maanantai 25. syyskuuta 2017

Mihin menet, Suomi


MIHIN MENET – SUOMI?

Suomen todella rivakka ja suhteellisen vakaa kasvu alkoi sodan päätyttyä Neuvostoliiton tuottoisan kaupan siivittämänä. Samaan aikaan työläisten vahva ja tinkimätön kansandemokraattisen liikkeen suoran ja välillisen vaikutuksen ansiosta myös kansan elintaso parani.  

Neuvostoliiton hajottua Suomen kasvu törmäsi seinään. Kun reformistit onnistuivat tuhoamaan työväenliikkeen vasemman laidan, se salli ilman vastarintaa toteuttaa Euroopan unionin jäsenyyden ennakkoehdot pääomien ja tavaroiden vapaaliikkumisen yli rajojen. Samalla maan ylin lainsäädäntö-, tuomio- ja budjettivalta luovutettiin EU:lle. Nämä yhdessä muuttivat maan politiikan ja tuotantorakenteen sekä aiheuttivat ennennäkemättömän työttömyyden. Myös hurja tilastokeinottelu yleistyi.     

Nykypäivän Suomessa kaikki kynnelle kykenevät ovat näkevinään taloudessa voimakkaan kasvun perustan. Kyseessä on kuitenkin pelkkä harha, joka näyttää syntyvän tehtyjen pitkäaikaisten töiden mm. laivatilausten kasaantuneesta laskutuksesta. 

Sanomattakin on selvää, että tulevan kehityksen ennakoiminen on vaikeaa. Porvarillisille taloustieteilijöille se on erityisen vaikeaa, sillä he eivät tunne kapitalistien talousjärjestelmän lainmukaisuuksia. Ennen muuta pääomien keskittymistä yhä harvempien omaisuudeksi, jonka on tuotettava maksimaalista voittoa. Työn tuottavuutta, joka on yritysten välisen kilpailun ydin. Siksi työn tuottavuus kasvaa lähes poikkeuksetta tuotantoa nopeammin työn tarve vähenee ja työttömyys lisääntyy.

Porvarilliset taloustieteilijät ovat yliopistoissa ja korkeakouluissa aivopestyjä opportunisteja. Tulevaisuuden arvioinnissa tai ennustamisessa heillä on varsin huonot eväät. Sillä käytössä oleva kansantalouden mittana on bruttokansantuote, bkt. Se on petollinen järjestelmä. Sitä voidaan manipuloida, kun sen tulot ja menot eivät ole hyvän kirjanpitotavan mukaan toisistaan riippuvaisia, ne eivät korreloi.

Kansantaloustieteilijöiden (makrotalous) samoin kuin ja kauppatieteilijöidenkin (mikrotalous) opetus perustuu siihen, että kapitalismi on ihmiskunnan kehityksen korkein aste. Sille ei nähdä eikä hyväksytä vaihtoehtoa. Siitä huolimatta monet porvarilliset taloustieteilijät katsovat pessimistisesti tulevaisuuteen.     

Pitkän aikavälin ennusteissa on sanomattakin selvää, että tuleva ennakoiminen on vaikeaa. Arvioinnissa on turvauduttava tietoihin todellisesta menneisyydestä, jonka perusteella voi ennustaa tuotannon, työn tuottavuuden ja työllisyyden, työtuntien yleiset kehitysnäkymät.
 
Konkreettisten arvioiden perustana on käytettävä kokonaistuotantoa. Se on kuitenkin porvarillisille taloustieteilijöille ylipääsemätön asia, sillä he eivät koulutuksensa vuoksi tiedä, että kaikki tavarat raaka-aineista lopputuotteisiin saakka tehdään aina varastoon. He eivät tiedä, että varastoissa on tavattoman suuri määrä pääomaa. Viimevuoden (2016) lopussa sitä oli 204,4 miljardia euroa ja se uusittiin lähes kaksi kertaa. Tavaravarastojen kiertonopeus oli 1,93.

Kaudella 1985–2016 varastojen kiertonopeus vaihteli 1,82 ja 1,95 väillä. Yli neljänkymmenen vuoden keskimääräinen kiertonopeus oli 1,87. Siitä voi päätellä, että vuosikymmenien aikajänteellä varastojen keskinopeus on lähes vakio, vaikka ajoittain syntyy liikatuotantoa ja varastot kasvavat. Silloin työvoimaa vähennetään. Varastojen supistuttua ja kysynnän kasvaessa työvoimaa lisätään.

Tässä on syytä huomauttaa muutamasta vaikuttavasta asiasta. Ensiksi se, että työn tuottavuus saadaan, kun kokonaistuotanto, ei siis bkt, jaetaan tehdyillä työtunneilla. Toiseksi, että työvoimaksi lasketaan 81 % työikäisistä. Virallisesti heistä poistetaan vaikeasti työllistettävät. Kolmanneksi se, että 1998 Tilastokeskus lopetti todellisten työtuntien keräämisen ja siirtyi työvoimatutkimukseen. Sillä saatiin merkittävä joukko haamuja kaunistamaan virallisia työllisyystilastoja. Näissä laskelmissa haamut on poistettu. Neljänneksi se, se, että kansantalouden tilinpito (Tilastokeskus) ei ole kovin luotettava mm. siksi, että kunkin vuoden lopulliset luvut saadaan kahden vuoden kuluttua ja lisäksi uutuutena se, että taulukoiden paperi- ja pdf versiot on lopetettu.

Viimeisen neljänkymmenen vuoden aikana kaudella1981–2020 tavaroiden vapaasta liikkuvuudesta seurasi tuotantorakenteen muutos ja maatilojen alasajo. Vienti ja tuonti kaksinkertaistuivat.  Vienti ei sanottavasti lisännyt työllisyyttä, kun vientiteollisuuden tyhjäkäynnillä ollut kapasiteetti otettiin käyttöön. Sen sijan tuonnin kasvu lopetti 50 000 pk-yritystä ja työttömyys kasvoi vauhdilla. Kun 1970-luvun hätätilahallituksen ansiosta 1980 työttömiä oli 82 096 henkeä ja työttömyysaste 3,7 %, niin 1990 työttömiä oli 293 709 henkeä, 10,7 %.

Kaudella 1981–2020 tuotanto kasvoi (kolme viimeistä vuotta arvioitu) 2010 rahassa laskettuna 169,5 % (enintään 5,3 %/v) ja työn tuottavuus 202,3 % (enintään 7,7 %/v). Työtuntien mukainen työttömyysaste vuonna 2020, kun työvoiman määrä on hieman laskenut, näyttäisi olevan 24,2 %. Töitä tehdään 3,7 miljardia tuntia ja työttömyyteen haaskataan 1,2 miljardia tuntia. Työttömyysaste on tällä kaudella noussut kokonaan uudelle korkealle tasolle.

Nykyinen taantuma kestää vähintään kymmenen vuotta. Nyt näyttää siltä, että tuotanto olisi vuoden 2008 tasolla aikaisintaan vuonna 2018. Tuotantoon on iskenyt jatkuva kasvun hidastumisen ja työttömyysasteen kasvun trendi.

Seuraavan neljänkymmenen vuoden aika siis kausi 2020–2060 on maailman taloudessa hitaan kasvun aikaa. Se tuntuu kielteisesti Suomeen. Toiseksi aiheellisesti voi pelätä, että pula- ja taantuma-aikojen välit lyhenevät ja niiden kesto pitenee. Kun arvioidaan, että seuraavien neljänkymmenen vuoden aikana ne iskevät kymmen vuoden välein suhteellisen matalina ja vain kahden vuoden mittaisina, niin ennustetta voi pitää varovaisena. Samaan aikaan uusi tekniikka robotteineen lisää työn tuottavuutta ja vähentää työn tarvetta.

Kaudella 1921–2060 tämän arvion mukaan vuoden 2010 rahassa tuotanto kasvaisi 11,5 % (enintään 1,3 %/v) ja työn tuottavuus 70,1 % (enintään 1,4 %/v). Mikäli Tilastokeskuksen väestöennuste 15–64 vuotiaista toteutuu niin, vuonna 2060 työtuntien mukainen työttömyysaste olisi 52,0 %. Silloin töitä tehtäisiin 2,4 miljardia tuntia ja työttömyyteen haaskattaisiin 2,6 miljardia tuntia.

Tuotanto täällä periferiassa on tuomittu hitaaseen kasvuun. Mutta työn tuottavuus ei ole sidottu tuotantoon, se on sidoksissa vain yritysten voittoihin. Tässä laskelmassa se hidastuu kolmannekseen aiemmasta. Jos se kipuaa sitä suuremmaksi tilanne muuttuu entistä katastrofaalisemmaksi. Tuotannon kokonaistilannetta voisi helpottaa korjaamalla suhteet Venäjään, mutta nykyinen sotainen uhkakuvapolitiikka ei salli eikä suosi laajaa ja kannattavaa kauppaa itään. Siellä on vihollinen!

On selvää, että tilanne voi siis olla hieman parempi, mutta myös huonompi. Menneiden vuosikymmenien aikana tapahtunut elintason kasvuun vaikutti ennen muuta vahva työväenliike. Tänään se on todella huonossa hapessa, niin heikko, että historian taustaa vasten sitä on suorastaan mahdotonta kuvitella.

Kun taloudessa ja siinä luvussa (pien)kapitalisteilla menee kurjasti ja kun koko väestön elintaso laskee siitä seuraa, että kapitalistit eivät enää voi hallita eivätkä palkkatyöläiset elää entiseen tapaan. Tässä kurjuudessa Suomi ei ole yksin. Sama kehitys tapahtuu kaikkialla maailmassa. Siksi hallitsijoiden ja hallittujen välit kärjistyvät.

Tuskin kovin kaukana on aika, kun pakkatyöläiset huomaavat, että kapitalistista järjestelmää ei voi enää korjata. Siitä alkaa kapitalismin lopettaminen jostain Amerikan tai Euroopan suurista maista,  joista se leviää vyörynomaisesti maasta toiseen. Tässä muutoksessa palkkatyöläiset muuttuvat hallituista hallitseviksi, jotka toteuttavat uudenlaisen yhteiskuntajärjestyksen, jossa jokainen osallistuu kykyjensä mukaan ja saa työnsä mukaan.  
 
Kai Kontturi