksi?
Ehkä syy on se, että sillä saadaan perustelu uusien atomivoimalaitosten rakentamiselle. Toinen syy voi olla, että kansan mieleen taotaan kuva hurjasta talouskasvusta, kasvusta, joka vaatii kaiken vähenevän työvoiman. Kolmas syy voi olla kansan rauhoittaminen, kun porvarileirissä tiedetään, ainakin pitäisi tietää, että tulevaisuudessa talous kasvaa hitaasti ja paljon tuottavuutta hitaammin. Sen vuoksi osa-aika ja pätkätyöt ovat tulleet jäädäkseen ja työttömyys lisääntyy. Se uhkaa yhteiskuntarauhaa.
Kaiken kaikkiaan lienee niin, että atomivoiman rakentamisella on vain yksi tavoite. Kun tavaratuotanto kehittyy olemattoman hitaasti, kansainvälisesti pienen pieni mutta kansallisesti suuren suuri pääoma ei saa riittävästi voittoa, jota on haviteltava sähkön myynnistä kansainvälisillä markkinoilla. Se jää nähtäväksi.
Aiempien väestöennusteiden mukaan työvoima olisi säilynyt nykyisellä tasolla. Työministeriön "Työvoima 2025" selvityksen mukaan sen osuus vuoden 2000 työikäisestä väestöstä olisi kasvanut 74,6 prosentista vuoteen 2030 mennessä 83,1 prosenttiin. Viimeisessä väestöennusteessa työikäisen väestön määrä on kuitenkin kasvanut kymmenessä vuodessa 9,3 prosenttia. Näin 77 prosenttia työikäisten määrästä takaisi jatkossakin nykyisen työvoiman.
Työvoiman osuus työikäisistä voi siis vaihdella paljonkin poliittisten tarpeiden mukaan. 77 prosenttia työikäisistä merkitsee, että jatkossakin reservissä on yli satatuhatta työikäistä.
"Työvoima 2025" selvityksessä on tehty (2006) hienoa työtä. Se koskee ennen muuta tuotannon kasvuennustetta. Ainoiksi ongelmiksi jäävät alakanttiin arvioitu työn tuottavuus ja nykyinen lama. Lamojen sykliksi on muodostumassa viidentoista vuotta, joten seuraava lama on odotettavissa 2020-luvulla. Kun nämä tekijät otetaan huomioon, mutta arvioidaan varovasti, saadaan korjattu kuva tuotannon kasvusta ja työllisyyden kehityksestä vuoteen 2030.
Vuoteen 2050 saakka meillä on vuosittain työvoimaa käytössä vähintään 2,7 miljoonaa henkeä, jolla on käytössä noin 4 766 miljoonaa työtuntia. Kun työn tuottavuus kasvaa tuotantoa nopeammin, työ ja työtuntien tarve vähenee. Näillä eväillä 2020 työtunneista jää käyttämättä 1 161 miljoonaa tuntia (657 tuhatta henkilötyövuovuotta), 24,8 prosenttia ja 2030 jää käyttämättä 1 680 miljoonaa tuntia (951 tuhatta työvuotta), 35,7 prosenttia.
Myöhemminkään tilanne ei tästä parane. Päinvastoin, se huononee. Kaikki merkit viittaavat siihen, että palkkatyöläisten kannalta kapitalistinen markkinatalous on kovaa vauhtia menossa kohti umpikujaa.
Sanomattakin on selvää, että jokainen itseään kunnioittava kapitalisti ja pikkuporvari leimaavat moiset puheet tulevaisuudesta kylähullun jorinaksi. Tuskin mikään olisi toivottavampaa kuin se, että tämäntapainen synkkä ennuste menisi täydellisesti metsään. Palkkatyöläisten kannalta on kaikki syyt toivoa parempaa, mutta on myös kaikki syyt varautua pahimpaan.
Kai Kontturi
21.4.10
Haamuja
HAAMUJA VÄESTÖENNUSTEESSA
Eläkeyhtiöt ovat parikymmentä vuotta säikyttäneet kansaa eläkepommilla. Tavoitteena on eläkeyhtiöiden ja lopulta keinottelijoiden rikastuminen. Eläkejärjestelmästä on sitä varten kehitetyn vakuutusmatematiikan avulla tehty niin monimutkainen, että yksikään kansanedustaja ei sitä ymmärrä. Siksi eläkeyhtiöt voivat sanella haluamansa uudistukset. Kaikki tähänastiset uudistukset ovat vähentäneet eläkeyhtiöiden menoja ja heikentäneet eläkkeellä olevien ja tulevien eläkeläisten eläkkeitä. Eläkevakuutuksissa vakuutusmatematiikka on valtava huijaus.
Nyt jotenkin tuntuu siltä, että vähitellen yleinen mielipide muuttuu eläkepommin suhteen epäileväksi. Tästä pienestä muutoksesta on tullut ongelma. Sen ratkaisemiseksi Tilastokeskus on pantu asialle. Se vetäisi turkin hihasta uuden syyskuussa 2009 julkaistun väestöennusteen, jonka mukaan yli 64 vuotiaiden määrä kasvaa vuoteen 2055 mennessä nykyisestä 943 tuhannesta 1,73 miljoonaan, siis lähes kaksikertaiseksi. Se on täyttä pötyä!
Ennuste voi toteutua vain, jos kaudella 1946–90 syntyneistä ja heistä 2008 elossa olleista 1,77 miljoonasta jokainen on elossa myös vuonna 2055. Tulevaisuudessakin väestön keski-ikä kasvaa, mutta se ei oleellisesti vaikuta asiaan. Väestötilaston mukaan 95 vuotiaita ja sitä vanhempia oli pari vuotta sitten 0,5 prosenttia eläkeikäisistä. Nyt väitetään, että 2055 vastaava luku on 39,5 prosenttia. Sen mukaan 95 vuotta täyttäneiden määrä kasvaisi 4 274 hengestä 702 760 henkeen. Jokainen tietää, että niin ei käy. Kaikista ikäluokista jatkuvasti joku kuolee. Tässä ovat faktat.
Väestötilaston mukaan ja todellisuudessa 2025 yli 64 vuotiaiden määrä on hieman yli 1,0 miljoonan, 380 ennustetta piemempi. Alentuneen syntyvyyden vuoksi sen jälkeen määrä supistuu. 2055 ikääntyneitä on enintään 896 tuhatta. 2070 luku on vielä pienempi, 850 tuhatta. Näin siinäkin tapauksessa elinaika hieman pitenisi, mutta onko pidentyminen varmaa?
Olkoon miten tahansa, niin totuus on, että ikääntyvien määrä riippuu ennen muuta syntyvyydestä, sitten kuolleisuudesta ja maasta poismuutosta ennen 65 vuoden ikää. Sen jälkeen ikääntyneiden määrä riippuu kuolleisuudesta ja maasta poismuutosta. Tässä ovat faktat, jotka todistavat, että väestöennusteen yli 64 vuotiaiden määrässä yli puolet on pelkkiä haamuja!
Maahanmuuttajat ovat oma lukunsa, mutta heidän määränsä eläkeikäisissä riippuu maassa pysymisessä ja on joka tapauksessa loppupelissä marginaalinen.
Tuotannon rakennemuutos toi työmarkkinoille osa- ja pätkätyöläiset. Työkuukaudet vähenivät ja henkilökohtaiset vuoden palkkasumat pienenivät pysyvästi. Eläkeuudistuksessa 2005 työuran kaikki vuosipalkat laskevat puolella työvoimasta, joiden eläkkeiden taso laskee, vaikka hoivapalvelujen ja lääkkeiden tarve kasvaa.
Kuntaliitokset ja terveysaseman 20 000 asukaspohjan vaatimus vaikeuttavat terveyspalvelujen saantia. Joillekin palvelujen saatavuus voi muuttua/muuttuu mahdottomaksi. Eikä tässä kaikki. Vantaalla ajatus terveyspalvelujen liikelaitostamisesta on jo herätetty. Mahdottomalta näyttävän julkisten terveyspalvelujen yksityistämisessä on jo otettu ensimmäinen askel.
Ikääntyvän väestön määrän mielettömällä liioittelulla on laajat yhteiskunnalliset vaikutukset. Voittajana ovat eläkeyhtiöt ja häviäjinä nykyiset ja tulevat eläkeläiset. Kaikki nämä tekijät hidastavat ikääntyvän väestön määrällistä kasvua.
Kai Kontturi
Eläkeyhtiöt ovat parikymmentä vuotta säikyttäneet kansaa eläkepommilla. Tavoitteena on eläkeyhtiöiden ja lopulta keinottelijoiden rikastuminen. Eläkejärjestelmästä on sitä varten kehitetyn vakuutusmatematiikan avulla tehty niin monimutkainen, että yksikään kansanedustaja ei sitä ymmärrä. Siksi eläkeyhtiöt voivat sanella haluamansa uudistukset. Kaikki tähänastiset uudistukset ovat vähentäneet eläkeyhtiöiden menoja ja heikentäneet eläkkeellä olevien ja tulevien eläkeläisten eläkkeitä. Eläkevakuutuksissa vakuutusmatematiikka on valtava huijaus.
Nyt jotenkin tuntuu siltä, että vähitellen yleinen mielipide muuttuu eläkepommin suhteen epäileväksi. Tästä pienestä muutoksesta on tullut ongelma. Sen ratkaisemiseksi Tilastokeskus on pantu asialle. Se vetäisi turkin hihasta uuden syyskuussa 2009 julkaistun väestöennusteen, jonka mukaan yli 64 vuotiaiden määrä kasvaa vuoteen 2055 mennessä nykyisestä 943 tuhannesta 1,73 miljoonaan, siis lähes kaksikertaiseksi. Se on täyttä pötyä!
Ennuste voi toteutua vain, jos kaudella 1946–90 syntyneistä ja heistä 2008 elossa olleista 1,77 miljoonasta jokainen on elossa myös vuonna 2055. Tulevaisuudessakin väestön keski-ikä kasvaa, mutta se ei oleellisesti vaikuta asiaan. Väestötilaston mukaan 95 vuotiaita ja sitä vanhempia oli pari vuotta sitten 0,5 prosenttia eläkeikäisistä. Nyt väitetään, että 2055 vastaava luku on 39,5 prosenttia. Sen mukaan 95 vuotta täyttäneiden määrä kasvaisi 4 274 hengestä 702 760 henkeen. Jokainen tietää, että niin ei käy. Kaikista ikäluokista jatkuvasti joku kuolee. Tässä ovat faktat.
Väestötilaston mukaan ja todellisuudessa 2025 yli 64 vuotiaiden määrä on hieman yli 1,0 miljoonan, 380 ennustetta piemempi. Alentuneen syntyvyyden vuoksi sen jälkeen määrä supistuu. 2055 ikääntyneitä on enintään 896 tuhatta. 2070 luku on vielä pienempi, 850 tuhatta. Näin siinäkin tapauksessa elinaika hieman pitenisi, mutta onko pidentyminen varmaa?
Olkoon miten tahansa, niin totuus on, että ikääntyvien määrä riippuu ennen muuta syntyvyydestä, sitten kuolleisuudesta ja maasta poismuutosta ennen 65 vuoden ikää. Sen jälkeen ikääntyneiden määrä riippuu kuolleisuudesta ja maasta poismuutosta. Tässä ovat faktat, jotka todistavat, että väestöennusteen yli 64 vuotiaiden määrässä yli puolet on pelkkiä haamuja!
Maahanmuuttajat ovat oma lukunsa, mutta heidän määränsä eläkeikäisissä riippuu maassa pysymisessä ja on joka tapauksessa loppupelissä marginaalinen.
Tuotannon rakennemuutos toi työmarkkinoille osa- ja pätkätyöläiset. Työkuukaudet vähenivät ja henkilökohtaiset vuoden palkkasumat pienenivät pysyvästi. Eläkeuudistuksessa 2005 työuran kaikki vuosipalkat laskevat puolella työvoimasta, joiden eläkkeiden taso laskee, vaikka hoivapalvelujen ja lääkkeiden tarve kasvaa.
Kuntaliitokset ja terveysaseman 20 000 asukaspohjan vaatimus vaikeuttavat terveyspalvelujen saantia. Joillekin palvelujen saatavuus voi muuttua/muuttuu mahdottomaksi. Eikä tässä kaikki. Vantaalla ajatus terveyspalvelujen liikelaitostamisesta on jo herätetty. Mahdottomalta näyttävän julkisten terveyspalvelujen yksityistämisessä on jo otettu ensimmäinen askel.
Ikääntyvän väestön määrän mielettömällä liioittelulla on laajat yhteiskunnalliset vaikutukset. Voittajana ovat eläkeyhtiöt ja häviäjinä nykyiset ja tulevat eläkeläiset. Kaikki nämä tekijät hidastavat ikääntyvän väestön määrällistä kasvua.
Kai Kontturi
16.4.10
Työllisyys
Viedään kuin pässiä narussa
Jokainen on kuullut puhuttavan lobbareista. Alkujaan lobbarit muodostivat vain Yhdysvalloissa erityisen ammattikunnan. Lobbarit olivat auktorisoituja, virallisen luvan saaneita eturyhmien asioiden hoitajia. Vain heillä oli oikeus kongressissa ja senaatissa harjoittaa käytäväpolitiikkaa, harjoittaa kansanedustajien painostusta.
Auktorisoitu lobbaus on tehokas tapa kaventaa demokratiaa, sillä lobbareitten homma vaatii runsaasti riihikuivaa rahaa, jota "lailliseen" lahjontaan on riittävästi vain kapitalisteilla, suurpääomalla. Yhdysvalloista lobbaus on levinnyt EU:hun. Jää nähtäväksi koska virallinen lobbaus tulee meidänkin eduskunnan ja hallituksen arkeen.
Menneinä aikoina sitä ei tarvittu, kun Eteläranta 10:stä oikeistolaisille kansanedustajille saneltiin kapitalistien politiikka. Demareilla oli omat sanelijansa Hakaniemessä, mutta demarijohtajat kuuntelivat mielellään myös Etelärantaa. Kansandemokraateilla oli sanelijat Simonkadulla ja kommunistien Kulttuuritalolla. He kuuntelivat tarkasti duunareitten ja talonpoikien ääntä ja toimivat sen mukaan.
Jos hommat joutuivat jäihin, "lobbaus" hoidettiin Simonkadun ja Kulttuuritalon organisoimalla joukkovoimalla. Nyt ne ovat vain historiaa ja kaikki on toisin. Samalla Etelärannan jatkoksi on ilmestynyt lobbareita. Nyt poliitikkoja lobataan ennakkoon suurilla vaalirahoilla ja muulla mukavalla, jolla lobbarit röyhkeästi ostavat oikeistolaista ja oikeaa vaikutusvaltaa puolueista, eduskunnasta ja hallituksesta.
o o o
Kaikkia virallisia valheita pidetään totuutena. Ne menevät perille paremmin kuin kapitalistisen julman markkinatalouden nimiin vannovan median valheet. Tässä yhtensä esimerkkinä on työttömyysprosentin väärentäminen. Se toteutettiin 90-luvun puolivälin jälkeen. Toisena on väestön ikääntymisen väärentäminen.
Ääni kauhusta väristen selitetään, että väestö ikääntyy niin, että heidän elättäminen on lähes mahdotonta ja kaiken lisäksi sen vuoksi työvoima loppuu. Hoetaan, että eläköitymisen ongelma voidaan hoitaa vain, jos eläkkeiden leikkaamista jatketaan ja estetään eläkkeelle pääsy, pidennetään työuria. Samaan aikaan ja toisaalla sanotaan, että eläkkeelle siirtyneiltä jää töitä kaikille, tulee jopa työvoimapula.
Puheet eläkeläisten määrän kasvusta ja työvoimapulasta on vedetty turkin hihasta. Se on valhe. Väestötilastosta tiedetään, montako vuosittain on syntynyt, montako heistä on kuollut tai muuttanut pois maasta. Jos Tilastokeskuksen ennuste vuoteen 2070 olisi tosi, niin ennen vuotta 2005 olisi pitänyt syntyä kolme miljoonaa ihmistä enemmän, mutta ei syntynyt!
Tilastokeskuksen ennusteen mukaan 2025 yli 64 vuotiaita on 1 407 000. Tämä joukko on 1931–60 syntyneitä, jotka olivat elossa vuonna 2010. Kaikista ikäluokista joka vuosi joku kuolee ennen eläkeikää. 1931–1945 syntyneistä oli kuollut 40 prosenttia ja 1946–60 syntyneistä 37 prosenttia. Kun seuraavan viidentoista vuoden aikana väkeä kuolee noin 28 prosenttia, niin vuonna 2025 eläkeikäisiä on paljon vähemmän vain 1 023 000. Tilastokeskuksen ennusteen mukaan vuonna 2040 eläkeikäisiä on 1 608 000, mutta väestötilaston mukaan heitä voi olla enintään 932 000. Näin se menee!
o o o
Asiantuntijat ovat yksimielisiä siitä, että tulevaisuudessa tuotanto kasvaa hitaasti. Nykyisen laman vuoksi 2010-luvulla kasvua olisi 21,9 prosenttia. Virallisesti uskotaan, että samaan aikaan työn tuottavuus kasvaa vain 24,3 prosenttia. Käytettävissä olevista työtunneista työttömyyteen haaskaantuisi noin 1 161 miljoona tuntia, 24,8 prosenttia. Työvoima 2025 selvityksen mukaan työttömyysaste olisi 3,5 prosenttia, joka tarkoittaa, että normaali 1 765 tunnin henkiötyövuosi lyhenisi vaivaiseen 1 375 tuntiin.
Työn tuottavuus ja siitä saatava voitto on kuitenkin niin kova juttu, että se saattaa hyvinkin kasvaa arvioitua enemmän ja työttömyys olisi vielä pahempi.
Kun lamojen toistuvuus, sykli, on lyhyt, niin jossain vuoden 2024–25 paikkeilla iskee uusi lama ja työllisyystilanne heikkenee entisestään. Se saattaa vuonna 2050 tuotanto- ja tuottavuusnäkymien perusteella nousta jopa lähelle 50 prosenttia. Tuotannon ja työllisyydennäkymät ovat todella heikot, eikä eläkkeelle siirtyminen paranna työllisyyttä – ei pätkän vertaa.
Valtion taloudellinen tutkimuskeskus, VATT, on julkaisut selvityksen, joka perustuu Tilastokeskuksen ennusteeseen. VATT ei ole huomannut, että väestön ikääntymisestä tehty ennuste on valhe. Se on tutkimuslaitoksena sokeasti uskonut ennusteeseen ja päätellyt, että työllisyys helpottaa, kun vuoteen 2025 mennessä sosiaali- ja terveysalalle tarvitaan 120 000 uutta työntekijää. Silloin alalla olisi yhteensä 450 000 työtekijää!
Se on kuitenkin vain sumutusta, sillä samaan aikaa selitetään, että valtio ja kunnat velkaantuvat vauhdilla. Sosiaali- ja terveysalan menot ovat suuret, siksi ne ovat myös leikkauslistojen kärjessä.
Näin se menee ja meitä viedään kuin pässiä narussa!
o o o
Kaikki nykyajan ongelmat ovat seurausta vapaakaupasta, pääomien ja tuotannon omistuksen keskittymisestä, pääomien ja tuotannon viemisestä pois maasta väkirikkaisiin ja halpatyövoiman maihin. Siksi työ vähenee ja työttömyys lisääntyy.
Palkkatyöläiset eivät voi jäädä ikuisiksi ajoiksi suurpääoman ja EU:n lobbareiden valheiden ja pahenevan kurjuuden vangiksi. Siksi palkkatyöläisten on pakko etsiä keinot, joilla voi yhdistää työläisten voimat luokkavoimaksi, lopettaa oikeiston valheet, pohjaton ahneus ja kapitalistien luokkaherruus.
Työläisten etujen hoitaminen ei onnistu puolueiden oman edun tavoittelulla, pelkällä puoluepolitikoinnilla. Sen alttarille on jo uhrattu liikaa palkkatyöläisten, työväenluokan, etuja ja elinmahdollisuuksia. Vain jaloilla äänestämällä – suuntaamalla yhteisrintamaan – palkkatyöläiset voivat synnyttää voiman, luokkavoiman, jolla voi muuttaa kaiken!
Kai Kontturi
Jokainen on kuullut puhuttavan lobbareista. Alkujaan lobbarit muodostivat vain Yhdysvalloissa erityisen ammattikunnan. Lobbarit olivat auktorisoituja, virallisen luvan saaneita eturyhmien asioiden hoitajia. Vain heillä oli oikeus kongressissa ja senaatissa harjoittaa käytäväpolitiikkaa, harjoittaa kansanedustajien painostusta.
Auktorisoitu lobbaus on tehokas tapa kaventaa demokratiaa, sillä lobbareitten homma vaatii runsaasti riihikuivaa rahaa, jota "lailliseen" lahjontaan on riittävästi vain kapitalisteilla, suurpääomalla. Yhdysvalloista lobbaus on levinnyt EU:hun. Jää nähtäväksi koska virallinen lobbaus tulee meidänkin eduskunnan ja hallituksen arkeen.
Menneinä aikoina sitä ei tarvittu, kun Eteläranta 10:stä oikeistolaisille kansanedustajille saneltiin kapitalistien politiikka. Demareilla oli omat sanelijansa Hakaniemessä, mutta demarijohtajat kuuntelivat mielellään myös Etelärantaa. Kansandemokraateilla oli sanelijat Simonkadulla ja kommunistien Kulttuuritalolla. He kuuntelivat tarkasti duunareitten ja talonpoikien ääntä ja toimivat sen mukaan.
Jos hommat joutuivat jäihin, "lobbaus" hoidettiin Simonkadun ja Kulttuuritalon organisoimalla joukkovoimalla. Nyt ne ovat vain historiaa ja kaikki on toisin. Samalla Etelärannan jatkoksi on ilmestynyt lobbareita. Nyt poliitikkoja lobataan ennakkoon suurilla vaalirahoilla ja muulla mukavalla, jolla lobbarit röyhkeästi ostavat oikeistolaista ja oikeaa vaikutusvaltaa puolueista, eduskunnasta ja hallituksesta.
o o o
Kaikkia virallisia valheita pidetään totuutena. Ne menevät perille paremmin kuin kapitalistisen julman markkinatalouden nimiin vannovan median valheet. Tässä yhtensä esimerkkinä on työttömyysprosentin väärentäminen. Se toteutettiin 90-luvun puolivälin jälkeen. Toisena on väestön ikääntymisen väärentäminen.
Ääni kauhusta väristen selitetään, että väestö ikääntyy niin, että heidän elättäminen on lähes mahdotonta ja kaiken lisäksi sen vuoksi työvoima loppuu. Hoetaan, että eläköitymisen ongelma voidaan hoitaa vain, jos eläkkeiden leikkaamista jatketaan ja estetään eläkkeelle pääsy, pidennetään työuria. Samaan aikaan ja toisaalla sanotaan, että eläkkeelle siirtyneiltä jää töitä kaikille, tulee jopa työvoimapula.
Puheet eläkeläisten määrän kasvusta ja työvoimapulasta on vedetty turkin hihasta. Se on valhe. Väestötilastosta tiedetään, montako vuosittain on syntynyt, montako heistä on kuollut tai muuttanut pois maasta. Jos Tilastokeskuksen ennuste vuoteen 2070 olisi tosi, niin ennen vuotta 2005 olisi pitänyt syntyä kolme miljoonaa ihmistä enemmän, mutta ei syntynyt!
Tilastokeskuksen ennusteen mukaan 2025 yli 64 vuotiaita on 1 407 000. Tämä joukko on 1931–60 syntyneitä, jotka olivat elossa vuonna 2010. Kaikista ikäluokista joka vuosi joku kuolee ennen eläkeikää. 1931–1945 syntyneistä oli kuollut 40 prosenttia ja 1946–60 syntyneistä 37 prosenttia. Kun seuraavan viidentoista vuoden aikana väkeä kuolee noin 28 prosenttia, niin vuonna 2025 eläkeikäisiä on paljon vähemmän vain 1 023 000. Tilastokeskuksen ennusteen mukaan vuonna 2040 eläkeikäisiä on 1 608 000, mutta väestötilaston mukaan heitä voi olla enintään 932 000. Näin se menee!
o o o
Asiantuntijat ovat yksimielisiä siitä, että tulevaisuudessa tuotanto kasvaa hitaasti. Nykyisen laman vuoksi 2010-luvulla kasvua olisi 21,9 prosenttia. Virallisesti uskotaan, että samaan aikaan työn tuottavuus kasvaa vain 24,3 prosenttia. Käytettävissä olevista työtunneista työttömyyteen haaskaantuisi noin 1 161 miljoona tuntia, 24,8 prosenttia. Työvoima 2025 selvityksen mukaan työttömyysaste olisi 3,5 prosenttia, joka tarkoittaa, että normaali 1 765 tunnin henkiötyövuosi lyhenisi vaivaiseen 1 375 tuntiin.
Työn tuottavuus ja siitä saatava voitto on kuitenkin niin kova juttu, että se saattaa hyvinkin kasvaa arvioitua enemmän ja työttömyys olisi vielä pahempi.
Kun lamojen toistuvuus, sykli, on lyhyt, niin jossain vuoden 2024–25 paikkeilla iskee uusi lama ja työllisyystilanne heikkenee entisestään. Se saattaa vuonna 2050 tuotanto- ja tuottavuusnäkymien perusteella nousta jopa lähelle 50 prosenttia. Tuotannon ja työllisyydennäkymät ovat todella heikot, eikä eläkkeelle siirtyminen paranna työllisyyttä – ei pätkän vertaa.
Valtion taloudellinen tutkimuskeskus, VATT, on julkaisut selvityksen, joka perustuu Tilastokeskuksen ennusteeseen. VATT ei ole huomannut, että väestön ikääntymisestä tehty ennuste on valhe. Se on tutkimuslaitoksena sokeasti uskonut ennusteeseen ja päätellyt, että työllisyys helpottaa, kun vuoteen 2025 mennessä sosiaali- ja terveysalalle tarvitaan 120 000 uutta työntekijää. Silloin alalla olisi yhteensä 450 000 työtekijää!
Se on kuitenkin vain sumutusta, sillä samaan aikaa selitetään, että valtio ja kunnat velkaantuvat vauhdilla. Sosiaali- ja terveysalan menot ovat suuret, siksi ne ovat myös leikkauslistojen kärjessä.
Näin se menee ja meitä viedään kuin pässiä narussa!
o o o
Kaikki nykyajan ongelmat ovat seurausta vapaakaupasta, pääomien ja tuotannon omistuksen keskittymisestä, pääomien ja tuotannon viemisestä pois maasta väkirikkaisiin ja halpatyövoiman maihin. Siksi työ vähenee ja työttömyys lisääntyy.
Palkkatyöläiset eivät voi jäädä ikuisiksi ajoiksi suurpääoman ja EU:n lobbareiden valheiden ja pahenevan kurjuuden vangiksi. Siksi palkkatyöläisten on pakko etsiä keinot, joilla voi yhdistää työläisten voimat luokkavoimaksi, lopettaa oikeiston valheet, pohjaton ahneus ja kapitalistien luokkaherruus.
Työläisten etujen hoitaminen ei onnistu puolueiden oman edun tavoittelulla, pelkällä puoluepolitikoinnilla. Sen alttarille on jo uhrattu liikaa palkkatyöläisten, työväenluokan, etuja ja elinmahdollisuuksia. Vain jaloilla äänestämällä – suuntaamalla yhteisrintamaan – palkkatyöläiset voivat synnyttää voiman, luokkavoiman, jolla voi muuttaa kaiken!
Kai Kontturi
Tuloerot hirvittävät
Suurella enemmistöllä pienet tulot pienellä vähemmistöllä suuret tulot
Tilastokeskus kertoi tammikuun lopulla, että vuonna 2008 kokoaikainen palkka oli 2 876 euroa kuukaudessa. Verohallituksen mukaan keskimääräinen keskipalkka oli 2 204 euroa. Kaikki tulot yhteensä olivat kuukaudessa keskimäärin 2 060 euroa. Eihän tämä näytä ollenkaan hullummalta. Tosin siinä on vain joitakin osatotuuksia, joilla ei ole väestön toimeentulon kannalta mitään merkitystä.
Verohallituksen tilastot antavat kokonaan toisen kuvan. Palkkasummasta 1 872 958 palkansaajaa, 69,9 prosenttia, sai kuukaudessa keskimäärin 1 435 euroa. Se on enää puolet Tilastokeskuksen mainostamasta keskipalkasta. Palkkatulojen jonkinlaisessa keskikastissa oli 566 717 palkansaajaa, 21,2 prosenttia. Heidän kuukauden keskiansio oli 3 277 euroa. Sitä enemmän sai 8,9 prosenttia palkansaajista, mutta tämän joukon ydin oli 3 505 palkansaajaa, 0,1 prosenttia, jonka palkka oli keskimäärin 17 214 euroa kuukaudessa.
Kaikista tuloista, joissa ovat mukana niin eläkkeet kuin pääomatulotkin, 3 635 713 tulonsaajaa, 79,5 prosenttia, sai keskimäärin vaatimattomat 1 341 euroa kuukaudessa. Tässä jonkinlaisessa tulojen keskikastissa oli 651 622 tulonsaajaa, 14,3 prosenttia, jonka kuukauden keskitulona oli 3 558 euroa. Tulonsaajien varsinaisen kapitalistien ydin on 283 125 tulonsaajaa, 6,2 prosenttia, sai edellisiä enemmän, mutta sen varsinainen luja ydin oli pieni, vain 4 675 tulonsaajaa, 0,1 prosenttia kaikista tulonsaajista, mutta heidän tulonsa oli keskimäärin 66 901 euroa kuukaudessa!
Kai Kontturi
Tilastokeskus kertoi tammikuun lopulla, että vuonna 2008 kokoaikainen palkka oli 2 876 euroa kuukaudessa. Verohallituksen mukaan keskimääräinen keskipalkka oli 2 204 euroa. Kaikki tulot yhteensä olivat kuukaudessa keskimäärin 2 060 euroa. Eihän tämä näytä ollenkaan hullummalta. Tosin siinä on vain joitakin osatotuuksia, joilla ei ole väestön toimeentulon kannalta mitään merkitystä.
Verohallituksen tilastot antavat kokonaan toisen kuvan. Palkkasummasta 1 872 958 palkansaajaa, 69,9 prosenttia, sai kuukaudessa keskimäärin 1 435 euroa. Se on enää puolet Tilastokeskuksen mainostamasta keskipalkasta. Palkkatulojen jonkinlaisessa keskikastissa oli 566 717 palkansaajaa, 21,2 prosenttia. Heidän kuukauden keskiansio oli 3 277 euroa. Sitä enemmän sai 8,9 prosenttia palkansaajista, mutta tämän joukon ydin oli 3 505 palkansaajaa, 0,1 prosenttia, jonka palkka oli keskimäärin 17 214 euroa kuukaudessa.
Kaikista tuloista, joissa ovat mukana niin eläkkeet kuin pääomatulotkin, 3 635 713 tulonsaajaa, 79,5 prosenttia, sai keskimäärin vaatimattomat 1 341 euroa kuukaudessa. Tässä jonkinlaisessa tulojen keskikastissa oli 651 622 tulonsaajaa, 14,3 prosenttia, jonka kuukauden keskitulona oli 3 558 euroa. Tulonsaajien varsinaisen kapitalistien ydin on 283 125 tulonsaajaa, 6,2 prosenttia, sai edellisiä enemmän, mutta sen varsinainen luja ydin oli pieni, vain 4 675 tulonsaajaa, 0,1 prosenttia kaikista tulonsaajista, mutta heidän tulonsa oli keskimäärin 66 901 euroa kuukaudessa!
Kai Kontturi
20.3.10
USA miehittää
USA miehittää
Amerikan Yhdysvallat, USA, pitää selviönä, että sillä on kaikkialla maapallolla sellaisia kansallisia etuja, jotka ohittavat muiden maiden kansalliset edut. Siihen ovat suostuneet tai alistuneet lähes kaikki kapitalistiset maat, monet nöyrästi toiset pakosta.
USA:n kansalliset edut ovat kaunisteltu ilmaisu toisten hyväksikäytöstä, riistosta. Osa tapahtuu suoraan ilman omia pääomasijoituksia osa välillisesti pelkkien osakkeiden omistuksen kautta. Osakkeiden omistuksen määrä ei ole tiedossa.
Lievin tapa hoituu yritysten omaan pääomaa tehdyillä suorilla sijoituksilla. Niitä on ulkomailla yhteensä 2 398 miljardia dollaria. Yksin se on kolmetoista Suomen bruttokansantuotetta!
Turvatakseen kansallisen suurpääoman edut USA miehittää 132 maata, joissa sillä on yhteensä 702 sotilastukikohtaa.
Kai Kontturi
Amerikan Yhdysvallat, USA, pitää selviönä, että sillä on kaikkialla maapallolla sellaisia kansallisia etuja, jotka ohittavat muiden maiden kansalliset edut. Siihen ovat suostuneet tai alistuneet lähes kaikki kapitalistiset maat, monet nöyrästi toiset pakosta.
USA:n kansalliset edut ovat kaunisteltu ilmaisu toisten hyväksikäytöstä, riistosta. Osa tapahtuu suoraan ilman omia pääomasijoituksia osa välillisesti pelkkien osakkeiden omistuksen kautta. Osakkeiden omistuksen määrä ei ole tiedossa.
Lievin tapa hoituu yritysten omaan pääomaa tehdyillä suorilla sijoituksilla. Niitä on ulkomailla yhteensä 2 398 miljardia dollaria. Yksin se on kolmetoista Suomen bruttokansantuotetta!
Turvatakseen kansallisen suurpääoman edut USA miehittää 132 maata, joissa sillä on yhteensä 702 sotilastukikohtaa.
Kai Kontturi
Työuran pidentäminen
Työuran pidentäminen on julmaa peliä
Työuran pidentäminen on poliittinen hitti, mutta julmaa peliä. Siitä näyttää vallitsevan kattava konsensus. Se on kuitenkin vain eläkevakuutusyhtiöiden oivallus, jolla tahkotaan rahaa. Työuran pidentäminen lykkää eläkkeen saamisen myöhemmäksi ja rahaa säästyy ja vakuutusyhtiöiden rikkaus lisääntyy.
Kaikki ovat yksimielisiä siitä, että vastaisuudessa tuotanto kasvaa entistä hitaammin. 90-luvulla bkt kasvoi 20,9 prosenttia. 2000-luvulla vain 13,4 prosenttia ja 2010-luvulla, mikäli kaikki menee tosi hienosti, 20 prosenttia.
Ennusteiden mukaan vuonna 2020 tehdään 456 tuhatta työvuotta vähemmän kuin vuonna 1990, mutta työikäisten määrä on 47 tuhatta suurempi. Näin Työministeriön mukaan! Todellisuus on vielä pahempi.
Edellisestä lamasta nykyiseen kului 15 vuotta. Se näyttää muodostuvan lamojen väliseksi ajaksi, sykliksi, joten seuraava lama on odotettavissa 2024 - 25. Laman syvyydestä riippuu, montako työvuotta silloin häviää. Kahden laman perusteella kolmannen laman menetykseksi voidaan arvioida jopa 450 tuhatta työvuotta. Se nostaisi työttömyyden hirvittävään 960 tuhanteen työvuoteen ja työttömyysaste työvuosina ylittäisi 35 prosenttia!
Sanomattakin on selvää, että moista selkäpiitä karmivaa näköalaa vain ani harva osaa tai uskaltaa edes kuvitella. Siitä kuitenkin ollaan yksimielisiä, että tuotannon tuleva kasvu on hidasta. Hitaan kasvun seurauksena työttömyys kasvaa ennen kokemattoman suureksi. Sitä ei kukaan uskalla tunnustaa.
Porvarillisen propagandan pyrkimykset pidentää työuria on käsittämätön yritys pelastaa kapitalismi umpikujasta. Se on julmaa peliä.
Kai Kontturi
Työuran pidentäminen on poliittinen hitti, mutta julmaa peliä. Siitä näyttää vallitsevan kattava konsensus. Se on kuitenkin vain eläkevakuutusyhtiöiden oivallus, jolla tahkotaan rahaa. Työuran pidentäminen lykkää eläkkeen saamisen myöhemmäksi ja rahaa säästyy ja vakuutusyhtiöiden rikkaus lisääntyy.
Kaikki ovat yksimielisiä siitä, että vastaisuudessa tuotanto kasvaa entistä hitaammin. 90-luvulla bkt kasvoi 20,9 prosenttia. 2000-luvulla vain 13,4 prosenttia ja 2010-luvulla, mikäli kaikki menee tosi hienosti, 20 prosenttia.
Ennusteiden mukaan vuonna 2020 tehdään 456 tuhatta työvuotta vähemmän kuin vuonna 1990, mutta työikäisten määrä on 47 tuhatta suurempi. Näin Työministeriön mukaan! Todellisuus on vielä pahempi.
Edellisestä lamasta nykyiseen kului 15 vuotta. Se näyttää muodostuvan lamojen väliseksi ajaksi, sykliksi, joten seuraava lama on odotettavissa 2024 - 25. Laman syvyydestä riippuu, montako työvuotta silloin häviää. Kahden laman perusteella kolmannen laman menetykseksi voidaan arvioida jopa 450 tuhatta työvuotta. Se nostaisi työttömyyden hirvittävään 960 tuhanteen työvuoteen ja työttömyysaste työvuosina ylittäisi 35 prosenttia!
Sanomattakin on selvää, että moista selkäpiitä karmivaa näköalaa vain ani harva osaa tai uskaltaa edes kuvitella. Siitä kuitenkin ollaan yksimielisiä, että tuotannon tuleva kasvu on hidasta. Hitaan kasvun seurauksena työttömyys kasvaa ennen kokemattoman suureksi. Sitä ei kukaan uskalla tunnustaa.
Porvarillisen propagandan pyrkimykset pidentää työuria on käsittämätön yritys pelastaa kapitalismi umpikujasta. Se on julmaa peliä.
Kai Kontturi
9.2.10
Marx korjaa Smithin virheitä
Marx korjaa Smithin virheitä
Ikiajat on tiedetty, että kapitalisti on riistäjä ja työläinen riistetty. Kapitalistit tietävät asemansa, mutta työläiset eivät. Siksi kapitalistit toimivat halujensa mukaan ja työläiset alistuvat riistolle.
Lähes kolmesataa vuotta sitten Adam Smith (1723–90) kehitti kansantaloustieteen teorian, jonka mukaan kansantalouden tuotanto on palkat, korko- ja maakorko eli sanalla sanoen palkka ja voitto. Tämä on edelleen käytäntönä kansantalouden tilinpidossa, josta nykyään käytetään nimitystä bruttokansantuote, BKT. Smithin teorian mukaan kokonaistuotannosta puolet jätetään BKT-tilaston ulkopuolelle. Se ei ole eikä pyrikään olemaan kansantalouden tuloslaskelma.
Sata vuotta myöhemmin Karl Marx (1818–83) julkaisi kansantaloustieteen arvostelua teoksessa "Pääoma" uuden kansantaloustieteen teorian. Siinä Marx toteaa, että "A. Smithin ensimmäisenä virheenä on se, että hän samaistaa vuotuisen tuotearvon ja vuotuisen arvotuotteen. Jälkimmäinen on pelkkä kuluneen vuoden työn tuote; edellinen sisältää sitä paitsi kaikki arvoainekset, jotka kulutettiin vuosituotetta tuotettaessa, mutta tuotettiin sitä edellisen ja osaksi vielä aikaisempienkin vuosien kuluessa: tuotantovälineet, joiden arvo vain ilmaantuu uudelleen – joiden arvoa kuluneen vuoden työ ei tuottanut eikä uusintanut. Tämän virheensä avulla A. Smith onnistuu noitumaan vuosituotteen pysyvän arvo-osan olemattomiin.".
Marxin ajatuksen mukaan työ on kaiken aineellisen rikkauden lähde. "Jos vähennetään se kaikkien erilaisten hyödyllisten töiden kokonaissumma, mikä… (tavaroihin) sisältyy, niin jää aina jäljelle perusaine, joka on olemassa luonnossa ilman ihmisen vaikutusta.".
Adam Smithin teorian mukainen kansantalouden bruttokansantuote on ennalta sovittu tilastokokoelma, joka antaa runsaasti tilaa poliittiselle manipuloinnille. Se ei toimi hyvän kirjanpitotavan mukaan, eivätkä sen luvut korreloi eivätkä mene tasan. Sen sijaan Marxin arvoteorian mukainen tuloslaskelma korreloi sen luvut menevät tasan ja noudattavat hyvää kirjanpitotapaa.
Voiton suhdeluku vaatii tuloslaskelmaa, josta voidaan laskea lisäarvo. Voiton suhdeluku kuvaa kansantalouden voiton tasoa, lisäarvon suhdetta sijoitettuun pääomaan. Kapitalistisessa järjestelmässä voiton suhdelukua rasittaa sen laskutendenssin laki. Voiton suhdelukua ei ole selvitetty joten sitä pidetään varsin monimutkaisena. Marxin ajattelun, monipuolisten ja laajojen selvitysten edessä tavalliset lukijat mutta myös parhaat tutkijatkin ovat menneet päästään pyörälle. Itse asiassa monimutkaiselta se näyttää vain siksi, että Marxin kansantalouden teorioita ei ole käytännössä todennettu, todistettu. Ns. kriisiteorian ymmärtämistä haittaa haluttomuus tai siitä sanotun huolimaton lukeminen.
Marxin kaikki perustelut ovat niin kovaa tavaraa, että niitä on vain avuttomina vihattu tai ihailtu. Radikaalitkin tutkijat seisovat niiden edessä pala kurkussa tai parhaassa tapauksessa selittävät niitä omin tavoin ja sanoin. Vaikuttaa siltä, että taloustieteilijät eivät ole perehtyneet Marxin filosofiaan, joka muotoutui jo paljon ennen "Pääomaa". Marxin muotoilema materialistinen ja historiallinen filosofia, jonka hän jätti historian hiirten nakerreltavaksi, tunnetaan nimellä "Teesejä Feuerbachista". Teesissä kaksi Marx kirjoittaa, että "Kysymys, vastaako inhimillistä ajattelua esineellinen totuus, ei ole teorian, vaan käytännön kysymys. Ihmisen täytyy todistaa käytännössä ajattelunsa totuudellisuus, so. sen todellisuus ja voima, tämänpuolisuus. Kiista käytännöstä eristäytyvän ajattelun todellisuudesta tai epätodellisuudesta on puhtaasti skolastinen kysymys.".
Marxilta loppui aika. Se ei riittänyt edes "Pääoman" kolmannen kirjan loppuun asti. Siksi Marxin teorian kansantalouden arvotuotteesta ja tuotearvosta sekä lisäarvon ja voiton suhdeluvun todistaminen jäivät myöhempien sukupolvien tehtäväksi. Sama koskee ns. kriisiteoriaa, joka on tänään päivittelyn aiheena. Jotkut kuvittelevat, että se perustuu alikulutukseen vaikka se perustuu kapitalistisen kilpailun synnyttämän suhteellisen liikaväestön (työttömyyden) kasvuun ja siitä seuraavaan suhteelliseen liikatuotantoon. Näitä jälkipolvet eivät ole todistaneet lujan porvarillisen kasvatuksen ja porvarilliseen ja ainoaan oikeaan taloustieteeseen sitoutumisen tai sitten pelkän henkisen laiskuuden vuoksi.
Vaikka Marxin teoriat ovat yleispäteviä, mutta ongelmana on, että niiden todentaminen on puuttunut. Niitä ei ole todistettu siitäkään huolimatta, että Adam Smithin sata vuotta Marxin teoriaa vanhempaan teoriaan perustuva bruttokansantuote on asiallisesti yhtä tyhjän kanssa. Se on mielivaltainen tilastokokoelma, joka ei mittaa kansantalouden kannattavuutta. BKT on mieletön senkin vuoksi, että sen osat eivät korreloi. Marxin teoriat arvotuotteesta ja tuotearvosta ovat kuitenkin suhteellisen helposti todistettavissa.
Seuraavissa arvotuotteen, tuotearvon ja pääoman muodostuksen kaavoissa C' = kokonaistuotanto, v = palkat, p = voitot, t = välittömät verot, t' = välittömät ja välilliset verot, s = sosiaaliturvamaksut ja C = liikkuva pääoma sekä w = kulutus, e = vienti, i = tuonti ja c' = pääoman muodostus.
Arvotuote on ensimmäinen osa, joka selittää yksinkertaisen uusintamisen. Se on Marxin teorioiden avain ja kuvataan kaavalla C'=C+v+m. Siitä tunnetaan kokonaistuotanto (C') ja palkat (v), mutta ei liikkuvaa pääomaa (C) eikä lisäarvoa (m). Liikkuva pääoma saadaan esiin kansantalouden tilinpidon luvuista kaavalla C'-(v+p-t)-(t'+s)= C eli kokonaistuotanto - (palkat + voitot - välittömät verot) - (välittömät ja välliset verot + sotumaksut) = liikkuva pääoma. Kääntäen siitä tulee kansantalouden tuotannon synty; C+(v+p-t)+(t'+s)= C'. Lisäarvo saadaan kaavalla C'-C-v = m eli kokonaistuotanto - liikkuva pääoma – palkat= lisäarvo m.
Kansantalouden tuotannon toinen osa eli pääoman muodostus, saadaan kaavalla C'-C-w-e+i=c' siis kokonaistuotanto - liikkuva pääoma - kulutus - vienti + tuonti = pääoman muodostus c'. Kääntäen saadaan kansantalouden tuotannon käyttö; C+w-e+i+c'= C'.
Näin on selvinnyt (2006) yksinkertainen uusintaminen; C' 322,9 – C 170,5 – v 64,7= m 87,7 miljardia euroa. Siinä lisäarvon suhdeluku m' on 87,7/64,7*100= 135,5 %.
Tuotearvon kaava on C= c+v+m. Nyt tilanne on muuttunut, sillä C= kokonaistuotanto ja palkat= v ovat edelleen tunnettuja, mutta ei tunneta pysyvää pääomaa c ja lisäarvoa m. Pysyvä pääoma saadaan, kun liikkuvasta pääomasta 170,5 vähennetään lisätyön arvo 34,2, joka on yhtä suuri, kuin palkkojen osuus kokonaistuotannossa. Ilmainen lisätyö on liikkuvaan pääomaan piiloutunutta lisäarvoa. Kun se siirretään liikkuvasta pääomasta lisäarvoon, saadaan kasautuva ja laajennettu lisäarvo. Uudeksi lisäarvon suhdeluvuksi m' tulee 121,8/64,7*100 = 188,4 % (Taulukko 1).
Taulukko 1
Yhteiskunnallinen lisäarvo v. 2006 (Käyvin hinnoin mrd.€) | |||||||
Työtunnit oikaistu | 2006. | Euroa | Suhde- | ||||
Yksikköä | % | tunti | luku % | ||||
Kokonaistuotanto (C') | 322,9 | 100,0 | 81,83 | ||||
Työvoiman työtunnit milj.tuntia | 4958,9 | 100,0 | |||||
Työtunnit milj.tuntia | 3946,2 | 79,6 | |||||
Kokonaistuotanto (C') | |||||||
+ palkat, uusjako | 64,7 | 20,0 | 16,40 | 20,0 | |||
+ voitot, uusjako | 41,2 | 12,8 | 10,44 | 12,8 | |||
- välittömät verot | -29,2 | -9,0 | -7,40 | -9,0 | |||
+ verot jne. maksut | 75,7 | 23,4 | 19,18 | 23,4 | |||
+ liikkuva pääoma (C), jossa | |||||||
pysyvä po (c) | 136,3 | ||||||
vaihteleva po (v) | 34,2 | 170,5 | 52,8 | 43,21 | 52,8 | ||
Kokonaistuotanto (C) | 322,9 | 100,0 | 81,83 | 100,0 | |||
Lisäarvot | |||||||
1. lisäarvo (m) | 121,9 | 188,4 | 30,88 | 188,4 | |||
palkat (v) | 64,7 | 16,40 | |||||
Kansantulo | 186,6 | ||||||
2. lisäarvo (m) plus suurpalkat | 132,2 | 243,3 | 33,50 | 243,3 | |||
palkat (v) miinus suurpalkat | 54,3 | 13,77 | |||||
Kansantulo | 186,6 | ||||||
3. lisäarvo (m), tehdyt tunnit €/tunti | 33,50 | 305,7 | |||||
palkat (v), työvoiman tunnit € tunti | 10,96 | ||||||
Lisäarvo € asukasta kohden | 25295 | 100,0 | |||||
Kun kokonaistuotannosta 322,9 vähennetään pysyvä pääoma 136,3, saadaan kansantulo 186,6, josta vähennetään palkat 64,7, saadaan lisäarvo 121.9.
Bruttokansantuotteen osat eivät korreloi, mutta tämä Marxin periaatteen mukainen tuotannon tuloslaskelman (Liite) molemmat puolet, synty ja käyttö, korreloivat keskenään ja vastaavat hyvää kirjanpitotapaa.
Kasautuva ja laajennettu lisäarvo ja palkat ovat (2006) siis kansantulo 186,6. Se joutuu vielä uudelleen ja lopulliseen jakoon. Lopullisessa jaossa palkat, sosiaaliturva, julkisen talouden tulot ja yksityiset voitot ovat nettosummina. Lopulta ja vihoviimein tuotantoprosessin tuloksena niistä muodostuvat sekä kulutusvaranto että pääomavaranto eli kulutus 122,2 ja pääoman uusintaminen ja lisäys 64,4. Pääomavaranto sisältää tuotantovälineiden uusintamisen 14,2 ja lisäyksen 10,7, muun kiinteän 10,8 ja liikkuvan pääoman lisäyksen (pysyvä 14,8 plus vaihteleva 2,3) 17,1 ja viimein vapaata pääomaa 11,6.
Uudelleenjaossa palkoista on vähennettävä ne palkat, jotka on katsottava omistajien voitonjaoksi. Uudelleenjaon (2006) jälkeen palkkoja oli 54,3 ja lisäarvoa 132,3 miljardia euroa. Lisäarvossa oli sosiaaliturvaa 27,9, tuotannon välineiden uusintamista 14,2, liikkuvan pääoman 17,1 ja kiinteän pääoman lisäystä 21,5 sekä voittoja ja jättipalkkoja 51,6 miljardia euroa.
Kansantulosta käytettiin kulutusvarantoon, kulutukseen, 122,2 joten pääomavarantoon jäin 64,4, jossa on pääoman muodostusta 52,8 ja säästöjä ts. vapaata pääomaa 11,6 miljardia euroa.
Voiton suhdeluku p' saadaan vertaamalla kasautuvaa ja laajennettua lisäarvon määrää tuotannon kokonaispääomaan, kiinteään ja liikkuvaan pääomaan. Vuonna 1985 voiton suhdeluku oli 14,7 prosenttia, 1990 se oli hieman suurempi 16,6 prosenttia. Vapaakaupan aiheuttaman talouden rakennemuutoksen seurauksena se nousi hyppäyksellisesti vuoden 2001 huikeaan 24,3 prosenttiin. Vuonna 2008 ja oli alle huipputason 23,9 prosenttia. Sen jälkeen, kun voitonsuhdeluku oli hyppäyksen omaisesti noussut uudelle tasolle, laskutendenssin laki taas vaikuttaa (Taulukko 2).
Taulukko 2
Voiton suhdeluku p' | |||||||||
Kokonaispääoma | Lisäarvon | Voiton | Liikkuva | ||||||
kiinteä* | liikkuva | yhteensä | Lisäarvo | suhdeluku | suhdeluku | kiinteästä | |||
Vuosi | c | c+v | C | m | m' | p' | pääomasta | ||
mrd.€ | mrd.€ | mrd.€ | mrd.€ | % | % | % | |||
1 | 2 | 3 | 4 | 6 | 8 | 9 | 11 | ||
1 | 1985 | 188,0 | 60,1 | 248,1 | 36,5 | 144,5 | 14,7 | 32,0 | |
2 | 1990 | 263,0 | 81,9 | 344,9 | 57,4 | 149,5 | 16,6 | 31,1 | |
3 | 1995 | 254,3 | 94,2 | 348,5 | 64,7 | 174,9 | 18,6 | 37,0 | |
4 | 2000 | 272,5 | 131,7 | 404,2 | 96,0 | 196,0 | 23,8 | 48,3 | |
5 | 2001 | 282,9 | 131,0 | 413,9 | 100,6 | 190,9 | 24,3 | 46,3 | |
6 | 2002 | 292,4 | 138,0 | 430,4 | 98,3 | 181,3 | 22,8 | 47,2 | |
7 | 2003 | 301,8 | 137,6 | 439,4 | 100,6 | 178,3 | 22,9 | 45,6 | |
8 | 2004 | 311,8 | 146,4 | 458,2 | 105,9 | 180,5 | 23,1 | 47,0 | |
9 | 2005 | 321,8 | 153,4 | 475,2 | 113,2 | 183,8 | 23,8 | 47,7 | |
10 | 2006 | 332,5 | 170,5 | 503,0 | 121,9 | 188,4 | 24,2 | 51,3 | |
11 | 2007 | 345,0 | 186,2 | 531,2 | 130,6 | 191,0 | 24,6 | 54,0 | |
12 | 2008 | 353,5 | 201,3 | 554,8 | 132,7 | 181,5 | 23,9 | 56,9 | |
1985-08 % | 88,0 | 234,8 | 123,6 | 263,7 | |||||
* Kiinteässä pääomassa mukana viljelysmaa ja metsäomaisuus. | |||||||||
Vuodesta 2000 eteenpäin järjestelmän laskema pääoma. | |||||||||
Jo nyt voi ennakoida, että jossain ajassa voiton suhdeluku saattaa hyvinkin painua taulukon lähtötasolle 14,7 prosenttiin.
Kaudella 1985–2008 voiton suhdeluvun tekijät ovat muuttuneet. Kiinteä pääoma on kasvanut 88 prosenttia, mutta liikkuva pääoma 234,8 prosenttia. Ennen vuotta 1990 liikkuva pääoma oli kiinteään pääomaan verraten 31–32 prosenttia, mutta 2000 se oli yli 48,3 ja 2008 jo yli puolet 51,3 prosenttia. Kiinteän pääoman hitaan kasvun vuoksi kokonaispääoma kasvoi vain 123,5 prosenttia, kun lisäarvo ensijaossa kasvoi 263,7 prosenttia.
Jokainen kansantalouden toimija, kapitalisti, miettii yksin ja itse tykönään pääomasijoituksen kannattavuutta. Jos sijoittaminen ennalta näyttää kannattavan ja kokonaispääoman määrä kasvaa voiton suhdeluku laskee, ellei lisäarvon kasvu kompensoi pääoman lisäystä. Jos investoinnit lisääntyvät nopeasti, myös työvoiman kysynnällä on taipumus lisääntyä ja kallistua joten yleinen keskimääräinen voiton suhdeluku laskee. Vain jos kansantaloudessa lisäarvon määrä kasvaa nopeammin kuin kokonaispääoma, yleinen keskimääräinen voiton suhdeluku kasvaa. Voiton suhdeluku ei voi aina kasvaa, ei myöskään laskea, mutta taistelu tavara- ja työmarkkinoilla on sen alituisena uhkana. Siksi yleinen keskimääräisen voiton suhdeluku pyrkii alentumaan. Se on laskutendenssin laki.
Suomessa ennustetaan, että tuotantorakenne muuttuu palvelutuotannon suuntaan ja hokeman mukaan syntyy palveluyhteiskunta. Palvelujen suhteellinen osuus tuotannosta kasvaa ja oma lisäarvon tuotanto vähenee. Yhä suurempi osa lisäarvosta syntyy ulkomailla. Tuonnin mukana osa siitä siirtyy Suomeen osto- ja myyntihinnan erotuksena, myyntimarginaalina. Kilpailu markkinoilla ja tuotantopääomien keskittyminen sekä ulkomaisten monopolien vaatima enimmäisvoitto pienentää marginaalia. Tuonnissa on lisäarvoa jatkuvasti vähemmän. Se on uhka voiton suhdeluvulle.
"Voittoasteiden laskutendenssin teoria" eli yleinen keskimääräinen voiton suhdeluvun laskutendenssin laki ei sellaisenaan ole kovin monimutkainen. Siinä on vain m/C*100= p' eli lisäarvo/kokonaispääoma*100= voiton suhdeluku. Kansantalouden mitassa se on ylinen keskimääräinen voiton suhdeluku. Siinä lisäarvo ratkeaa työläisten ja kapitalistien välisessä taistelussa. Sen sijaan kapitalistit yksin ja toisistaan riippumatta päättävät pääomasta. Siinä on uhka voiton suhdeluvulle.
Tämän päivän lama alkoi Marxin tarkoittamasta rahakriisistä. "… vekselien valtava määrä edustaa pelkkiä huijausliiketoimia, jotka nyt paljastuvat ilmapalloiksi ja halkeavat; edelleen se edustaa vieraalla pääomalla harjoitettuja, mutta epäonnistuneita keinotteluja; ja vihdoin tavarapääomia, jotka ovat menettäneet arvoaan tai ovat suorastaan kaupaksikäymättömiä; tai pääoman palautumisia, jotka eivät enää koskaan voi toteutua." (Pääoma 3. osa s. 486, Progress 1980). Yleensä sykleittäin toistuva taantuma ja lama ovat talouspulia, jotka syntyvät suhteellisesta liikatuotannosta. Lyhyesti sanottuna työn tuottavuus kasvaa ja syrjäyttää tuotannosta työvoimaa, syntyy suhteellista liikaväestöä, työttömyyttä, ostovoima ja kysyntä heikkenevät. Varastot (Vaihtuvat vastaavat) kasvavat, kierto hidastuu ja kannattavuus heikkenee. Varastojen pienentämiseksi tuotantoa supistetaan, joka edelleen lisää työttömyyttä – syntyy suhteellisen liikatuotannon talouspula.
Tämän päivän rahakriisissä vekselit edustavat ennen tuntemattomia arvopapereita, joilla harjoitetaan tavara- ja arvopaperipörsseissä huijausliiketoimia. Arvopapereilla keinottelu, huijaaminen onnistuu vain niin kauan kuin reaalitaloudesta siirtyy uutta rahaa arvopaperikauppaan. Niihin osallistuvat yksityiset sekä tuotannon ja kaupan yritykset, mutta ennen muuta suuret hedge- ja muut rahastot, eläke- ja vakuutuslaitokset sekä pankit. Ne myyvät kehittämiään erilaisia velka-, osuus- ja arvopapereita, joita nimitetään harhaanjohtavasti tuotteiksi. Nordea nimitti omia "tuotteitaan" jopa merenneidoiksi (Mermaid). Vuonna 2005 arvopaperien määrä maailmassa oli 446 402 miljardia dollaria ja määrän kasvuvauhti oli yli 10 prosenttia vuodessa (Bank of International Settlements/ Pekka Tiainen/KÄ 3/07).
Marxin mukaan pääoman kierto tuotantoprosessissa on R – T – R', jossa raha sijoitetaan tavaran tuottamiseen ja tavarat vaihdetaan suurempan rahaan. Marx kuitenkin toteaa, että raha "hallitsee yksityisen kapitalistin näköpiiriä ja on hänen laskelmiensa perustana". Siitä johdonmukaisena seurauksena on, että yksityinen kapitalisti pyrkii mahdollisimman helppoon ansaitsemiseen. Asiaa auttaa, jos rahalla voi tehdä rahaa ilman tavaratuotantoa, jolloin kapitalistin toiminta supistuu kaavaan R – R'. Se vaatii monipuolista keinottelua, joka kasvattaa kaikkia arvoja ja pumppaa niihin ilmaa, synnyttää ansiotonta arvonnousua.
Suomalaisten kapitalistien innokkuutta osallistua rahalla rahan tekemiseen kuvastaa hyvin se, että tuotanto- ja myyntivoittoja sekä eläkelaitosten hallussa olevia varoja on viety ulkomaille enemmän kuin on maan koko tuotantopääoman arvo. Kukaan ei tiedä paljonko siitä yli 300 miljardin euron määrästä on jo häipynyt ja vielä häipyy taivaan tuuliin.
Kukaan ei tiedä paljonko arvopaperimarkkinoilla, arvopaperien hinnoissa, oli ja on ilmaa. Joka tapauksessa ne paljastuivat ilmapalloiksi ja halkesivat. Ilmeisesti ilmapallot eivät kokonaan haljenneet. Niihin tuli kuitenkin reikiä, joita hallitukset paikkasivat sadoilla miljardeilla dollareilla. Siitä huolimatta osake- ja tavarapörsseihin jäi vielä valtavat määrät ilmaa muista arvopapereista puhumattakaan. Esimerkiksi Nokian osakkeet ylittävät sen oman pääoman kolmesataa prosenttia ja raakaöljyn barellin hinta ylittää sen tuotantokustannukset voittoineen noin sataviisikymmentä prosenttia.
Sitä ei tiedä kukaan kuinka ja koska nämä keinotekoiset yliarvostukset purkautuvat. Tutkijoiden yksimielinen näkemys tuntuu kuitenkin olevan, että tulevaisuudessa globaali talous kasvaa hitaasti. Se merkitsee, että työttömyys pahenee ja johtaa tuotannon ja rahamaailman kasvaviin ja lopulta kokonaan ylipääsemättömiin vaikeuksiin, epäonnistuneisiin keinotteluihin, jossa ennen muita pienten ja keskisuurten sijoittajien pääomat ovat kaupaksikäymättömiä eikä palautumisia voi enää toteutua.
Kai Kontturi
Liite
KANSANTALOUS vv. 1990 ja 2006, käyvin hinnoin | |||||||||||
1990. | 2006. | Muutos 1990-06 | |||||||||
mrd.€ | % | mrd.€ | % | mrd.€ | % | ||||||
1 Vaihtuvat vastaavat | 81,9 | 52,0 | 170,5 | 52,8 | 88,6 | 108,3 | |||||
Palkat | 38,8 | 24,6 | 64,7 | 20,0 | 25,9 | 66,8 | |||||
Omaisuus- ja yrittäjätulot | 11,5 | 7,3 | 41,2 | 12,8 | 29,7 | 257,1 | |||||
Välittömät verot | -15,4 | -9,8 | -29,2 | -9,0 | -13,8 | 89,6 | |||||
2 Yhteensä | 34,9 | 22,2 | 76,7 | 23,8 | 41,8 | 119,6 | |||||
Välittömät verot | 15,4 | 9,8 | 29,2 | 9,0 | 13,8 | 89,6 | |||||
Välilliset verot | 13,5 | 8,6 | 23,2 | 7,2 | 9,7 | 71,8 | |||||
Työnantajan sotu | 9,1 | 5,8 | 16,7 | 5,2 | 7,6 | 82,5 | |||||
Vakuutettujen sotu | 2,2 | 1,4 | 6,1 | 1,9 | 3,9 | 183,4 | |||||
Pakolliset maksut | 0,5 | 0,3 | 0,5 | 0,2 | 0,0 | -4,1 | |||||
3 Yhteensä | 40,7 | 25,9 | 75,7 | 23,4 | 35,0 | 85,9 | |||||
4 Yhteensä | 157,5 | 100,0 | 322,9 | 100,0 | 165,4 | 105,0 | |||||
Pääoman muodostus | mrd.€ | % | mrd.€ | % | mrd.€ | % | |||||
1 Vaihtuvat vastaavat | 81,9 | 52,0 | 170,5 | 52,8 | 88,6 | 108,3 | |||||
2 Kulutus | 63,3 | 40,2 | 122,2 | 37,8 | 58,9 | 93,1 | |||||
josta yksityinen | 44,3 | 28,1 | 85,9 | 26,6 | 41,6 | 93,8 | |||||
ja julkinen | 18,9 | 12,0 | 36,3 | 11,2 | 17,4 | 91,7 | |||||
3 Vienti-tuonti | -1,5 | -0,9 | 8,7 | 2,7 | 10,2 | - | |||||
josta vienti | 20,0 | 12,7 | 74,4 | 23,0 | 54,4 | 271,7 | |||||
miinus tuonti | 21,5 | 13,6 | 65,7 | 20,3 | 44,2 | 205,7 | |||||
4 Pääoman muodostus | 13,9 | 8,8 | 21,5 | 6,7 | 7,6 | 55,1 | |||||
5 Yhteensä | 157,5 | 100,0 | 322,9 | 100,0 | 165,4 | 105,0 | |||||
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
